Pinnallinen laskimotulehdus tarkoittaa yleensä jaloissa esiintyvää pinnallisen laskimon pientä tukosta ja tästä aiheutuvaa ärsytysperäistä tulehdustyyppistä reaktiota. Tila on hyvin harvoin varsinainen bakteerin aiheuttama tulehdus. Vaivalle altistavat pitkäaikainen laskimoiden vajaatoiminta ja suonikohjut, hyytymishäiriöt sekä pinnallinen iskuvamma. Vaiva on vaarattomampi ja yleisempi kuin syvä laskimotukos.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Pinnallista laskimotulehdusta voi hoitaa itsehoidollakin, mikäli vaiva liittyy selkeästi laskimoon, tulehdusalue on pieni, kuumetta ei esiinny eikä vaiva ole polven yläpuolella.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkärin arvio on paikallaan vaivan vuoksi, mikäli oirealue on laajempi (yli 5 cm) tai oireiluun liittyy kuumetta. Polven yläpuolisten tulehdusten suhteen on hyvä hakeutua herkästi lääkärin tutkittavaksi. Myös raskaana olevien on hyvä hakeutua herkemmin lääkärin arvioon. Arvio on paikallaan myös, mikäli oireilu jatkuu itsehoidosta huolimatta muutamaa viikkoa pidempään.
Kiireellinen
Jos turvotus on laajemmalla alueella pohkeessa tai nilkassa tai oireilu on hyvin voimakasta, on hyvä hakeutua lääkärin tutkimuksiin välittömästi.
Pinnallisen laskimotulehduksen oireet ja toteaminen
Pinnallinen laskimotulehdus eli tromboflebiitti aiheuttaa usein oirealueelle tyypillisiä ärsytysperäisen tulehduksen oireita, kuten kipua, punoitusta, kuumotusta ja melko pienelle alueelle ilmaantuvaa turvotusta. Oireileva laskimokohta voi olla aristava ja kovemman tuntuinen. Etenkin laajempiin laskimotulehduksiin voi liittyä kuumeilua.
Oireilu voi kestää kolmesta neljään viikkoa, mutta kovempi kohta laskimossa voi tuntua jopa kuukausia. Yleisimmin laskimotulehdus syntyy jalkoihin, mutta se voi ilmaantua myös muualle kehoon kuten kaulalle tai käsiin.
Pinnallinen laskimotulehdus on sitä vaarattomampi mitä pienemmällä alueella se on. Laajemmat (halkaisijaltaan yli 5 cm) ja ylempänä eli lähempänä nivusta olevat laskimotulehdukset voivat olla haitallisempia, koska ne voivat johtaa joskus syvään laskimotukokseen tai vielä harvemmin keuhkoveritulppaan.
Lievän pinnallisen laskimotulehduksen voi todeta itsekin yllämainittujen oireiden avulla. Epävarmassa tilanteessa lääkärin perustutkimus riittää yleensä vaivan toteamiseen. Laajemmissa ja etenkin polven yläpuolisissa tulehduksissa syvä laskimotukos voidaan sulkea pois laskimoiden ultraäänitutkimuksella. Verikokeista ei ole hyötyä pinnallisen laskimotulehduksen ja syvän laskimotukoksen erottelussa.
Pinnallisen laskimotulehduksen itsehoito ja lääkkeet
Pinnallista laskimotulehdusta ja sen oireita voi hoitaa painamalla oirepaikkaa kylmäpakkauksella ja pitämällä jalkaa kohoasennossa. Myös tukisukka ja tulehduskipulääkkeet (kuten ibuprofeeni tai naprokseeni) auttavat yleensä. Laskimotulehduksen hoitoon on saatavilla ilman reseptiä apteekeista paikallisesti käytettäviä antikoagulanttivoiteita. Tärkeää on jatkaa liikkumista ja arkiaskareita mahdollisuuksien mukaan, koska sillä vähennetään vaaraa syvän laskimotukoksen kehittymiselle.
Pinnallisen laskimotulehduksen asiantuntijahoito ja lääkkeet
Tarkempaa hoitoa vaativat sellaiset pinnalliset laskimotukokset, joilla on riski edetä syväksi laskimotukokseksi. Yleensä hoitona käytetään ihon alle pistettäviä lääkkeitä, kuten hepariinia. Raskaana olevien hoito voi poiketa tavanomaisesta hoidosta.
Toistuvat pinnalliset laskimotulehdukset samalla alueella voivat johtua suonikohjuista. Tällaisissa tilanteissa voidaan harkita pinnallisiin laskimoihin kohdistuvaa toimenpidettä (katso artikkelit suonikohjut sekä suonikohjujen hoito).
Pinnallisen laskimotulehduksen ehkäisy ja suonikohjut
Jalkojen laskimoiden vajaatoiminta ja suonikohjut altistavat pinnallisille laskimotulehduksille. Tilannetta voidaan hoitaa tukisukkien (nk. lääkinnällinen hoitosukka) avulla (katso itsehoito artikkelista suonikohjut).