Osuvimmat tulokset: Kipu

Ärtyvän suolen oireyhtymä (ärtynyt paksusuoli) tarkoittaa suoliston toiminnallista vaivaa, johon liittyy vatsakipua ja vatsan turvotusta. Vaivassa suoliston toiminta on häiriintynyt, mutta tämän syytä ei nykytiedon valossa täysin tunneta. Ärtyvän suolen oireyhtymää esiintyy joka kymmenennellä suomalaisella. Vaikka kyseessä on kiusallinen vaiva, ei ärtyvään suoleen liity muita sairauksia eikä se ole terveydelle vaarallinen.Ärtyvän suolen oireyhtymän oireet ja tutkiminenArtyvän suolen oireyhtymä aiheuttaa ruoansulatusoireita, joista yleisimpiä ovat mm. vatsan turvotus, vatsakipu, ilmavaivat sekä suolen toiminnan muutokset (ummetus ja ripuli). Usein ulostaminen voi helpottaa vatsakipua. Vaivalle on tyypillistä, että oireilu voi vaihdella suurestikin päivästä toiseen. Koska ärtyvän suolen oireyhtymä on niin sanottu toiminnallinen suolistovaiva, suolesta ei löydy mitään nähtävää vikaa perusteellisissakaan tutkimuksissa. Niinpä oireyhtymän toteamiseksi ei ole olemassa mitään erityistä laboratoriokoetta tai muuta tutkimusta. Tarvittaessa muita sairauksia (kuten keliakia tai laktoosi-intoleranssi) voidaan kuitenkin sulkea pois lääkärin tutkimusten, verikokeiden tai mahalaukun/pohjukkaissuolen tähystyksen (gastroskopia) tai suolen tähystyksen (kolonoskopia) avulla.

Vatsakipu tarkoittaa vatsassa tuntuvaa kipua tai epämiellyttävää tunnetta. Vatsakipua voivat aiheuttaa vatsan toiminnan häiriöt sekä myös useat eri sairaudet.Vatsakivun aiheuttajat ja tutkiminenÄkillinen vatsakipu alkaa muutamassa tunnissa ja voi joskus äityä kovaksi lyhyessäkin ajassa. Vatsakivun lisäksi voi ilmaantua esimerkiksi kuumetta tai oksentelua. Tavallisin äkillisen vatsakivun aiheuttaja on viruksen aiheuttama vatsatauti, johon liittyy usein myös ripulia. Yleensä lievät vatsataudit paranevat itsestään.Mikäli äkillinen vatsakipu on hyvin voimakasta, taustalla voi olla esimerkiksi umpilisäkkeen tulehdus, puhjennut vatsahaava tai sappikivitauti. Naisilla alavatsakipua voivat kuukautiskipujen lisäksi aiheuttaa myös endometrioosi tai jokin muu gynekologinen syy. Toistuvien tai pitkään jatkuvien vatsakipujen syynä voivat olla mm. ärtyvän suolen oireyhtymä, närästys, keliakia, laktoosi-intoleranssi, vatsahaava tai jokin vatsan ulkopuolinenkin syy.Lääkäri tutkii vatsakipua mm. palpoimalla eli tunnustelemalla vatsanseutua sekä kuuntelemalla vatsan ääniä stetoskoopilla. Tavallisia jatkotutkimuksia ovat laboratoriotutkimukset tai vatsalaukun ja suoliston tähystykset. Myös vatsan röntgen-kuvausta tai ultraääni- eli kaikukuvausta käytetään.Naisilla alavatsalle sijoittuvan kivun tutkimuksiin voi kuulua myös gynekologinen sisätutkimus.

