Myyräkuume on puumalaviruksen levittämä kuumetauti, joka heikentää munuaisten toimintaa hetkellisesti. Virus tarttuu vain metsämyyrien levittämänä. Tyypillisesti tauti tarttuu ulkorakennuksista metsämyyrien eritteillä saastunutta pölyä hengittämällä. Tautia on eniten loppusyksystä ja alkutalvesta. Vuosittain myyräkuumeita todetaan Suomessa noin 1000-3000 ja joka kolmas vuosi tapauksia on epidemiatyylisesti enemmän. Tautia tavataan eniten keski-ikäisillä miehillä.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Oireet kuten lämpöily ja päänsärky ovat yleisiä oireita useissa tavallisissa tulehdusvaivoissa, kuten flunssassa, eivätkä yleensä ensimmäisenä viittaa myyräkuumeeseen. Mikäli yleisvointi on hyvä eikä muita hälyttäviä oireita (voimakas päänsärky, näön heikkeneminen, korkea kuume, sekavuus) esiinny, voi oireita yrittää hoitaa itsehoidolla parin kolmen päivän ajan.
Suositellaan jatkotutkimusta
Jos oireilu jatkuu pidempään kuin pari kolme vuorokautta, mutta yleisvointi pysyy hyvänä, on syytä hakeutua lääkärin tutkittavaksi.
Kiireellinen
Korkea kuume, näön heikkeneminen tai sekavuus ja heikko yleisvointi ovat aina aihe päivystykselliseen lääkäriarvioon. Lääkärin arvio on paikallaan myös, mikäli yllämainittujen oireiden perusteella herää epäily myyräkuumeesta.
Myyräkuumeen oireet ja toteaminen
Suurin osa myyräkuumetapauksista on lieviä tai täysin oireettomia ja täten täysin harmittomia. Jopa 5 %:lla suomalaisista on todettu olevan veressä vasta-aineita merkkinä sairastetusta myyräkuumeesta. Kerran sairastetun myyräkuumeen jälkeen saadaan elinikäinen immuniteetti eli toista kertaa myyräkuumetta ei voi sairastaa.
Myyräkuume aiheuttaa oireina kuumetta, selkäkipuja, päänsärkyä ja lihassärkyjä. Myös pahoinvointia, oksentelua tai rauhattomuutta voi esiintyä. Myyräkuumeelle tyypillinen oire on näön heikkeneminen, jota esiintyy noin joka kolmannella myyräkuumeen saaneella. Oireiden alkamiseen voi mennä tartunnasta jopa 2-6 viikkoa. Myyräkuume aiheuttaa harvemmin alkuvaiheessa hengitysteiden oireita (kuten hengenahdistusta), toisin kuin esimerkiksi keuhkokuume.
Myyräkuume heikentää munuaisten toimintaa hetkellisesti. Tämä saa aikaan oireiden alkuvaiheessa virtsantulon vähenemisen ja myöhemmin paranemisvaiheessa tavallista runsaamman virtsanerityksen munuaisten toipuessa taudista. Taudin alkuvaiheessa nestettä jää kehoon enemmän kuin tavallisesti, kun munuaiset eivät eritä nestettä pois. Joskus harvoin tämä voi vaikuttaa muun muassa keuhkojen toimintaan.
Myyräkuumetta epäiltäessä lääkärin yleistutkimuksen lisäksi otetaan usein virtsanäyte ja verikokeita. Mahdolliset käynnit ulkorakennuksissa tai vastaavissa paikoissa joitakin viikkoja ennen oireiden alkua auttavat vaivan toteamisessa. Verikokeista otetaan usein munuaisten toimintaa kuvaava kreatiniini-arvo (krea), tulehdusarvo eli CRP sekä myyräkuumeen vasta-ainetesti.
Myyräkuumeen itsehoito
Myyräkuume voi olla hyvin lieväoireinen. Tällöin pientä lämpöilyä ja särkyjä voi hoitaa itsenäisestikin esimerkiksi parasetamolin avulla mikäli tälle ei ole estettä, kuten muissakin lieväoireisissa tulehdusvaivoissa.
Myyräkuumeen asiantuntijahoito
Myyräkuumeeseen ei ole varsinaisesti parantavaa hoitoa, koska se paranee itsestään. Hoito kohdistetaankin oireiden mukaisesti, jos oireet ovat niin voimakkaat että ne vaativat hoitoa. Yleensä riittävä nesteiden saanti (tarvittaessa tipan kautta suoneen annettuna) ja kivunhoito ovat riittäviä toimenpiteitä.
Hyvin pienellä osalla myyräkuumeen saaneista tauti voi olla hankalampi. Noin joka kahdeskymmenes myyräkuumeen saaneista tarvitsee hetkellistä dialyysi- eli keinomunuaishoitoa. Myyräkuume aiheuttaa hyvin harvoin pysyviä vaurioita munuaisiin tai muuallekaan elimistöön.
Korvaukset
Maanviljelijöille myyräkuumeen aiheuttamat kulut voivat olla mahdollista korvata ammattitautitapauksina.
Myyräkuumeen ehkäisy
Myyräkuumetta voi yrittää ehkäistä mahdollisuuksien mukaan ulkorakennuksia välttämällä, vaikka tämä voikin käytännössä olla vaikeaa. Hengityssuojaimia käytetään epäilyttävissä paikoissa myyräkuumeen ehkäisyyn, vaikka näistä ei olekaan tieteellistä näyttöä myyräkuumeen ehkäisemiseksi.
Sen sijaan tupakoinnista ja sen haitallisuudesta näyttäisi olevan tieteellistä näyttöä. Tupakoivien henkilöiden on todettu sairastuvan myyräkuumeeseen herkemmin ja saavan etenkin alkuvaiheessa vakavamman taudin kuin tupakoimattomien henkilöiden. Tarkemmin tupakoinnista ja sen lopettamisesta on kerrottu artikkelissa Tupakointi.