Astma

Astma tarkoittaa keuhkoputkien limakalvoille kehittynyttä ärtymys- ja tulehdustilaa. Tämän seurauksena hengitystiet ahtautuvat ja aiheuttavat oireita, kuten yskää, limaneritystä ja hengenahdistusta. Astman syntymekanismia ei täysin tunneta, mutta perintötekijöillä on suuri vaikutus. Suomalaisista astmaa sairastaa 7-10 prosenttia.

Astman oireet ja tutkiminen

Astman pääoireita ovat pitkittynyt yskä, limannousu, hengenahdistus ja hengityksen vinkuminen. Yskän ja limannousun taustalla on astman aiheuttama keuhkoputkien ärtymystila, jota rasitus, tavalliset flunssat, erilaiset pölyt tai siitepölyallergia pahentavat. Varsinkin yöaikaan ja aamuisin esiintyvä pitkittynyt yskä onkin yleisimpiä astman ensioireita, samoin sairastetun flunssan tai rasittavan urheilusuorituksen jälkeen pitkään jatkuva yskiminen.

Jatkuva ärtymystila voi saada aikaan lihassupistuksen keuhkoputkia ympäröivissä lihaksissa, mikä johtaa keuhkoputkien ahtautumiseen. Tämän seurauksena ilma ei kulje yhtä vaivattomasti keuhkoihin ja syntyy astmalle tyypillinen hengenahdistuksen tunne tai jopa hengityksen vinkuminen. Joskus oireena voi olla myös "huokailu" eli vaikeus saada vedettyä keuhkot riittävän täyteen ilmaa. Jos oireita esiintyy pelkästään rasituksen yhteydessä, voi kyseessä olla rasitusastma. Jos taas astman oireet liittyvät esimerkiksi työpaikalla käytettyihin aineisiin, voidaan epäillä työperäistä astmaa.

Koska alttiius astman puhkeamiseen on vahvasti perimästä riippuvaa, astmaa sairastavilla on usein myös muita allergisia sairauksia, kuten atooppista ihottumaa, allergista nuhaa ja siitepölyallergioita (ns. atooppisia sairauksia).

Astman toteaminen vaatii lääkärin tutkimuksen. Vastaanotolla suoritettavaan perustutkimukseen kuuluu mm. keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla. Lisäksi astman diagnosointiin käytetään keuhkoröntgenkuvaa (joskus myös poskiontelokuvaa) sekä kahden viikon mittaista kotona tehtävää puhallusseurantaa (PEF-seuranta) hengitettävän, avaavan lääkkeen kanssa. Myös laboratoriossa otettava tarkempi keuhkojen puhalluskoe (spirometria) kuuluu astman perustutkimuksiin. Usein lääkäri määrää myös muutamia verikokeita.

Lapsilla astman toteamiseen voidaan käyttää myös oskillometria sekä juoksurasituskoetta.

Astman itsehoito

Yleisesti astman hoitoon käytetään kahta erilaista hengitettävää lääkettä: keuhkoputkia laajentavaa lääkettä (kohtaus- tai avaava lääke), sekä hoitavaa kortisonilääkettä. Hoitava lääke on astman hoidon kulmakivi ja sitä otetaan yleensä säännöllisesti. Avaavaa lääkettä tulisi ottaa vain tarvittaessa. Tavoitteena hyvässä hoitotasapainossa on, että hoitavan lääkkeen taso saadaan sellaiseksi, ettei avaavaa lääkettä juuri tarvittaisi.

