Laskimotukos eli laskimoveritulppa on verihyytymä, joka estää osittain tai kokonaan veren virtaamisen laskimoverisuonessa. Laskimotukos kehittyy yleensä alaraajaan, ja siihen sairastuu vuosittain noin 100-200 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti.
MILLOIN HOITOON?
Kiireellinen
Mikäli pohkeeseen ilmaantuu turvotusta tai arkuutta, eikä taustalla ole selvää vammaa, on syytä hakeutua välittömästi lääkärin tutkimuksiin.
Laskimotukoksen oireet ja tutkiminen
Laskimotukoksen keskeiset oireet ovat pohkeen turvotus ja arkuus (katso jalkojen turvotus). Kipu tuntuu erityisesti kävellessä, mutta pohjetta voi särkeä myös levossa. Vaikka laskimoveritulpan oireet ovat yleensä melko selvät, joskus laskimotukos voi olla lähes oireetonkin.
Jalan laskimotukoksen aiheuttanut verihyytymä voi myös lähteä liikkeelle ja päätyä keuhkoihin, jolloin puhutaan keuhkoveritulpasta eli keuhkoemboliasta. Tämän oireena on tavallisesti hengenahdistusta, rintakipua ja yskää. Keuhkoveritulppaa epäiltäessä tulee lääkäriin hakeutua välittömästi (katso keuhkoveritulppa).
Laskimotukoksen tutkiminen tapahtuu lääkärin vastaanotolla. Perustutkimukseen kuuluu mm. pohkeen seudun tunnustelu ja pohkeen ympärysmitan mittaaminen. Laskimoveritulppaa voidaan tutkia myös verikokeella sekä kaikututkimuksella (katso ultraäänitutkimus). Jatkotutkimuksia ja niiden tarvetta mietittäessä kartoitetaan myös potilaan riskitekijöitä.
Laskimotukoksen hoito ja verenohennuslääke
Laskimotukosta hoidetaan suun kautta otettavilla verenohennuslääkkeillä, yleensä varfariinilla. Alkuun voidaan antaa myös pistettävää hepariinia, jotta verenohennuslääke ehtii vaikuttamaan. Verenohennuslääkityksen kesto riippuu monesta seikasta, mm. laskimotukoksen aiheuttajasta.
Joskus harvoin tukos on korkeammalla jalassa tai se on hyvin suuri, jolloin voidaan harkita erityistä sairaalassa annettavaa liuotushoitoa. Yleensä verenohennuslääkitys hoitona kuitenkin riittää.
Laskimotukoksen ehkäisy
Laskimotukosta voidaan ennaltaehkäistä, jos riski laskimotukoksen syntymiseen on todettu kohonneeksi. Tällainen riskitekijä voi olla esim. aikaisempi laskimotukos tai perinnöllinen alttius laskimotukoksiin. Tällöin laskimotuksen ehkäisyyn käytetään esim. hepariinihoitoa pitkien lentomatkojen tai leikkausten yhteydessä. Laajemmat (halkaisijaltaan yli 5 cm) sekä polven yläpuolella sijaitsevat pinnalliset laskimotulehdukset voivat joskus johtaa laskimotukoksen syntyyn. Tällaisten pinnallisten laskimotulehdusten hoitoon käytetään myös usein hepariinihoitoa (katso tarkemmin pinnallinen laskimotulehdus). Myös hoitosukkien käyttäminen pitkillä lento- ja automatkoilla sekä ajoittainen jalkojen liikuttelu voivat ehkäistä laskimotuksen syntyä.