Vauvarokko eli kolmen päivän kuume (exanthema subitum) on lapsilla yleinen virussairaus, jonka aiheuttaa kaksi yleistä ihmisen herpesvirusta, HHV-6 ja HHV-7. Virus tarttuu ilmeisesti pisaratartuntana ja aika tartunnasta oireiden alkuun on 5-15 vuorokautta. Vauvarokko sairastetaan tyypillisesti 0,5-2 vuoden iässä. Suurin osa lapsista saa virustartunnan kolmanteen ikävuoteen mennessä, mutta vain osa saa rokosta oireita.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Vauvarokko voidaan yleensä hoitaa kotioloissa, jos lapsen yleistila on kuumeesta huolimatta hyvä.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkäriin tulee hakeutua, jos lapsen yleistila heikkenee, kuume nousee kuumelääkkeestä huolimatta yli 40.5 ºC tai lapselle ilmaantuu muita poikkeavia oireita. Alle kolmen kuukauden ikäisen imeväisen kuume on aina syy lääkärikäynnille.
Kiireellinen
Päivystyksellistä ja pikaista lääkärin arviota tarvitaan tilanteissa, joissa lapsen yleistila on huono, tajunnan taso on madaltunut tai lapsi kouristaa. Yleisvoinnin heikentyminen voi näkyä esimerkiksi voipuneisuutena tai velttoutena, eikä lapsi ole tällöin oma itsensä. Arvio on paikallaan myös silloin, kun kuumeiluun liittyy poikkeavaa oireilua, kuten vatsakipua tai oksentelua.
Vauvarokon oireet ja toteaminen
Vauvarokolle on tyypillistä korkea (39-40ºC), kolme vuorokautta kestävä kuume, johon kuumetta alentavat lääkkeet tehoavat melko huonosti. Lapsi voi myös kouristaa korkean kuumeen vuoksi (katso myös Lapsen kuumekouristus), mutta pääsääntöisesti yleistila pysyy hyvänä kuumeesta huolimatta. Lapsi voi olla ärtyisä. Lapsen päälaen lakiaukile voi pullottaa, jos se on vielä luutumatta. Niskan ja takaraivon imusolmukkeet voivat turvota ja joskus myös silmien sidekalvot punoittavat. Vauvarokossa kuume laskee nopeasti kestettyään kolme (kaksi-neljä) päivää. Kuumeen laskiessa erityisesti pään alueelle, vartalolle ja käsien iholle ilmaantuu hennosti punoittava, ruusunvärinen, pilkullinen ihottuma. Ihottuma voi olla ihosta koholla tai ihon tasalla ja se muuttuu valkoiseksi, kun sitä painaa sormella. Ihottuma säilyy muutamasta tunnista pariin päivään. Kaikki vauvarokkotapaukset eivät kuitenkaan aina noudata tätä tyypillistä taudinkulkua.
Vauvarokon oireet ovat tavallisimmillaan niin tyypilliset, että lääkäri voi todeta sen oireiden perusteella ilman laboratorio- tai muita tutkimuksia. Lääkärin tärkein tehtävä on kuitenkin poissulkea korkean kuumeen taustalla olevat vakavat bakteeri-infektiot eli tulehdukset. Virtsanäytteessä ei todeta infektioon viittaavaa. Taudin alkuvaiheessa verinäytteessä voidaan todeta virustaudille tyypillisesti valkosolujen vähäinen määrä. Jos tauti on kestänyt yli puoli vuorokautta, tulehdusarvon (CRP) määrityksestä on apua vakavien infektioiden poissulkemisessa, sillä CRP ei kohoa vauvarokossa. Aivokalvontulehduksen poissulkemiseksi lapselta voidaan joskus ottaa aivoselkäydinnestenäyte. Vauvarokon aiheuttajavirusta voidaan tarpeen mukaan tutkia myös geeninmonistusmenetelmällä (PCR) verestä tai aivoselkäydinnestenäytteestä.
Vauvarokon itsehoito
Vauvarokko on yleensä harmiton, itsestään paraneva sairaus. Yleisin liitännäisvaiva eli komplikaatio on kuumekouristukset. Jos lapsella on epämukava olo korkean kuumeen vuoksi, suositellaan kuumetta alentavaa lääkettä. Myös vaatteiden riisuminen voi viilentää kehoa ja helpottaa oloa. Lapselle annetaan runsaasti juotavaa, sillä kuume lisää lapsen nestetarvetta.
Apteekista saa itsehoitolääkkeitä kuumeen laskemiseen ja kiputuntemusten lievittämiseen. Näitä kannattaakin antaa, jotta syöminen ja nukkuminen sujuvat paremmin eikä vointi huonone niin helposti. Suositeltavin valmiste on parasetamoli.