Tavalliset virustulehdukset (flunssa tai keuhkoputkentulehdus), siitepölyallergia tai erilaiset ilmassa olevat pölyt voivat lisätä astman oireita. Tällaista tilannetta kutsutaan astman pahenemisvaiheeksi. Tällöin hengitys saattaa muuttua vaikeammaksi, yskä lisääntyy, olo on tukkoinen ja rasituksen sieto heikkenee. Myös astman kotipuhallusarvot (PEF-arvot) yleensä laskevat. Pahenemisvaiheen hoidossa käytäntönä on kaksin- tai nelinkertaistaa hengitettävät hoitavat lääkkeet, jotta tulehdusta keuhkoputkien pinnalla saadaan hillittyä. Avaavaa lääkettä voi ottaa ennen hoitavan lääkkeen annostelua, jotta lääke menee parhaalla mahdollisella tavalla perille keuhkoihin. Jos oireet eivät lievity parissa päivässä ja hoitavan lääkärin kanssa on asiasta sovittu, pahenemisvaiheen hoitoon voidaan käyttää kuuriluonteisesti myös suun kautta otettavaa kortisonia, yleensä 10 päivän kuuri prednisolonia.

Myös elintavoilla on merkitystä astman itsehoidossa. Liikunta parantaa keuhkojen toimintaa ja kohottaa kuntoa. Samalla se auttaa torjumaan ylipainoa, joka tutkimusten mukaan hankaloittaa astman oireita. Jos ulkoilu kylmällä ilmalla tuntuu hankalalta, voi kokeilla suun eteen laitettavaa hengitysilman lämmitintä. Tupakointi pahentaa tulehdustilaa keuhkoputkien pinnalla, joten astmaatikkojen tulisi välttää sitä kaikissa tilanteissa. Apteekeista on saatavilla tupakoinnin lopettamista tukevia valmisteita. Farmaseutit ja provisorit osaavat neuvoa myös astmaatikolle sopivien lääkitysten valinnassa: esim. särkylääkkeinä yleisesti käytettävät tulehduskipulääkkeet (mm. ibuprofeeni, aspiriini, ketoprofeeni) pahentavat joiden astmaoireita, samoin mm. verenpainetautiin käytettävät beetasalpaajat. Astmaatikolle varmasti turvallinen kipulääke on parasetamoli.

Astman hoito ammattilaisilla

Jos itsehoito ei riitä pitämään astmaa tasapainossa, lääkäri voi kirjoittaa muita hengitettäviä lääkkeitä tai suun kautta otettavia lääkkeitä, kuten montelukastia. Myös suun kautta otettavasta kortisonitablettikuurista voidaan tehdä resepti. Käytännön neuvoja astmalääkityksen säätämiseen saa astma- ja allergiahoitajilta.

Selvästi allergisessa astmassa voidaan joskus harkita myös siedätyshoitoa. Oma erityinen lääkehoitoa täydentävä hoitomuotonsa on ns. suolahuonehoito, josta jotkut ovat myös saaneet helpotusta astmaoireisiinsa.

Korvaukset

Kelalta on mahdollista saada 65 % alempaa erityiskorvattavuutta astmalääkitykseen, jos Kelan asettamat astma-kriteerit täyttyvät. Yhtenä vaatimuksena on muun muassa kuuden kuukauden säännöllinen lääkityksen käyttö. Tällöin hoitava lääkäri voi tehdä lääkärinlausunnon korvattavuuden hakemiseksi.

Astman ehkäisy

Alttius astman puhkeamiselle on vahvasti perinnöllistä, mutta myös ulkoisilla tekijöillä on oma osuutensa. Tuoreimpien tutkimusten mukaan rintaruokinta suojaa astman puhkeamiselta, mutta ainakin allergiaperheissä kiinteitä ruokia voisi alkaa tuoda ruokavalioon mukaan 4 kk iästä alkaen. Vanhempien on tärkeä välttää tupakointia, koska tupakan savulle altistuminen yli kaksinkertaistaa riskin astman puhkeamiseen. Sen sijaan lemmikkieläimiä ei tarvitse välttää. Lapsen puolustusjärjestelmää voi pyrkiä vahvistamaan ja astmaa ehkäisemään välttämällä turhia antibioottikuureja ja toisaalta tukemalla lapsen altistumista ympäristön normaaleille bakteereille (esim. pihaleikit, maaperän kaivaminen).

Allergisen nuhan hyvä hoito auttaa tutkimusten mukaan myös astman ennaltaehkäisyssä.