Tyrä syntyy, kun vatsaontelon sisältöä työntyy heikentyneen vatsanseinämän läpi, mikä näkyy pullistumana ihon alla. Yleisin tyrä on nivustyrä, mutta napatyriäkin esiintyy sekä lapsilla että aikuisilla. Arpityrä puolestaan voi kehittyä vatsan alueen leikkauksen jäljiltä.Tyrän oireet ja tutkiminenTyrän tyypillinen oire on iholle ilmaantuva pehmeä pullistuma. Yleensä esiintyy myös kipua tai jomotusta, mutta joskus pullistuma voi olla kivutonkin. Tyypillisesti tyrä pahenee ponnistelun yhteydessä ja painuu pois tai pienenee selinmakuulla. Joskus vaarana voi olla tyräalueen ahtautuminen ja niin sanottu kureutuminen. Tällöin tyrä on erittäin kivulias eikä pullistumaa saa edes painamalla takaisin sisäänpäin. Tämä on aihe leikkaukselle (katso tyräleikkaus).Nivustyrän lisäksi muita mahdollisesti leikattavia tyriä ovat mm. reisityrä (esiintyy pääasiassa iäkkäillä naisilla) sekä joskus napatyrä ja arpityrä. Arpityrä muodostuu aikaisemman leikkausarven alueelle ja sen leikkaushoito voi olla joskus hankalaa. Napatyrä puolestaan on lapsilla hyvinkin yleinen (noin 10 % vastasyntyneistä), mutta onneksi suurin osa niistä korjaantuu 4-vuotiaaksi mennessä. Leikkaukseen turvaudutaan, mikäli näin ei ole tapahtunut tai napatyrä osoittaa kureutumisen merkkejä. Aikuisilla napatyrä leikataan yleensä vain, mikäli se aiheuttavat selviä oireita (kuten kipua).Alle kouluikäisillä lapsilla, selvästi ylipainoisilla henkilöillä ja useita lapsia synnyttäneillä naisilla voidaan todeta myös ns. rektuslihasten diastaasia. Tällöin vatsan keskilinjaan ilmaantuu pystysuuntainen pullistuma vatsalihaksia jännittäessä. Kyse on vatsalihaksia yhdistävän kalvon venymisestä, ei tyrästä, eikä erityistä hoitoa vaivaan ole tarjolla. Lapsilla oire korjaantuu yleensä iän myötä. Tyrän tutkiminen ja toteaminen perustuu lääkärin suorittamaan havainnointiin ja tunnusteluun. Tarvittaessa tarkempaa tietoa tyrän tilanteesta saadaan ultraääni- eli kaikututkimuksella. Muita eritystutkimuksia ei yleensä tarvita.

Kuukautiskivut eli dysmenorrea tarkoittaa kohtulihaksen supistuksista johtuvia toiminnallisia kipuja, jotka tuntuvat alavatsalla. Kuukautiskivut alkavat yleensä samanaikaisesti kuukautisvuodon kanssa ja kestävät 1-2 päivää. Arviolta 5-15 prosentilla naisista on voimakkaita kuukautiskipuja.Kuukautiskipujen oireet ja tutkiminenKuukautiskipujen yleisin oire on kipu alavatsalla. Kipu voi säteillä vatsasta myös lähialueille, kuten selkään. Lisäksi voi esiintyä yleisoireita: pahoinvointia ja oksentelua, päänsärkyä ja huimausta. Oireilu ajoittuu yleensä kuukautisvuodon alkamisajankohtaan, mutta se voi alkaa myös paria päivää aikaisemmin. Tyypillisesti hankalin oireilu kestää parin päivän ajan. Kuukautiskipuja voi esiintyä säännöllisesti jo kuukautisten alkamisesta lähtien, tai kuukautiset voivat muuttua kivuliaiksi myöhemmällä iällä.Mikäli kuukautiskivut ovat hyvin voimakkaita tai kipuja ilmaantuu myös virtsatessa, ulostettaessa, yhdynnän aikana tai tärinän aiheuttamana, kyse voi olla endometrioosista. Kuukautiskipujen tutkiminen ja toteaminen ei yleensä vaadi tarkempia tutkimuksia. Yleislääkäri tai gynekologi voi tarvittaessa tehdä gynekologisen tutkimuksen, mutta varsinkaan nuorten naisten kuukautiskivuissa edes se ei yleensä ole tarpeen. Lisätutkimuksina voidaan käyttää mm. ultraääni eli kaikukuvausta kohdun ja munasarjojen alueelle tai ottaa klamydia- tai papa-näyte. Hankalissa kiputiloissa tehdään joskus myös vatsaontelon tähystys eli laparoskopia.

Eturauhastulehdus eli prostatiitti voi olla joko äkillinen tai pitkäaikainen. Äkillisen eturauhastulehduksen aiheuttaa yleensä omalta iholta lähtöisin oleva bakteeri, joka nousee virtsaputkea pitkin eturauhaseen. Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa bakteereja ei yleensä ole löydettävissä, vaan vaivan todennäköisin aiheuttaja on eturauhastiehyiden tukkeutuminen. Pitkäaikainen tulehdus on yleisempi: siitä kärsii vuosittain jopa 14 000 miestä / 100 000 suomalaista miestä kohti ja se yleistyy iän myötä.Eturauhastulehduksen oireet ja tutkiminenÄkillisen eturauhastulehduksen oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, kirvely virtsatessa sekä kivut alavatsalla. Yleisoireet, kuten kuume tai huonovointisuus, ovat myös yleisiä. Oireet alkavat usein nopeasti ja voivat olla rajujakin.Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa oireet ovat samankaltaisia, mutta lievempiä: tihentynyttä virtsaamistarvetta ja kirvelyä virtsatessa sekä epämääräistä tunnetta alavatsalla tai sukuelinten alueella. Istuminen voi tuntua hankalalta. Joskus voi esiintyä myös verta siemennesteessä. Sen sijaan kuumetta tai muita yleisoireita ei pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa tavallisesti ole.Lääkäri tutkii sukuelinten alueen sekä tunnustelee eturauhasen peräaukon kautta eturauhatulehdusta epäiltäessä. Lisäksi taudin toteamisessa voidaan käyttää laboratoriokokeita, kuten tulehdusarvon (CRP) mittaamista, tai virtsakokeita. Äkillisessä eturauhastulehduksessa sukupuolitautien mahdollisuus voidaan sulkea pois laboratoriokokeiden avulla.

