Säärihaava tarkoittaa pitkäaikaista haavaa säären alueella. Yleensä säärihaavan synnyn takana on verisuonten (joko laskimoiden tai valtimoiden) huono toiminta. Usein taustalta löytyy myös pitkäaikaisia sairauksia, kuten diabetes tai sydämen vajaatoiminta. Säärihaava yleistyy iän myötä. Noin pari henkilöä sadasta saa jossain elämänsä vaiheessa säärihaavan.
MILLOIN HOITOON?
Suositellaan jatkotutkimusta
Ilman selkeää syytä ilmaantunut tai huonosti paraneva säärihaava on aina aihe käydä lääkärissä.
Säärihaavan aiheuttajat ja tutkiminen
Säärihaava voi olla joko laskimo- tai valtimoperäinen. Laskimoperäinen säärihaava sijaitsee yleisimmin säären sisäosissa, sisemmän nuppiluun (kehräsluu) yläpuolella. Haava on usein epäsäännöllisen muotoinen tai pyöreä ja keskellä voi olla kellertävää eritettä. Alaraajassa saattaa olla myös esimerkiksi turvotusta ja suuria suonikohjuja – myös ihon väri saattaa muuttua ruskehtavaksi. Laskimoperäinen säärihaava on usein suhteellisen kivuton.
Valtimoperäinen säärihaava sijaitsee yleensä alempana jalkaterän tai varpaiden alueilla, mutta voi sijaita myös ylempänä säären alueella. Haava vaikuttaa kuivalta ja on usein hyvinkin kipeä. Alaraaja voi tuntua lisäksi viileältä.
Yleensä säärihaavan taustalla on laskimoiden vajaatoiminta (katso jalkojen turvotus), diabetes, sydämen vajaatoiminta tai valtimotauti (katso sepelvaltimotauti). Harvinaisia säärihaavan aiheuttajia ovat mm. nivelreuma, haavautuva ihotulehdus ja vaskuliitti eli verisuonitulehdus.
Lääkärin perustutkimuksiin säärihaavan vuoksi kuuluvat mm. muiden perussairauksien läpikäynti, jalkojen ihon tarkastelu ja verenpainesuhteen mittaaminen jalasta ja olkavarresta (ns. ABI-määritys). Lisäksi lääkäri tunnustelee pulssit ja tutkii tarvittaessa jalkojen valtimoiden verenkierron erityisen ultraäänilaitteen avulla (ns. dopplerlaite).
Jos ollaan harkitsemassa verisuonikirurgista leikkausta, voidaan jalkojen verenkiertoa tutkia tarkemmin mm. varjoainekuvauksella.
Säärihaavan itsehoito
Säärihaavan hoito vaatii aina ammattilaisten ohjausta ja tukea. Itsehoidollakin on kuitenkin oma roolinsa. Tupakoinnin lopettaminen ja mahdollisen ylipainon vähentäminen parantavat alaraajojen verenkiertoa ja vähentävät turvotusta. Myös jalkojen lihastyö nopeuttaa yleensä säärihaavan paranemista.
Tukisukat ovat myös tärkeä osa säärihaavan itsehoitoa, sillä ne vähentävät jalkojen turvotusta (katso tarkemmin erillinen artikkeli jalkojen turvotus). Tukisukkia saa mm. useimmista apteekeista.
Säärihaavan asiantuntijahoito
Säärihaavojen hoidossa oleellista on mahdollisimman varhainen hoidon aloitus. Tärkeää on pitää haava puhtaana ja poistaa siitä ylimääräinen kate. Tämän tekee usein sairaanhoitaja, mutta myös erityisesti haavojen hoitoon erikoistuneita haavahoitajia on olemassa. Haavoihin on olemassa useita erilaisia paikallishoitovalmisteita, kuten haavalappuja ja geelejä – jopa toukkia on käytetty menestyksekkäästi haavojen hoidossa.
Laskimoperäisissä haavoissa laskimoihin kohdistuvaa painetta pyritään vähentämään mm. tukisukilla tai siteillä. Lisäksi plastiikkakirurgisella leikkauksella voidaan siirtää ihoa muualta haavan seutuun. Suonikohjut voidaan leikata myöhemmässä vaiheessa, jotta laskimoverenkierto paranisi ja tulevat säärihaavat pystyttäisiin ehkäisemään (katso tarkemmin Suonikohjujen hoito: toimenpiteet ja vaahtoruiskutus).
Valtimoperäisiin haavoihin käytännössä ainoa tehokas hoito on valtimoverenkiertoa parantava leikkaus. Tämä voidaan tehdä mm. verisuonta laajentamalla (ns. pallolaajennus).
Säärihaavan ehkäisy ja perussairauksien hoito
Säärihaavaa voidaan ehkäistä hoitamalla perussairaudet (kuten diabetes ja sydämen vajaatoiminta) sekä syvät laskimoveritulpat (katso laskimotukos) mahdollisimman hyvin. Myös alaraajojen turvotuksen hoito esim. tukisukilla on tärkeää säärihaavan ennaltaehkäisyssä.
Tupakoinnin lopettaminen parantaa jalkojenkin verenkiertoa. Myös ylipainon vähentäminen laskee säärihaavan riskiä. Mm. apteekista on saatavilla itsehoitotuotteita tupakoinnin lopettamisen tukemiseen. Painonhallinnassa ja itselle sopivan liikuntamuodon löytämisessä neuvoja saa mm. ravitsemusterapeuteilta, fysioterapeuteilta ja kuntosaliohjaajilta.