Puremahaava tarkoittaa eläimen tai toisen ihmisen hampaiden aiheuttamaa haavaa iholla. Yleisimpiä puremahaavoja ovat koiran purema ja kissan purema. Koska suussa ja hampaissa on paljon bakteereja, puremahaavat tulehtuvat muita haavoja useammin: koiran puremista tulehtuu alle viidennes, toisen ihmisen puremista hieman useampi, mutta kissan puremista jopa yli puolet.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Aivan pienten ja pinnallisten ruhjeiden ja puremahaavojen kohdalla ei tarvitse hakeutua lääkäriin, jos haava-alue on rauhallinen, tulehduksen merkkejä ei näy eikä ole epäilystä esim. rabieksesta. Tällaiset haavat paranevat itsestään.
Suositellaan jatkotutkimusta
Mikäli puremahaavan yhteydessä herää epäily tulehduksesta, on aina syytä mennä lääkärin tutkimuksiin ja hoitoon. Kissan ja ihmisen puremat tulehtuvat herkimmin.
Kiireellinen
Jos puremahaava on laaja tai syvä, päivystykseen hakeutuminen on paikallaan.
Puremahaavan oireet ja tutkiminen
Puremahaava aiheuttaa oireita sekä itse haavan että haavan mahdollisen myöhemmän tulehtumisen kautta. Pieni ja pinnallinen puremahaava aiheuttaa yleensä vain pientä kipua ja verenvuotoa. Suurempi ja syvempi puremahaavat voi rikkoa myös syvempiä kudoksia. Tällöin kipu on yleensä voimakkaampaa ja verenvuoto runsaampaa. Alue voi myös turvota reilusti. Erityisesti kissan purema voi olla salakavalan syvä, vaikka se ei näyttäisikään suurelta.
Joskus puremahaava tulehtuu myöhemmin. Tähän ovat syynä joko purijan suun bakteerit ja virukset tai ihorikon syntyessä ihon pinnalta kulkeutuvat bakteerit. Tulehduksen merkit ilmaantuvat yleensä noin vuorokauden kuluessa: oireina voi olla mm. ihon punoitusta, kuumotusta tai turvotusta sekä märkäisen eritteen valumista haavasta.
Puremahaavoissa on hyvä ottaa huomioon myös rabieksen (vesikauhun eli raivotaudin) mahdollisuus. Tämä on syytä muistaa sekä luonnossa elävien että kotieläimien kohdalla, varsinkin jos pureman aiheuttanut eläin käyttäytyy oudosti.
Kyyn puremasta on kerrottu erillisessä artikkelissa kyyn purema.
Puremahaavan tutkiminen tapahtuu yleislääkärin, lastenlääkärin, ihotautilääkärin tai plastiikkakirurgin vastaanotolla. Lääkäri tarkastaa puremahaavan alueen sekä tutkii tarvittaessa mm. verenkierron, hermojen ja lihasten toimintaa. Tulehdusepäilyssä haava-alueelta voidaan ottaa viljelynäyte.
Jos puremahaavan on aiheuttanut toinen ihminen, on syytä selvittää kantaako purija hepatiitti- tai HI-virusta. Vesikauhu- eli rabiesepäilyssä lääkäri voi toimia yhdessä eläinlääkärin kanssa pureman aiheuttaneen eläimen tutkimiseksi.
Puremahaavan ensihoito ja jatkohoito
Ensihoitona puremahaava ja sen alue tulee puhdistaa esim. apteekista saatavalla puhdistusaineella. Tämän jälkeen haava peitetään sideharsolla tai puhtaalla kankaalla. Jos haava on lievä, ei muita toimia tarvita. Tulehduksen merkkejä on kuitenkin hyvä seurata parin päivän ajan.
Vesikauhua epäiltäessä haava pitää pestä saippuan kanssa ja tämän jälkeen huuhdella saippua tarkasti pois. Jatkohoidosta vastaa lääkäri, jos herää epäily tulehduksesta tai haava on repaleinen, laaja tai syvä.
Puremahaavan jatkohoito
Lääkäri vastaa puremahaavan jatkohoidosta. Laajempi puremahaava voidaan ommella kiinni (katso tarkemmin haavan ompelu) tai jättää avoimeksi tilanteen mukaan. Ompelua käytetään mm. kasvojen alueella sekä lievissä haavoissa, joissa ei ole tulehdusvaaraa. Raajojen alueella haavat jätetään mieluummin auki, jos mahdollista. Lääkäri arvioi lisäksi antibioottihoidon tarpeen. 3-5 päivän ennaltaehkäisevää antibioottihoitoa käytetään vain tietyissä tilanteissa, kuten käsien ja sukuelinten alueen puremissa ja helposti tulehtuvissa kissojen ja ihmisten aiheuttamissa puremissa. Jo tulehtunut haava hoidetaan myös antibiooteilla, yleensä 5-10 päivän kuureina. Yleensä antibioottihoito annetaan tablettimuodossa, mutta vaikeissa tapauksissa käyteään myös suonensisäistä annostelua.
Puremahaavan hoidossa on aina hyvä muistaa jäykkäkouristuksen voimassaolo. Jäykkäkouristusrokote tulisikin uusia ainakin 10 vuoden välein.
Korvaukset
Tapaturmaisesti sattuneiden puremahaavojen aiheuttamiin kustannuksiin on mahdollista saada korvausta mm. tapaturma- tai matkavakuutuksesta.