Umpilisäkkeen tulehdus eli appendisiitti syntyy, kun umpilisäkkeeseen suolistosta johtava aukko tukkeutuu ja bakteerit pääsevät lisääntymään sen sisällä. Umpilisäke sijaitsee oikealla alavatsalla umpisuolessa, ohutsuolen loppuosassa. Se on noin pikkusormen kokoinen uloke. Umpilisäkkeen tulehdus on yleisin teini-ikäisillä ja alle 30-vuotiailla, mutta vaiva voi ilmaantua missä iässä tahansa. Umpilisäkkeen tulehduksen sairastaa elämänsä aikana noin 7 % suomalaisista.Umpilisäkkeen tulehduksen oireet ja tutkiminenUmpilisäkkeen tulehduksen pääoire on muutamassa tunnissa alkava ja voimistuva vatsakipu. Aluksi vatsakipu voi olla epämääräistä tai tuntua eri puolilla vatsaa, mutta viimeistään muutaman tunnin kuluessa kipu siirtyy tyypilliselle paikalleen oikealle alavatsalle. Yskä, tärinä ja hypyt voivat pahentaa kipua. Kivun ohella umpilisäkkeen tulehdus voi aiheuttaa myös pahoinvointia, oksentelua ja kuumetta. Tulehtunut umpilisäke voi puhjeta. Tällöin tulehtunut erite leviää vatsaonteloon ja voi aiheuttaa vatsakalvon tulehduksen. Seurauksena voi olla yleisvoinnin huononemista sekä edelleen lisääntynyttä vatsakipua, kuumetta ja oksentelua.Umpilisäkkeen tulehdus vaatii aina lääkärin arvion. Vastaanotolla perustutkimuksiin kuuluvat mm. vatsan tunnustelu sekä vatsan äänien kuuntelu stetoskoopilla. Verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP) voidaan myös ottaa. Epäselvissä tilanteissa tarkemmista kuvantamistutkimuksista (kuten ultraäänitutkimus tai tietokonetomografia) voi olla apua.

Laktoosi-intoleranssi tarkoittaa laktaasi-entsyymin puuttumista suolen limakalvolta. Maitotuotteet sisältävät maitosokeria eli laktoosia. Normaalisti laktaasi-niminen entsyymi pilkkoo maitosokerin ohutsuolessa pienempiin osiin. Jos laktaasi-entsyymi puuttuu, maitosokeri kulkeutuu sellaisenaan paksusuoleen, jossa suoliston normaalit bakteerit käyttävät maitosokeria ravintonaan. Tämä saa aikaan laktoosi-intoleranssille tyypilliset oireet. Noin 20 prosentilta suomalaisia puuttuu laktaasi-entsyymi, mutta mm. aasialaisilla tai afrikkalaisilla jopa 90 prosentilta. Alle 5-vuotiailla oireilu on harvinaista. Laktoosi-intoleranssin oireet ja tutkimuksetLaktoosi-intoleranssi tarkoittaa tilaa, jossa maitosokeri kulkeutuu hajoamatta ohutsuolen läpi paksusuoleen. Siellä bakteerit käyttävät pilkkoutumattoman maitosokerin ravinnokseen. Tämä aiheuttaa kaasun muodostumista paksusuolessa ja laktoosi-intoleranssille tyypilliset oireet: vatsakivut, ilmavaivat ja vatsan turpoamisen. Myös löysää ulostetta tai ripulia voi esiintyä. Oireet alkavat tyypillisesti pari tuntia maitotuotteiden nauttimisen jälkeen. Laktoosia välttämällä tai vähentämällä myös oireilu häviää.On syytä huomauttaa, ettei laktoosi-intoleranssi tarkoita samaa kuin maitoallergia. Laktoosi-intoleranssissa ongelmana on maitosokeri, kun taas lehmänmaidolle allergisoitumisessa elimistö reagoi maidon valkuaisaineelle eli maitoproteiinille. Käytännössä varsinaiset maitoproteiiniallergiat ovat harvinaisia varhaislapsuuden jälkeen, ja niille on tyypillistä, etteivät oireet häviä laktoosittomalla ruokavaliolla.Laktoosi-intoleranssi on usein helppo tunnistaa omatoimisestikin. Mikäli tyypilliset oireet on yhdistettävissä maitotuotteisiin ja oireet häviävät maitotuotteita vähentämällä tai laktoosittomiin tuotteisiin siirtymällä, tarkempia tutkimuksia ei välttämättä tarvita. Jos lääkärin vastaanotolle hakeudutaan, perustutkimuksiin kuuluvat vatsan tunnustelu sekä suoliäänien kuuntelu stetoskoopin avulla. Tauti varmennetaan nykyisin usein geenitestillä, mikä otetaan normaalin verikokeen tapaan. Aikaisemmin runsaasti käytössä olleen laktoosirasituskokeen (jossa juodaan 4 dl juomaa, johon on sekoitettu 50 grammaa maitosokeria) käyttö on vähenemässä. Tarvittaessa lisäverikokeilla voidaan sulkea mahdollisia muita syitä (mm. keliakia) pois. Tähystys- tai muitakaan tarkempia tutkimuksia ei yleensä tarvita.

