Kihti tarkoittaa elimistön suurentunutta uraattipitoisuutta ja siitä johtuvia oireita. Ihmisen elimistö muodostaa uraattia eli virtsahappoa puriini-nimisestä aineesta. Puriinia sisältävät lukuisat eri ruoka-aineet. Suurentunut uraattipitoisuus veressä voi saada aikaan uraatin kiteytymisen niveliin (tavallisesti isovarpaan tyviniveleen) ja laukaista voimakkaan niveltulehduksen eli kihtikohtauksen. Kihdistä kärsii vuosittain noin 1000-2000 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti. Suurin osa kihtiä sairastavista on miehiä.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Kihdin synty ja vaivan kulku on hyvin tyypillinen, ja se sijaitsee usein juuri isovarpaan tyvinivelessä. Vaivan aiheuttajasta ei yleensä siis ole epäselvyyttä. Kihtiä voi siksi turvallisesti lievittää itsehoidolla, mikäli kuumetta tai yleistilan laskua ei esiinny.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkärin puoleen on hyvä kääntyä, jos itsehoidosta ei ole apua tai esiintyy yleisoireita, kuten yleistilan laskua tai kuumetta.
Kihdin oireet ja tutkiminen
Tyypillinen kihtikohtaus on yleensä helppo tunnistaa. Oireet alkavat tavallisesti yöllä, ja kohtausta on edeltänyt runsaasti puriineja sisältäneen ruoan syöminen (katso ennaltaehkäisy), alkoholin juominen, kylmälle altistuminen tai nivelen poikkeava rasitus.
Tyypillisin paikka kihdille on isovarpaan tyvinivel, mutta kihti voi aiheuttaa oireita myös mm. polvessa tai nilkassa. Nivel punoittaa ja turpoaa sekä on hyvin kosketusarka ja kipeä (jopa sängynpeitto aiheuttaa kovaa kosketusarkuutta). Myös lievää kuumetta voi esiintyä. Oireet kehittyvät yleensä nopeasti ja kestävät joitakin päiviä.
Joskus kihti saattaa jäädä pitkäaikaiseksi. Tällöin tulehtunut nivel saattaa oireilla kihtikohtausten välissäkin – tosin yleensä lievempänä. Pitkäaikaista kihtiä voidaan välttää asianmukaisella kihtikohtausten hoidolla.
Lääkäri tutkii kihtiä epäiltäessä kipeän nivelen sekä mahdollisesti myös muut nivelet. Verestä voidaan tutkia uraattipitoisuus ja mm. tulehdusarvo eli CRP. On kuitenkin huomautettava, että vaikka veren uraatti on yleensä kohonnut kihtikohtauksen aikana tai sen jälkeen, joskus uraattipitoisuus voi tulehduksen aikana olla myös normaali. Varmuudella kihti voidaankin todeta vain ottamalla oireilevasta nivelestä neulalla nivelnestenäyte, josta voidaan havaita uraattikiteitä. Joskus myös röntgenkuvasta voi olla hyötyä.
Kihdin itsehoito
Kihtikohtauksen itsehoitona voi käyttää lepoa, kylmähoitoa (esimerkiksi kylmägeelipussien avulla) tai tulehduskipulääkkeitä (kuten ibuprofeenia tai ketoprofeenia). Myös parasetamolin ja tulehduskipulääkkeen yhdistelmää voidaan tarvittaessa käyttää.
Ruokavaliolla on tärkeä rooli kihdin hoidossa ja uusien kohtauksien ennaltaehkäisyssä. Ajatuksena on, että runsaasti puriinia sisältäviä ruoka-aineita vältettäisiin tai vähennettäisiin. Näitä ovat mm. eläinten nahat, sisäelimet ja kokonaisena syötävät kalat (vältettäviä), äyriäiset, mäti, liha sekä soijatuotteet ja pavut (rajoitetusti syötäviä). Esimerkiksi vilja- tai maitotuotteita ei tarvitse vähentää. Myös alkoholi suurentaa uraatin pitoisuutta elimistössä ja siksi myös sen käyttöä olisi hyvä vähentää.
Kihdin asiantuntijahoito
Jos itsehoito ei auta, lääkäri voi kirjoittaa reseptillä tehokkaampia kipulääkkeitä (kuten indometasiinia tai etorikoksibia) kihtikohtauksen hoitoon. Myös kortisonin pistäminen niveleen (nivelnäytteen oton ja nivelen tyhjentämisen jälkeen) vähentää tulehdusta.
Ravitsemusterapeutti voi tarvittaessa neuvoa kihtiruokavalion laatimisessa ja noudattamisessa. Jos ruokavaliomuutoksilla ei saada kihtiä rauhoittumaan tai uraattipitoisuutta laskemaan, lääkäri voi lisäksi kirjoittaa uraattipitoisuutta laskevan lääkityksen (yleisimmin allopurinoli). Mikäli nesteenpoistolääkkeitä (diureetit) on käytössä esimerkiksi verenpainetaudin hoitoon, voi lääkäri tarvittaessa miettiä mahdollista lääkityksen muutosta tai jopa lopetusta.
Kihdin ehkäisy ja ruokavalio
Kihtiä voi ennaltaehkäistä välttämällä liiallista alkoholin käyttöä sekä karttamalla runsaasti puriineja sisältäviä ruoka-aineita. Tällaisia ruokia ovat mm. eläinten nahat ja sisäelimet, kokonaisena syötävät pikkukalat, mäti, äyriäiset, liha sekä soijatuotteet ja pavut. Sopivan ruokavalion löytämiseen saa neuvoja mm. ravitsemusterapeutilta.
Myös ylipaino ja nesteenpoistolääkkeet lisäävät riskiä saada kihti. Jos nesteenpoistolääkettä epäillään kihdin aikeuttajaksi, lääkäri voi vaihtaa lääkkeen vähemmän kihtiä aiheuttavaan valmisteeseen.