Malaria tarkoittaa trooppisella ja subtrooppisella alueella esiintyvää hyttysenpiston kautta leviävää tartuntatautia. Sitä voi aiheuttaa viisi eri Plasmodium-loislajia. Maailmalla malaria on erittäin yleinen ja vuosittain siihen sairastuu jopa 200 miljoonaa ihmistä, mutta Suomessa tapauksia esiintyy vain joitakin kymmeniä vuodessa ja nämä on kaikki saatu ulkomailta – Suomessa ei ole tautia levittäviä hyttyslajeja.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Malaria ja sen epäily vaatii aina päivystyksellisen lääkärin arvion eikä siihen ole kunnollista itsehoitoa. Mikäli malaria-alueella matkustettaessa tai matkan jälkeen ilmaantuu kuumetta, on syytä hakeutua nopeasti lääkärin tutkimuksiin, etenkin mikäli kuume ei mene ohi muutamassa päivässä tai nousee korkeaksi.
Suositellaan jatkotutkimusta
Malaria ja sen epäily vaatii aina päivystyksellisen lääkärin arvion eikä siihen ole kunnollista itsehoitoa. Mikäli malaria-alueella matkustettaessa tai matkan jälkeen ilmaantuu kuumetta, on syytä hakeutua nopeasti lääkärin tutkimuksiin, etenkin mikäli kuume ei mene ohi muutamassa päivässä tai nousee korkeaksi.
Kiireellinen
Malariaa on epäiltävä aina, mikäli kuumeilevalla henkilöllä on taustalla matka malaria-alueella. Tällöin on syytä hakeutua päivystyksellisesti lääkärin tutkittavaksi. Mahdollisimman nopea lääkäriin hakeutuminen on tärkeää myös ulkomailla, vaikka matka olisi vielä kesken. Koska estolääkitykselle vastustuskykyisiä malariakantoja on olemassa, ei estolääkitys välttämättä estä malarian tarttumista.
Malarian oireet ja toteaminen
Malaria aiheuttaa usein tyypillisen horkkamaisen, sahaavan kuumeen. Osassa tapauksista kuumejaksot toistuvat kahden-kolmen päivän välein, kun taas joissakin tapauksissa kuume voi sahailla epämääräisemmin. Kuumeen laskiessa esiintyy usein runsasta hikoilua. Vakavimmassa falciparum-lajin aiheuttamassa malariassa tauti etenee, yleistila huononee eikä parempivointisia välivaiheita esiinny ollenkaan, toisin kuin muissa muodoissa. Muiden lajien aiheuttamissa malarioissa yleistila pysyy suhteellisen hyvänä ja kuume väistyy melko nopeastikin. Kuumeen lisäksi oireina voi esiintyä päänsärkyä, vatsakipuja tai ripulia ja etenkin lapsilla epämääräisempiä oireita kuten ruokahaluttomuutta tai ärtyneisyyttä. Etenkin falciparum-malaria voi hoitamattomana edetessään aiheuttaa haittaa eri elimille, kuten maksalle tai munuaisille, jolloin oireet voivat olla vaihtelevia – esimerkiksi sekavuutta voi esiintyä.
Suurin osa suomalaisten malariatapauksista tarttuu Afrikan matkoilta. Malarian itämisaika on melko pitkä. Falciparum-malariassa hyttysenpistosta oireiden ilmaantumiseen voi mennä viikosta neljään viikkoon, kun taas muissa malariamuodoissa oireet voivat alkaa useiden kuukausienkin kuluttua. Suurin osa malariatapauksista on falciparum-lajin aiheuttamia.
Malarian toteamisessa tärkeintä on huomioida viimeaikaiset matkat. Kuumeilevalla henkilöllä on aina epäiltävä malariaa, mikäli hän on matkustanut malaria-alueella lähiaikoina. Malaria todetaan sormenpäästä otetun verinäytteen avulla, joita otetaan tarvittaessa useita parin päivän aikana. Verinäyte otetaan mieluiten kuumepiikin aikana.
Malarian itsehoito
Kuumetta laskemaan voi ottaa ensiavuksi tulehduskipulääkettä (kuten ibuprofeenia) tai parasetamolia, mutta malariaa epäiltäessä lääkäriin tulee hakeutua aina nopeasti itsehoidosta huolimatta.
Malarian hoito
Malaria hoidetaan Suomessa yleensä aina sairaalaoloissa ja sen hoidosta päättää tartuntatauteihin erikoistunut infektiolääkäri. Yleensä lääkehoito aloitetaan niin, että se tehoaa myös falciparum-lajin aiheuttamaan malariaan. Lääkitys annetaan tapauskohtaisesti joko suoraan suoneen tai suun kautta. Yleisimmin lääkehoidon kesto on muutamasta päivästä reiluun viikkoon. Lievemmissä tautimuodoissa sairaalahoidon kesto voi jäädä pariin päivään.
Korvaukset
Voimassaoleva matkavakuutus voi usein auttaa lääkäriin hakeutumisessa malaria-alueella matkustettaessa.
Malarian ehkäisy
Malarian ehkäisy on tärkeää, koska malaria voi olla erittäin vakava tauti. Ennaltaehkäisy on oleellista etenkin eteläiseen Afrikkaan matkustettaessa. Malariaan estoon käytetään lääkitystä, joka aloitetaan usein hyvissä ajoin, jopa viikkoja ennen matkaa. Lääkitystä jatketaan yleensä hetken aikaa myös matkan jälkeen. Estolääkityksessä käytettäviä lääkeaineita ovat muun muassa meflokiini sekä atovakoni-proguaniili. Estolääkityksen valintaan vaikuttavat taustalla olevat mahdolliset sairaudet sekä matkustuskohde. Lääkkeillä on erilaisia haittavaikutuksia ja myös mahdollinen raskaus vaikuttaa lääkevalintaan. Maailmalla on olemassa eri lääkityksille vastustuskykyisiä malariakantoja, mikä on myös huomioitava lääkevalintaa tehdessä. Lääkevaihtoehdoista onkin aina hyvä keskustella hoitavan lääkärin kanssa.
Myös hyttysenpistoilta suojautuminen on tärkeää. Malariaa levittävät Anopheles-hyttyset, jotka pistävät yleensä pimeän ja hämärän aikaan. Pistoilta estävät paljasta ihoa peittävä vaatetus sekä erilaiset hyttyskarkotteet. Vuodeverkot voivat auttaa suojautumaan nukuttaessa.
Tarkempaa tietoa malariasta ja sen ehkäisystä on saatavilla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toimittamasta sähköisestä Matkailijan terveysoppaasta.