Sekä mahalaukun että suoliston sisin osa koostuu limakalvosta, joka suojaa niitä mm. mahalaukun normaalilta suolahapolta. Vatsahaava tarkoittaa limakalvon syvempää haavaumaa joko mahalaukussa tai pohjukaissuolessa (ohutsuolen alkuosa). Yleisimmin vatsahaavan aiheuttaa Helicobacter pylori -nimisen bakteerin aiheuttama tulehdus mahalaukun limakalvolla tai tulehduskipulääkkeiden liikakäyttö. Vatsahaavan sairastaa jossain elämänsä vaiheessa joka kymmenes suomalainen. Vatsahaavan oireet ja tutkimuksetVatsahaava aiheuttaa tyypillisesti ylävatsalla tuntuvaa epämääräistä kipua. Kipu saattaa tuntua polttavana ja korventavana, mutta myös esim. nälän tunteen kaltaisena. Tyypilliseti kiputuntemus on pahimmillaan mahan ollessa tyhjä (kuten öisin) ja lievittyy esim. syömisellä, mutta palaa jälleen parin tunnin kuluttua syömisestä. Kivun lisäksi voi esiintyä myös närästystä tai oksentelua.Mahahaava voi pitkittyessään aiheuttaa vakavampia ongelmia: haavauma saattaa syöpyä verisuoneen saakka, jolloin syntyy mahalaukun tai pohjukaissuolen verenvuotoa. Verenvuodon seurauksena taas voi olla verioksennus tai tervamainen, musta uloste. Pahimmillaan haavauma voi puhkaista koko seinämän. Tällöin kipu kovenee äkillisesti hyvin voimakkaaksi. Näiden oireiden ilmaantuessa on lääkäriin hakeuduttava välittömästi. Onneksi vatsahaavan puhkeaminen on kuitenkin melko harvinaista.Vatsahaavan varma tunnistaminen vaatii käyntiä yleislääkärin tai gastroenterologin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat vatsan tunnustelu sekä suoliäänien kuuntelu stetoskoopin avulla. Mahdollinen helikobakteeri voidaan todeta verikokeella, ulosteesta otettavalla näytteellä tai hengitystestillä. Itse vatsahaava puolestaan todetaan vatsalaukun tähystyksessä (gastroskopia), jossa nähdään myös pohjukaissuolen alkuosa. Gastroskopiassa limakalvolta voidaan lisäksi ottaa kudosnäytteitä lisätutkimuksia varten.

Endometrioosi tarkoittaa tilaa, jossa kohdun limakalvon tapaista kudosta esiintyy pesäkemäisinä muutoksina kohdun ulkopuolella, mm. vatsaontelon kalvoissa. Tämä aiheuttaa paikallisen ärtymysreaktion ja kipua, usein samassa rytmissä normaalin kuukautiskierron kanssa. Syytä endometrioosille ei tiedetä, mutta ilman naissukupuolihormonia eli estrogeeniä ei oireita yleensä ilmene eivätkä vaihdevuosi-iän ylittäneet naiset yleensä kärsi endometrioosista. Vaiva on yleinen hedelmällisessä iässä olevilla naisilla: siitä kärsii jossakin muodossa noin joka kymmenes. Endometrioosin oireet ja tutkiminen Endometrioosi aiheuttaa tavallista voimakkaampia kuukautiskipuja alavatsalla, jotka alkavat muutama päivä ennen kuukautisten alkua. Kipuja voi ilmaantua myös virtsatessa, ulostettaessa, yhdynnän aikana tai tärinän aiheuttamana. Myös vuotohäiriöitä, kuten ylimääräistä tiputtelevaa vuotoa, voi esiintyä (katso tarkemmin gynekologiset vuotohäiriöt). Tutkimuksissa endometrioosi on yhdistetty myös lapsettomuuteen. Endometrioosi diagnosoidaan yleislääkärin tai gynekologin tutkimuksissa. Vastaanotolla perustutkimuksiin kuuluu gynekologinen tutkimus. Lisätutkimuksena käytetään yleensä gynekologista ultraäänitutkimusta. Varmuudella endometrioosi voidaan todentaa vatsaontelon tähystystutkimuksella eli laparoskopialla. Joissakin tapauksissa (kuten leikkausta suunniteltaessa) voi lantion alueen magneettikuvaus eli MRI olla hyödyllinen.

