Sepelvaltimotauti on yksi valtimotaudin muodoista, jolla tarkoitetaan sydänlihaksen hapensaannista vastaavien valtimoiden ahtautumista. Sepelvaltimotauti voi aiheuttaa muun muassa rasitusrintakipua tai johtaa sydäninfarktiin. Sepelvaltimotauti on yleisin kuolinsyy Suomessa: vuosittain siihen kuolee noin 13 000 suomalaista.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Jos rinnan alueella tuntuva kipu esiintyy levossa, mutta rasituksensieto on normaali eikä rasituksessa ilmaannu oireilua, on sepelvaltimotaudin todennäköisyys pieni. Samoin muihin syihin viittaa kipu, joka liittyy hengityksen liikkeisiin ja on luonteeltaan terävää (katso erillinen artikkeli rintakipu).
Suositellaan jatkotutkimusta
Mikäli rasituksessa ilmaantuu rintakipua tai uupumista, on hyvä kääntyä lääkärin puoleen.
Kiireellinen
Mikäli rasituksessa ilmaantuva rintakipu on voimakasta eikä mene levolla ohi, tulee hakeutua ensiapuun soittamalla yleiseen hätänumeroon 112.
Sepelvaltimotaudin oireet ja tutkiminen
Sepelvaltimotauti aiheuttaa yleensä rasituksessa ilmaantuvaa rintakipua. Kipu voi olla puristavaa tai ahdistavaa ja se voi sijaita rinnan alueella tai säteillä esimerkiksi käsivarsiin, ylävatsaan tai selkään lapojen väliin. Tällainen kipu yleensä helpottuu muutamassa minuutissa rasituksen loputtua. Kivun sijaan tai sen lisäksi oireena voi esiintyä myös hengenahdistusta tai uupumista. Joskus sydäninfarkti voi olla ensimmäinen merkki sepelvaltimotaudista.
Etenkin naisilla sepelvaltimotauti voi ilmetä myös ilman rintakipuja, ja oireina on pelkästään rinnan ahdistusta, uupumista, huonovointisuutta tai pahoinvointia rasitukseen liittyen.
Sepelvaltimotaudin toteaminen vaatii lääkärin vastaanoton. Perustutkimukseen kuuluu mm. sydänäänien ja keuhkojen hengitysäänien kuuntelu stetoskoopilla sekä pulssin ja verenpaineen mittaus. Lisätutkimuksina otettavat sydänfilmi (EKG) ja verikokeet kertovat myös sydämen valtimoiden tilasta.
Sepelvaltimotautia epäiltäessä keskeisin tutkimus on sydämen rasituskoe (rasitus-EKG). Siinä henkilö polkee polkupyörää ja polkemisen rasitusta lisätään vähitellen. Samalla seurataan sydämen tilaa sydänfilmin avulla. Suoraa tietoa sydämen valtimoiden tilasta on mahdollista saada varjoainekuvauksella, jossa sepelvaltimoihin ruiskutetaan jodipitoista varjoainetta tavallisesti nivustaipeen valtimon kautta.
Sepelvaltimotaudin itsehoito, ruokavalio ja liikunta
Sepelvaltimotaudin itsehoidossa elintapamuutokset ovat keskeisessä roolissa. Tupakointi on sepelvaltimotaudin merkittävin aiheuttaja, ja sen lopettaminen myös hidastaa taudin etenemistä ja vähentää esim. sydänkohtauksen tai aivohalvauksen riskiä. Jos lopettaminen ei onnistu omin voimin, apteekeista on saatavilla lopettamista tukevia ja vieroitusoireita lievittäviä valmisteita (mm. nikotiinilaastari ja nikotiinipurukumi). Tarkemmin tupakoinnin lopettamisesta on kerrottu erillisessä artikkelissa tupakointi.
Myös ruokavaliolla on suuri merkitys sepelvaltimotaudin hoidossa. Veren rasva-arvoja pyritään parantamaan välttämällä kovia eläinrasvoja, ja pyrkimällä korvaamaan ne pehmeillä, kasviperäisillä rasvoilla. Myös kalaruoat ja riittävä ravintokuidun käyttö ovat eduksi. Hyviä kuidun lähteitä ovat mm. täysjyväleipä ja -hiutaleet sekä kasvikset ja hedelmät. Suolan käytön vähentämisellä pyritään mahdollisen koholla olevan verenpaineen laskemiseen.
