Kohonnut eli korkea verenpaine määritetään tilaksi, jossa systolinen eli yläverenpaine on yli 140 tai diastolinen eli alaverenpaine yli 90 elohopeamillimetriä (mmHg). Verenpainetauti on kyseessä, kun verenpaine on pysyvästi koholla. Kohonnut verenpaine on hyvin yleistä: siitä kärsii työikäisistä miehistä noin puolet ja naisistakin kolmasosa.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Jokaisen olisi hyvä silloin tällöin mitata oma verenpaineensa. Ihanteellinen verenpainetaso on jopa alle 120/80. Mikäli yläpaine nousee säännöllisesti yli 130:een tai alapaine yli 85:een, painetasoa kannattaa pyrkiä laskemaan itsehoidolla.
Suositellaan jatkotutkimusta
Jos yläverenpaine on säännöllisemmin yli 140 tai alaverenpaine yli 90 elohopeamillimetriä, on hyvä kääntyä lääkärin puoleen. Esimerkiksi diabetestä, munuaissairautta tai sepelvaltimotautia sairastavilla lääkäriin tulee hakeutua jo alemmillakin paineilla.
Verenpainetaudin oireet ja tutkiminen
Ihmisen elimistö voi tottua korkeisiinkin verenpaineisiin, jos verenpaine on kohonnut pitkän ajan kuluessa. Tämän vuoksi verenpainetauti voi olla pettävän vähäoireinen. Hyvin korkeat verenpaineet, kuten yläverenpaine yli 200 tai alaverenpaine yli 130, voivat kuitenkin aiheuttaa mm. päänsärkyä tai huimausta.
Pitkään koholla ollut verenpaine altistaa muille sairauksille, kuten sydänsairauksille (katso sepelvaltimotauti ja sydämen vajaatoiminta) ja aivohalvaukselle (katso aivoinfarkti ja aivoverenvuoto), ja tätä kautta myös näiden aiheuttamille oireille.
Verenpainetauti todetaan lääkärin vastaanotolla. Lääkärin yleistutkimukseen kuuluu mm. verenpaineen mittaaminen olkavarresta ja sydämen kuuntelu stetoskoopilla. Verenpaine tulisi mitata rauhallisessa tilanteessa, istuvassa asennossa ja tuloksena käytetään kahden mittauksen keskiarvoa. On myös tärkeää saada tietoa verenpainetasosta pidemmällä aikavälillä, jolloin henkilön itsensä suorittamat säännölliset kotimittaukset ovat avainasemassa.
Henkilön kokonaistilannetta arvioitaessa mitataan usein myös muita valtimotaudin riskitekijöitä, joita ovat mm. koholla oleva kolesteroliarvo, tupakointi sekä diabetes eli sokeritauti. Verikokeita käytetään myös muiden kohonnutta verenpainetta aiheuttavien sairauksien poissulkemiseen. Sydämen tilaa voidaan tutkia sydänfilmin (EKG) avulla.
Verenpainetaudin itsehoito, liikunta ja ruokavalio
Tärkein hoito koholla olevaan verenpaineeseen on elämäntapamuutokset. Säännöllinen liikunta laskee tutkimusten mukaan yläverenpainetta noin 5 yksikköä ja alapainetta 2 yksikköä. Suositelta liikuntamäärä on esimerkiksi 2.5 tuntia ripeää kävelyä, pyöräilyä tai luontoliikuntaa viikossa tai vähintään tunnin verran hengästyttävää liikuntaa (kuten hiihtoa, lenkkeilyä tai uintia) viikossa.
Yhtä keskeisessä roolissa on myös terveellinen ruokavalio. Suolamäärän vähentäminen 5 grammalla päivässä laskee yläverenpainetta noin 6:lla ja alapainetta 4:llä yksiköllä. Ravintokuidun suosiminen esim. korvaamalla vaalea leipä täysjyväleivällä ja täysjyvähiutaleilla alentaa yläpainetta lisää noin 6 ja alapainetta 3 yksikköä. Kasvikset, vihannekset ja hedelmät sisältävät kuitujen lisäksi runsaasti kaliumia, joka auttaa myös alentamaan verenpainetta. Lakritsituotteita puolestaan kannattaa välttää, koska ne nostavat verenpainetasoa.