Nivuskipu tarkoittaa vatsan ja reiden raja-alueelle paikallistuvaa arkuutta tai kipua. Nivuskivun yleisimpiä aiheuttajia ovat mm. erilaiset lihasvammat ja venähdykset, lonkkanivelestä ja kivespussista säteilevä kipu, nivustyrät sekä nivusjänteen alta kulkevan hermon pinnetila.Nivuskivun aiheuttajat ja tutkiminenYleisimmin nivuskipu johtuu lihasperäisistä syistä. Reiden koukistaja- ja lähentäjälihakset kiinnittyvät nivusalueelle, jolloin kipu tyypillisesti pahenee etureittä venyttäessä ja vastustetussa lonkan koukistuksessa. Myös vatsalihasten alaosat voivat rasittua niin, että säteilykipua tulee nivusen alueelle.Nivuskipu voi johtua myös nivustyrästä. Tällöin vatsaontelon sisältöä pääsee pullistumaan nivuskanavaan aiheuttaen tyypillisen pahkuran nivusen seudussa. Yleensä vaiva pahentuu esim. ponnistelun tai yskimisen yhteydessä. Joskus tyräalue voi ahtautua (ns. kureutuminen), jonka oireena on nopeasti paheneva kova kipu. Tällöin lääkäriin tulee hakeutua päivystyksellisesti. Muita nivusseudun arkuutta ja tunnusteltavia patteja aiheuttavia syitä ovat mm. suurentuneet imusolmukkeet (katso artikkeli patti nivusessa). Alle murrosikäisillä lapsilla tavataan lonkan nivelkapselin tulehdusta esim. flunssan jälkitautina, johon liittyy lonkan liikuttelukipu sekä nivuseen säteilevä arkuus. Myös reisiluun pään ongelmat voivat lapsilla säteillä nivusiin. Erityisesti varusmiehillä tavataan lisäksi reisiluun pään tai häpyluun rasitusmurtumia. Ikäihmisillä puolestaan lonkan nivelrikko on tavallinen, ja siinä kipusäteily nivusiin on yleistä. Nivusjänteen ali kulkeva tuntohermo (cutaneus lateralis) voi jäädä pinteeseen nopeista painonmuutoksista tai raskaudesta johtuen. Tällöin oireena voi olla myös nivuskipua ja puutumista noin kämmenenkokoisella alueella reiden etu-sivupuolella (ns. meralgia paraestetica). Miehillä myös eturauhastulehdus tai lisäkivestulehdus voivat säteillä nivusten alueelle.Nivuskipu on helppo tunnistaa omatoimisesti, mutta vaivan syyn tarkempi tutkiminen saattaa vaatia käyntiä esimerkiksi yleislääkärin, fysiatrin, ortopedin tai liikuntalääketieteen erikoislääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimukseen kuuluvat mm. nivusseudun tunnustelu, lonkkanivelen liikkeiden tutkiminen sekä miehillä tarvittaessa eturauhasen ja kivespussin tutkiminen.Jatkotutkimuksina käytetään tarvittaessa lonkkanivelen röntgenkuvausta ja ultraäänitutkimusta. Tulehduksellista syytä epäiltäessä tarkastetaan laboratoriokokeista mm. perusverenkuva eli PVK ja tulehdusarvo (CRP).