Vaikka sepelvaltimotauti saattaa vaikeuttaa liikkumista, säännöllinen ja sopivan rasittava liikunta parantaa kuitenkin sepelvaltimotaudin ennustetta. Liikunta omaa vointia kuunnellen kuuluukin tärkeänä osana sepelvaltimotaudin itsehoitoon.
Sepevaltimotaudin asiantuntijahoito ja lääkkeet
Usein sydänhoitajat toimivat hyvän hoidon yhdyshenkilöinä ja fysioterapeutti voi neuvoa sopivan liikuntamuodon löytämisessä. Apua sepelvaltimotaudin kuntoutukseen ja hyvän sydänterveyden ylläpitämiseen saa myös mm. Sydänliiton vertaistoiminnan ja sydänyhdistysten kautta.
Sepelvaltimotaudin lääkehoito jakautuu oireita helpottavaan ja ennustetta parantavaa lääkitykseen. Oireita helpottavana lääkkeenä käytetään nitroa, jota on sekä lyhyt- että pitkävaikutteisena muotona. Lyhytvaikutteista, niin kutsuttua pikanitroa, voidaan käyttää sekä kielenalustablettina että suusuihkeena. Beetasalpaajalääkitys kuuluu sepelvaltimotaudin ennustetta parantavaan lääkehoitoon, samoin pieni annos aspiriinia. Myös muiden sairauksien hyvä hoito on tärkeää, kuten kolesterolin ja verenpaineen laskeminen sekä diabeteksen hyvä hoitotasapaino.
Jos lääke- ja muulla hoidolla ei päästä hyvään tulokseen, voidaan harkita sepelvaltimoiden pallolaajennusta tai ohitusleikkausta. Myös toimenpiteen jälkeen sydänkuntoutuksella on tärkeä rooli elämänlaadun ylläpitämisessä.
Korvaukset
Sepelvaltimotaudin lääkehoitoon on mahdollista saada Kelan 65% lääkekorvattavuutta, kun tauti on asianmukaisesti todettu. Tällöin hoitava erikoislääkäri voi tehdä lääkärinlausunnon korvattavuuden hakemiseksi.
Sepelvaltimotaudin ehkäisy
Sepelvaltimotaudin tärkeimpiä riskitekijöitä ovat tupakointi, verenpainetauti, diabetes eli sokeritauti sekä veren kohonnut kolesteroli. Näihin tekijöihin puuttumisella sepelvaltimotautia voidaan ehkäistä hyvinkin tehokkaasti. Omaa riskiä sairastua sepelvaltimotautiin voi arvioida Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämällä laskurilla (linkki laskuriin).
Tupakointi on sepelvaltimotaudin merkittävin aiheuttaja. Sen lopettaminen vähentää jo yksistään sairastumisriskiä huomattavasti. Lopettamisen onnistumisessa tärkeintä on oma tahto, lähipiirin tuki ja sinnikkyys mahdollisten retkahdusten tapahtuessa. Tupakoinnin lopettamiseen on saatavilla myös apukeinoja. Apteekeista on saatavilla lopettamista tukevia ja vieroitusoireita lievittäviä valmisteita (mm. nikotiinilaastari ja nikotiinipurukumi). Tarkemmin tupakoinnin lopettamisesta on kerrottu erillisessä artikkelissa tupakointi.
Säännöllinen liikunta auttaa alentamaan verenpainetta, parantaa veren rasva-arvoja sekä helpottaa painonhallintaa. Noin 30 minuutin päivittäinen, hengästystä aiheuttava liikunta ehkäiseekin tehokkaasti sepelvaltimotaudin syntyä. Itselle sopivan liikuntamuodon valintaan saa neuvoja esim. kuntosaliohjaajilta.
Ruokavaliolla on myös suuri merkitys sepelvaltimotaudin ehkäisyssä. Kovia eläinrasvoja on hyvä välttää, ja pyrkiä korvaamaan ne pehmeillä, kasviperäisillä rasvoilla. Vähäsuolaisuus on myös hyväksi. Kalaruokia tulisi syödä ainakin kaksi kertaa viikossa ja ravintokuitua (esim. täysjyväleivästä tai täysjyvähiutaleista) tulisi nauttia päivittäin vähintään 25-35 grammaa. Hedelmiä ja kasviksia tulisi syödä vähintään 400 g päivässä. Mm. ravitsemusterapeutit osaavat tarvittaessa neuvoa ruokavaliomuutosten tekemisessä.
Asiantuntevaa tietoa sepelvaltimotaudin riskitekijöistä ja niiden hoidosta saa myös Sydänliiton internet-sivuilta.