Ylipainon vähentäminen noin 5 prosentilla laskee sekä ylä- että alapainetta noin 4 yksikköä. Myös tupakoinnin lopettaminen auttaa kohonneen verenpaineen hallinnassa. Apuvälineitä tupakoinnin lopettamiseen saa mm. apteekeista.
Verenpainetaudin asiantuntijahoito ja verenpainelääkkeet
Elämäntapamuutokset ovat verenpainetaudin hoidon kulmakivi. Mikäli liikuntatottumuksia tai ruokavaliota ei saa kuntoon omin avuin, apua elintapamuutoksiin saa mm. sydänhoitajilta, ravitsemusterapeuteilta ja fysioterapeuteilta. Jos muilla keinoilla ei saada alennettua verenpainetta tarpeeksi, harkitaan lääkityksen aloitusta. Yli 160/100 painetasolla lääkitys on yleensä aina tarpeen. 140-159/90-99 -tasolla lääkityksen aloittamiseen vaikuttavat muut valtimotaudin riskitekijät, kuten tupakointi, veren kolesteroliarvo ja verensokeritaso. Diabetestä, munuaissairautta tai sepelvaltimotautia sairastavilla lääkitykseen päädytään herkemmin.
Verenpainelääkkeet voidaan jakaa nesteenpoistolääkkeisiin, beetasalpaajiin, ACE- (angiotensiinikonvertaasi) estäjiin ja angiotensiinireseptorin salpaajiin sekä kalsiumkanavan salpaajiin. Lääkevalintaan vaikuttavat muun muassa henkilön ikä, muut sairaudet sekä fyysinen aktiivisuus. Tavoitteena on saada verenpaine pysyvästi alle tason 140/85 mmHg, mutta esimerkiksi diabeetikoilla pyritään vieläkin alempaan tasoon.
Korvaukset
Verenpainetaudin lääkehoitoon on joissakin tapauksissa mahdollista saada Kelan 65 % lääkekorvausta. Korvauksen kriteerit ovat kuitenkin suhteellisen tiukat, joten korvaukseen on oikeutettuja vain osa verenpainetautia sairastavista. Tarvittaessa hoitava lääkäri voi tehdä lääkärinlausunnon erityiskorvattavuuden hakemiseksi, mikäli Kelan vaatimukset täyttyvät.
Verenpainetaudin ehkäisy
Alttius kohonneeseen verenpaineeseen on osittain perinnöllistä, mutta verenpainetautia voidaan ehkäistä tehokkaasti myös monilla elintapamuutoksilla. Riittävä liikunta (vähintään 2.5 tuntia esimerkiksi ripeää kävelyä, pyöräilyä tai luontoliikuntaa viikossa) ja ylipainon (katso lihavuus) vähentäminen ehkäisevät verenpainetautia. Ruokavaliossa suolan vähentäminen sekä vihannesten, kasvisten ja hedelmien suosiminen vähentävät myös kohonneen verenpaineen riskiä. Erityisen keskeistä on riittävästä kuidunsaannista huolehtiminen: vaalean leivän suosimisen sijaan kannattaa käyttää paljon kuituja sisältävää täysjyväleipää ja täysjyvähiutaleita. Tarvittaessa neuvoja sopivan liikuntamuodon löytämiseen saa kuntosaliohjaajilta tai fysioterapeuteilta ja ruokavaliomuutoksiin mm. ravitsemusterapeuteilta.
Näiden lisäksi tupakoinnin lopettaminen sekä liiallisen alkoholinkäytön vähentäminen laskevat verenpainetta ja ehkäisevät verenpainetaudin liitännäissairauksia, kuten sepelvaltimotautia.