Nivustyrä syntyy, kun vatsaontelon sisältöä työntyy vatsanseinämän läpi nivuskanavan alueelle aiheuttaen tyrälle tyypillisen pullistuman ihon alle. Syynä voi olla synnynnäisesti heikko kohta vatsanseinämässä tai iän aiheuttama nivuskanavan kalvon heikkeneminen. Usein nivustyrän laukaisevana tekijänä on lisäksi jokin vatsaontelon painetta lisäävä tapahtuma, kuten ponnistelu tai yskiminen. Nivustyrä on yleisin tyrätyyppi, ja se lisääntyy selkeästi iän myötä. Kyseessä on pääasissa miesten vaiva: miehistä nivustyrän saa elinaikanaan joka neljäs, naisista vain noin 3 %. Nivustyrän oireet ja tutkimuksetNivustyrä tuntuu ja näkyy tavallisesti pullistumana nivusen alueella tai miehillä kivespussin yläosassa. Pullistumapaikka voi olla mm. nivuskanavassa tai sen alapuolella, ja paikan suhteen nivustyrät voidaankin luokitella ns. suoraan ja epäsuoraan nivustyrään sekä reisityrään. Yleensä pullistumassa tuntuu jonkinlaista kipua tai arkuutta, mutta nivustyrä voi olla myös kivuton.Nivustyrälle on tyypillistä, että pullistuma ja arkuus tulevat esille erityisesti seisoessa, ponnistettaessa tai yskiessä, koska tällöin vatsaontelon paine nousee ja vatsaontelon sisältöä työntyy helpommin heikentyneen vatsanseinämän läpi. Makuulla pullistuma voi hävitä kokonaan. Kuten muutkin tyrät, myös nivustyrä voi ahtautua ja kureutua, jolloin se täytyy leikata päivystyksellisesti. Tällöin nivustyrä on kuitenkin erittäin kivulias eikä pullistumaa saa edes painamalla takaisin sisäänpäin.Muista nivusen alueen pullistumista ja kyhmyistä on kerrottu tarkemmin erillisessä artikkelissa patti nivusessa.Nivustyrä on melko helppo tunnistaa oireiden perusteella, mutta nivustyrän tarkempi tutkiminen ja hoidosta päättäminen tapahtuu yleislääkärin, yleiskirurgin tai gastrokirurgin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimukseen nivustyrää epäiltäessä kuuluu nivusen alueen ja pullistuman tunnustelu seisoma-asennossa ja makuulla. Usein jo tämä perustutkimus riittää, eikä tarkempia tutkimuksia tarvita. Tyrää voidaan tutkia tarkemmin ultraäänitutkimuksella, mutta tämän menetelmän käyttö on viime vuosina vähentynyt tulosten epäluotettavuuden vuoksi.

Crohnin tauti ja colitis ulcerosa ovat molemmat tulehduksellisia suolistosairauksia (engl. Inflammatory bowel disease eli IBD), joissa elimistö kehittää tulehdusreaktion suoliston omaa bakteerikantaa vastaan. Tämän seurauksena suoliston limakalvoille kehittyy tulehdusta ja haavaumia. Crohnin tauti voi sijaita paksusuolessa, ylempänä ohutsuolen loppuosassa tai molemmissa. Colitis ulcerosa sijaitsee paksusuolessa, josta tuleekin sen suomenkielinen nimi haavainen paksusuolitulehdus. Tulehduksellisten suolistosairauksien syntymekanismia tai aiheuttajaa ei tunneta tarkasti, mutta niiden on todettu olevan ainakin osittain perinnöllisiä. Yhteensä Crohnin tautia ja colitis ulcerosaa sairastaa alle prosentti suomalaisista. Crohnin taudin ja colitis ulcerosan oireet ja tutkiminenCrohnin taudin yleisimpiä oireita ovat vatsakipu, ripuli, kuume ja laihtuminen. Myös peräaukon haavauma voi liittyä Crohnin tautiin. Joskus Crohnin tauti voi aiheuttaa myös suoliston ulkopuolisia oireita (mm. aftat, nivelten tulehdukset, selkävaivat, silmän värikalvon tulehdus) tai jopa suolitukoksen (suolen tukkeuma, joka aiheuttaa kovaa vatsakipua ja oksentelua). Usein oireet alkavat pikkuhiljaa, mutta välillä taudissa voi tulla pidempiäkin oireettomia jaksoja.Colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolitulehdus aiheuttaa yleensä ripulia, joka voi olla myös veristä tai limaista. Muita mahdollisia oireita ovat kuume, vatsakipu, nivelten oireet ja jopa selkärankareuma. Myös colitis ulcerosa on pitkäaikainen tauti ja voi olla välillä pitkäänkin oireeton. Tulehduksellisen suolistosairauden toteaminen vaatii käyntiä lääkärin vastaanotolla. Yleislääkäri tai vatsaelinlääkäri (gastroenterologi) tunnustelee yleensä vatsan sekä peräsuolen peräaukon kautta (tuseeraus). Eri verikokeiden avulla voidaan seuloa tai tarkastaa suoliston mahdollista tulehdustilaa. Taudin diagnosointi eli varmistus tehdään kuitenkin ohutsuolen loppuosan ja paksusuolen tähystystutkimuksessa (kolonoskopia), jossa suolen limakalvolta otetaan koepaloja. Tarvittaessa eri kuvantamistutkimukset (kuten magneettikuvaus tai tietokonetomografia) voivat auttaa taudin toteamisessa ja vaikeusasteen arvioinnissa.

