Jalkojen turvotus tarkoittaa vaivaa, jossa jalkojen ihokudoksen soluvälitilaan kertyy nestettä. Turvotuksen tyypillisin paikka on jalkapöydässä tai sääressä; joko toispuoleisena tai molemmissa jaloissa samanaikaisesti. Toispuoleista äkillistä turvotusta voivat aiheuttaa mm. syvä laskimotukos ja ihon tulehdukset, kun taas molemminpuolisen ja pitkäkestoisen turvotuksen yleisin aiheuttaja on laskimoiden tai sydämen vajaatoiminta. Lievää jalkojen turvotusta voi esiintyä myös normaalisti mm. pidemmän seisoskelun tai kävelyn jälkeen.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Ajoittainen jalkojen turvotus ei ole vaarallista, varsinkin jos taustalla on pidempikestoinen seisominen ja kävely tai oire liittyy selvästi kuukautiskierrossa esiintyvään turvotteluun.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkärin tutkimuksiin on hyvä hakeutua, jos jalkojen turvotus lisääntyy ja on jatkuvaa tai esiintyy muita oireita (kuten hengenahdistusta, kuumetta tai ihon kuumotusta).
Kiireellinen
Jos jalkojen turvotukseen liittyy selvästi myös pohkeen turvotusta tai arkuutta, kyseessä saattaa olla laskimotukos. Tällöin on syytä hakeutua lääkäriin välittömästi.
Jalkojen turvotuksen aiheuttajat ja tutkiminen
Jalkojen turvotus aiheuttaa tavallisesti ns. kuoppaturvotusta eli pitting-ödeemaa. Tällöin sormenpäällä ihoa painettaessa (muutaman sekunnin ajan) ihoon jää hetkeksi pieni kuoppa. Erityisen selkeästi kuoppaturvotuksen huomaa sääriluun päältä. Mikäli turvotus on selkeää, mutta kuoppaa ei painettaessa jää, voi kyseessä olla imunestekierron häiriö (ns. lymfedeema). Jalkaturvotukseen liittyvät muut oireet riippuvat turvotuksen aiheuttajasta.
Toispuoleisen ja äkillisesti syntyvän jalkaturvotuksen yleisin syy on syvä laskimotukos. Sen tyypillisin oire on pohkeen turvotus ja arkuus. Kipu tuntuu erityisesti kävellessä, mutta särkyä voi olla myös levossa. Toinen mahdollinen syy äkilliseen toispuoleiseen jalkaturvotukseen on ns. Bakerin kystan repeämä. Bakerin kysta sijaitsee polvitaipeen alueella, mutta sen puhjetessa voi nestettä valua kudosten sisällä polvitaipeesta alaspäin pohkeen alueelle ja aiheuttaa kipua pohkeen tai polvitaipeen alueelle. Myös paikalliset tulehdukset, kuten bakteerin aiheuttama ihotulehdus eli ruusu, voivat aiheuttaa toispuolesta jalkaturvotusta. Tällöin esiintyy kuitenkin myös muita tulehduksen merkkejä, kuten ihon punoitusta, kuumotusta tai kipua.
Hitaammin kehittyvän ja usein molemminpuolisen jalkaturvotuksen yleisin syy on jalan laskimoiden vajaatoiminta. Sen syynä on laskimoissa sijaitsevien läppien haurastuminen, jolloin veri ei kulkeudu takaisin sydämeen yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Tämä aiheuttaa laskimopaineen nousun ja nesteen siirtymisen verisuonten ulkopuolelle. Muina oireita voivat olla mm. suonikohjut, jalkojen ihottumamuutokset, jalkasärky ja paineen tunne. Myös sydämen vajaatoiminta voi aiheuttaa jalkaturvotusta, mutta usein sen oireina on myös mm. hengenahdistusta tai poikkeavaa väsymystä.
