Keuhkoveritulppa tarkoittaa verihyytymän aiheuttamaa tukkeumaa keuhkovaltimossa, mikä estää verenkierron osaan keuhkoista ja voi täten aiheuttaa keuhkojen osan kuolion. Verihyytymä syntyy usein jalan alueen laskimoissa ja kulkeutuu sydämen kautta keuhkovaltimoon. Keuhkoveritulpan saa vuosittain noin 1 000 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti.
MILLOIN HOITOON?
Kiireellinen
Keuhkoveritulppaa epäiltäessä on hakeuduttava aina lääkäriin tutkittavaksi. Mikäli oireet ovat alkaneet nopeasti, on lääkäriin hakeuduttava välittömästi, tarvittaessa soittamalla hätäkeskuksen numeroon 112.
Keuhkoveritulpan oireet ja tutkiminen
Keuhkoveritulppa on hengenvaarallinen tila. Sen keskeisiä oireita ovat hengenahdistus, rintakipu, nopeutunut pulssi, yskänpuuskat ja veriyskä. Myös kuumetta tai suorituskyvyn heikkenemistä voi esiintyä keuhkoveritulpan seurauksena. Oireiden kehittyminen ja voimakkuus riippuvat verihyytymän sekä tukkeutuneen valtimon koosta ja sijainnista – vointi voi romahtaa äkillisestikin, jos verihyytymä tukkii suuren keuhkovaltimon.
Mikäli keuhkoveritulppa johtuu alaraajojen laskimotukoksesta, oireena voi lisäksi olla mm. pohkeen turvotusta ja arkuutta.
Lääkärin perustutkimuksiin keuhkoveritulppaa epäiltäessä kuuluvat sydämen ja keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla sekä sydänfilmin (EKG) ja verikokeiden (kuten D-dimeerin ja sydänmerkkiaineiden) ottaminen. Myös keuhkojen röntgenkuvaus kuuluu perustutkimuksiin. Tarkimmin keuhkoembolia voidaan todeta tietokonetomografia- eli TT-kuvauksella. Jalkojen laskimoiden tilanne voidaan tarkastaa ultraäänitutkimuksen avulla laskimotukosten toteamiseksi.
Keuhkoveritulpan hoito
Keuhkoveritulpan eli keuhkoembolian hoito tapahtuu yleensä sairaalassa. Mikäli tukos aiheuttaa vakavia oireita tai laajan verenkierron estymisen keuhkoissa, käytetään erityistä keuhkoveritulpan liuotushoitoa.
Jatkohoitona käytetään suun kautta otettavia verenohennuslääkkeitä, kuten varfariinia. Alkuun voidaan antaa myös pistettävää hepariinia siihen asti, kun verenohennuslääkkeen vaikutus on saavuttanut halutun tason. Verenohennuslääkityksen kesto vaihtelee kolmesta kuukaudesta elinikäiseen.
Keuhkoveritulpan ehkäisy
Keuhkoveritulppaa eli keuhkoemboliaa voidaan ennaltaehkäistä laskimotukoksia ehkäisemällä; erityisesti, jos henkilöllä on todettu kohonnut riski laskimotukoksen syntymiseen. Tällainen riskitekijä voi olla esim. aikaisempi laskimotukos tai perinnöllinen alttius laskimotukoksiin.
Ennaltaehkäisyksi voidaan harkita esim. hepariinipistoshoitoa pitkien lentomatkojen tai leikkausten yhteydessä. Myös mm. apteekeista saatavien hoitosukkien käyttäminen pitkillä lentomatkoilla ja ajoittainen jalkojen liikuttelu vaikkapa pitkillä ajomatkoilla voivat ehkäistä laskimotuksen syntyä. Tarkemmin laskimotukosten ehkäisystä on kerrottu erillisessä artikkelissa laskimotukos.