Haimatulehduksella eli pankreatiitilla tarkoitetaan yleensä äkillistä haiman tulehdus- eli ärsytystilaa, jonka aiheuttaa haiman itse tuottama haimaneste sen päästessä ärsyttämään haiman muuta kudosta. Haimatulehdus ei siis ole bakteerien tai virusten aiheuttama. Valtaosa haimatulehduksista aiheutuu runsaasta alkoholin käytöstä ja noin 20 % tulehduksista on sappikivien aiheuttamia. Pitkäaikainen eli krooninen haimatulehdus voi kehittyä toistuvien äkillisten haimatulehdusten myötä. Äkillisen eli akuutin pankreatiitin saa vuosittain noin 5 000 suomalaista.Haimatulehduksen oireet ja tutkiminenÄkilliseen haimatulehdukseen liittyy tyypillisesti voimakas vyömäinen ylävatsakipu, joka voi säteillä selkää kohti. Kipuun liittyy usein pahoinvointia ja oksentelua. Yleisvointi voi olla huonontunut tai huonontua oireiden pahentuessa. Oireilu alkaa usein alkoholin käytön jälkeen, mutta sen taustalla voi olla myös jo todettu tai vielä tunnistamaton sappikivi tai sappikivitauti. Toistuvat haimatulehdukset voivat johtaa krooniseen eli pitkäaikaiseen haimatulehdukseen, jolloin haiman toiminta häiriintyy. Oireena esiintyy toistuvaa ylävatsakipua. Haiman toiminnan häiriintyessä insuliinin tuotanto vaikeutuu, josta voi seurata diabeteksen kehittyminen. Pitkäaikaisen haimatulehduksen suurin aiheuttaja on pitkäaikainen alkoholinkäyttö, joskin muitakin aiheuttajia on olemassa.Haimatulehduksen toteaminen tapahtuu lääkärin perustutkimuksen sekä veri- ja virtsanäytteiden avulla. Tulehdusarvot (kuten CRP) ovat yleensä suurentuneet ja haimaan viittaavat veri- ja virtsanäytteet (kuten amylaasi, Amyl) ovat koholla. Tilannetta voidaan kartoittaa tarkemmin tarvittaessa kuvantamisen, kuten vatsan tietokonekuvauksen, avulla.

Divertikuloosi tarkoittaa tilaa, jossa paksusuolen seinämään syntyy lukuisia pullistumia eli divertikkeleitä. Divertikuliitti tarkoittaa pullistuman tulehdusta, jonka aiheuttavat suoliston normaalit bakteerit. Pullistumat eli umpipussit lisääntyvät iän mukana. Ummetus ja vähäkuituinen ravinto altistavat pullistumien synnylle. Yksittäisinä pullistumat ovat hyvin yleisiä. 40-vuotiaista noin 5 %:lla on umpipusseja, kun taas 80-vuotiailla niitä on jo enemmistöllä. Divertikuloosi on kuitenkin reilusti harvinaisempi. Noin joka neljäs divertikuloosia sairastavista saa divertikuliitin jossain vaiheessa elämäänsä. Vaivoista käytetään myös nimityksiä umpipussitauti ja umpipussitulehdus.Divertikuloosin ja divertikuliitin oireet ja tutkiminenDivertikuloosi on valtaosalla oireeton. Joillekin divertikuloosi voi aiheuttaa ärtyvän suolen oireyhtymän kaltaisia oireita kuten ummetusta tai suolen toiminnan muutoksia. On hyvä muistaa, että yksittäiset paksusuolen pullistumat ovat hyvin yleisiä ja divertikuloosista puhutaan vasta, kun pullistumia todetaan lukuisia tai kymmeniä. Divertikuliitti aiheuttaa yleensä alavatsakipua vasemmalla puolella ja lämpöä tai kuumeilua. Oksentelua siihen ei yleensä liity. Divertikuliitti on komplisoitumaton ja lievempi silloin, kun suolen seinämä pysyy ehyenä. Suurin osa divertikuliittitapauksista onkin komplisoitumattomia. Tulehdus voi kuitenkin joskus harvoin puhkaista suolen seinämän, jolloin ilmaa tai suolen sisältöä pääsee kulkeutumaan paksusuolen ulkopuolelle. Tällöin oireena on yleensä äkillinen, kova vatsakipu. Divertikuloosi todetaan usein sattumalöydöksenä jonkin muun vaivan vuoksi tehdyssä vatsan kuvantamistutkimuksessa tai paksusuolen tähystyksessä eli kolonoskopiassa. Divertikuliitissa on todettavissa usein vatsan kosketusarkuus. Verikokeissa tulehdusarvot (kuten CRP) ovat yleensä koholla. Tarvittaessa divertikuliitin todentamiseksi voidaan alkuvaiheessa käyttää vatsan tietokonekuvausta tai myöhäisemmässä vaiheessa kolonoskopiaa eli suolen tähystystä.