Lisäksi joidenkin lääkkeiden haittavaikutuksena voi esiintyä turvotuksia jaloissa; mm. verenpainelääkkeenä käytettävät kalsium-salpaajat saattavat aiheuttaa nilkkaturvotusta. Muita jalkojen turvotuksen aiheuttajia ovat mm. raskaus, erilaiset munuais- ja maksasairaudet sekä elimistön suolatasapainon häiriöt.
Jalkojen turvotus on helppo todeta itsenäisesti, mutta vaivan syyn tarkempi tutkiminen vaatii käyntiä esim. yleislääkärin, sisätautilääkärin tai kardiologin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat jalkojen ja valtimoiden tunnustelu sekä ihon tutkiminen. Yleensä lääkäri myös mittaa säären ympärysmitan ja kuuntelee sydänäänet stetoskoopin avulla. Verikokeilla voidaan tutkia mm. elimistön suola-arvoja ja munuaisten tilannetta tai poissulkea laskimotukoksen (ns. D-dimeeri) tai tulehduksen (CRP) mahdollisuus.
Syvää laskimotukosta epäiltäessä voidaan jalan laskimoita tutkia ultraäänen avulla. Lisäselvyyttä sydämen vajaatoimintaan saadaa sydänfilmin (EKG), keuhkoröntgenkuvauksen ja verikokeiden avulla.
Jalkojen turvotuksen itsehoito
Ajoittainen ja lievä jalkojen turvotus ei vaadi erityistä hoitoa. Yleensä jalkojen nostaminen hetkeksi koholle korjaa tilanteen. Myös suolan ja liiallisen juomisen rajoittamisesta sekä kuumien ympäristöjen välttämisestä on usein apua.
Mahdollisen ylipainon vähentäminen ja jalkojen liikunnasta huolehtiminen auttavat laskimoiden vajaatoimintaan. Vajaatoiminnasta johtuvaa turvotusta voidaan vähentää myös erillisten lääkinnällisten hoitosukkien avulla, joita saa mm. apteekeista ja hyvinvointikaupoista. Hoitosukka tulisi valita yksilöllisesti jalan mittojen ja tarvittavan puristustehon mukaan.
Jalkojen turvotuksen hoito
Jalkojen turvotuksen asiantuntijahoito suunnataan vaivan aiheuttajan mukaan. Esimerkiksi syvä laskimotukos hoidetaan verenohennuslääkkeellä, kun taas sydämen vajaatoiminnassa on nesteenpoistolääkkeistä (ns. diureetit) usein hyötyä myös jalkojen turvotukseen. Paikalliset tulehdukset kuten ruusu hoidetaan antibioottien avulla. Pelkässä nilkkojen turvotuksessa kalsium-salpaajalääkkeen vaihto toiseen verenpainelääkkeeseen voi helpottaa.
Imunestekierron häiriöissä lymfaterapiasta on usein selvästi apua. Lymfaterapeutit ja jotkut fysioterapeutit ovat erikoistuneita tämän hoitomuodon antamiseen.
Jalkojen turvotuksen ehkäiseminen
Jalan laskimoiden vajaatoiminta on yleisimpiä jalkaturvotuksen syitä. Itse laskimovajaatoimintaa ei voida ennaltaehkäistä, mutta jalkojen turvotusta voidaan yrittää estää välttämällä ylipainoa ja käyttämällä erillisiä tukisukkia. Neuvoja painonhallintaan saa mm. ravitsemusterapeuteilta ja fysioterapeuteilta. Tukisukkia puolestaan on saatavilla apteekeista ja joistain hyvinvointikaupoista.
Iltaa kohti lisääntyvä hyvänlaatuinen, molemminpuolinen jalkojen turvotus on yleistä varsinkin naisilla. Vaivaa voidaan ehkäistä nostamalla jalkoja ajoittain koholle, rajoittamalla liiallista suolan käyttöä ja nesteiden nauttimista sekä välttämällä kuumia ympäristöjä. Myös jalkalihasten harjoittaminen parantaa jalkojen verenkiertoa ja tällä tavalla vähentää jalkojen turvotusta. Liikehoito-ohjeita voi saada mm. fysioterapeuteilta ja kuntosaliohjaajilta.