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.

Virtsatiekivet ovat pieniä kivimäisiä virtsahapon ja virtsan sisältämän kalkin muodostamia kovettumia, jotka ilmaantuvat jonnekin virtsateiden alueelle eli munuaisiin, virtsajohtimiin, virtsarakkoon tai joskus virtsaputkeen. Vaiva aiheuttaa usein äkillisen ja kovan oireilun, mutta kiviä voidaan todeta myös sattumalöydöksenä kuvantamistutkimuksissa. Ruokavalio ja sukutausta voivat altistaa virtsatiekiville. Virtsatiekivistä kärsii jopa 5-15 % suomalaisista jossakin vaiheessa elämää. Eniten vaivaa todetaan keski-ikäisillä miehillä. Vaivasta voidaan käyttää myös nimitystä munuaiskivet tai virtsakivitauti. Virtsatiekivien oireet ja toteaminen Oireilevat virtsatiekivet aiheuttavat tyypillisesti äkillisen ja kovan kipukohtauksen, joka syntyy kun virtsaputki kuristuu siinä olevan virtsatiekiven ympärille. Kova kipu tuntuu yleensä toispuoleisesti alaselässä tai alavatsalla ja voi säteillä nivusia tai sukuelimiä kohti. Kipu voi olla aaltomaista ja paikallaan pysyminen voi olla hankalaa kovan kivun vuoksi. Kivun lisäksi voi esiintyä pahoinvointia ja oksentelua. Joskus virtsassa voi näkyä verta.  Virtsatiekivet todetaan joko ultraäänitutkimuksella tai usein nykyisin tietokonekuvauksella. Munuaisten alue voi olla arka tunnustellen tai koputellen. Perusverikokeista ja munuaisten toiminnasta kertovasta kreatiniini-arvosta (krea) voi olla virtsatiekivien selvittelyssä hyötyä.

Sisäsynnytintulehdus eli pelvic inflammatory disease (PID) tarkoittaa kohdunkaulan kautta munasarjoihin tai munanjohtimiin nousevaa tulehdusta. Siitä käytetäänkin myös nimeä munasarjatulehdus. Tärkeimmät sisäsynnytintulehduksen aiheuttajat ovat sukupuolitaudit klamydia ja tippuri, mutta pieni osa on myös hengitysteiden tai suolistobakteerien aiheuttamia. Vaivasta kärsii yleisimmin nuoret hedelmällisessä iässä olevat, yhdynnät aloittaneet naiset.Sisäsynnytintulehduksen oireet ja toteaminenSisäsynnytintulehdus nousee kohdunkaulan kanavan kautta tulehduttaen kohdun limakalvon ja edelleen munanjohtimet ja/tai munasarjat. Vaiva voi olla joko akuutti eli äkillinen tai krooninen eli pitkäaikainen. Äkillisenä tulehdus voi olla hyvin lieväoireinen, jopa oireeton (etenkin kun aiheuttajana on klamydia) tai oireiltaan voimakas. Oireet alkavat usein kuukautisvuodon jälkeen. Oireina voi esiintyä alavatsakipua joka pahenee tärinästä, poikkeavaa valkovuotoa esimerkiksi välivuotona tai yhdynnän jälkeisenä vuotona, lämpöä, kuumetta tai virtsankirvelyä. Tulehdus voi jäädä vaivaamaan myös kroonisena eli pitkäaikaisemmin. Mitä paremmin akuutti tulehdus todetaan ja hoidetaan, sitä epätodennäköisempää on, että vaiva kroonistuisi. Pitkäaikaisia vaivoja ovat muun muassa pitkäaikaiset alavatsakivut, lapsettomuus tai kohdunulkoiset raskaudet. Sisäsynnytintulehdusta epäiltäessä lääkäri tekee gynekologisen tutkimuksen, jonka aikana otetaan usein papa-näyte ja tulehdusnäytteitä. Akuutin tulehduksen aikana alavatsa, munasarjat ja kohtu aristavat yleensä tutkimuksessa. Virtsanäyte ja verikokeet, kuten tulehdusarvo (CRP), kuuluvat rutiinitutkimuksiin. Klamydiaa ja tippuria voidaan tutkia erillisen virtsanäytteen avulla. Jos oireet ovat voimakkaat, voidaan miettiä tarkempia kuvantamistutkimuksia kuten gynekologista ultraäänitutkimusta tai magneettikuvantamista.