Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi) tarkoittaa kilpirauhashormonin eli tyroksiinihormonin liiallista tuotantoa kilpirauhasessa. Yleisin kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttaja on Basedowin tauti, jossa elimistö tuottaa vasta-aineita kilpirauhasta kohtaan. Tämä johtaa liialliseen tyroksiinin tuotantoon. Hypertyreoosia voi aiheuttaa myös kyhmystruuma, jolloin kilpirauhaseen kasvaneet pienehköt kyhmyt tuottavat tyroksiinia. Vaiva on yleisin 30-40-vuotiailla, ja siitä kärsii noin 2 % naisista ja 0.2 % miehistä.
MILLOIN HOITOON?
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkärin tutkimuksiin on hyvä hakeutua parin päivän kuluessa, jos oireilu herättää epäilyn kilpirauhasen liikatoiminnasta.
Kilpirauhasen liikatoiminnan oireet ja tunnistaminen
Tyroksiini on hormoni, joka vaikuttaa elimistön aineenvaihduntaan. Hypertyreoosin aiheuttama tyroksiinin liikatuotanto saa aikaan aineenvaihdunnan kiihtymisen, mikä voi johtaa moninaisiin iho-, suolisto-, sydän- ja silmäoireisiin. Myös yleisoireita, kuten väsymystä, kuumottavaa oloa, hermostuneisuutta, janon tunnetta, käsien tärinää ja painon laskua voi esiintyä.
Kilpirauhasen liikatoiminnan tyypillisiä iho-oireita ovat hikoilu ja punoitus. Iho voi tuntua myös poikkeuksellisen kostealta ja lämpimältä. Tyypillisiä suolisto-oireita ovat nopeutunut suolen toiminta ja ripuli. Sydänoireisiin kuuluvat nopealyöntisyys ja joskus myös rytmihäiriöt. Silmien kuivumiseen liittyvää roskan tunnetta voi esiintyä kaikissa hypertyreoosin tyypeissä, mutta erityisen tyypillisiä silmäoireet ovat Basedowin taudissa. Se voi aiheuttaa mm. kaksoiskuvia tai näön huononemista sekä silmien lievää pullistumista ulospäin.
Kilpirauhastulehdus eli ns. subakuutti tyreoidiitti voi myös aiheuttaa ohimenevän kilpirauhasen liikatoiminnan. Sen muita tyypillisiä oireita ovat kaulakipu, kuume ja kilpirauhasen aristus. Hypertyreoosi-vaihetta seuraa kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi.
Kilpirauhasen liikatoimintaa epäiltäessä yleislääkäri, sisätautilääkäri tai endokrinologi tunnustelee kilpirauhasen. Hypertyreoosin toteamiseksi otetaan verikokeita (T4V ja TSH), jotka kertovat kilpirauhasen hormonitoiminnasta. Subakuuttia tyreoidiittia epäiltäessä mitataan myös elimistön tulehdusarvot (La ja CRP). Tietyissä tilanteissa erilaiset vasta-ainetutkimukset voivat olla hyödyksi, mutta muita tutkimuksia ei yleensä tarvita.
Kilpirauhasen liikatoiminnan itsehoito
Hypertyreoosia ei valitettavasti pysty hoitamaan itsehoidon tai ruokavalion avulla. Tupakoinnin lopettaminen ehkäisee kuitenkin kilpirauhasen liikatoimintaan liittyvää silmäoireilua, ja on siksi tärkeää. Tupakoinnin lopettamista voidaan tukea nikotiinia sisältävillä korvaustuotteilla (kuten nikotiinilaastari ja nikotiinipurukumi), joita saa mm. apteekeista ilman reseptiä. Tarkemmin tupakoinnista ja sen lopettamisesta on kerrottu artikkelissa tupakointi.
Kilpirauhasen liikatoiminnan asiantuntijahoito ja lääkkeet
Kilpirauhasen liikatoiminnan tärkein hoito on varhain aloitettu tyreostaatti-lääkitys, joka jarruttaa tyroksiinin tuotantoa kilpirauhasessa. Yleisimmin käytetty lääkeaine on karbimatsoli. Oireita, kuten sydämen kiihtynyttä sykettä tai tykytyksen tunnetta, voidaan hoitaa beetasalpaajien (kuten propranololi) avulla.
Lyhytaikainen tyreostaattihoito ei kuitenkaan poista vaivan aiheuttajaa eli liian voimakasta tyroksiinin tuotantoa. Pysyvämpänä ratkaisuna voidaan käyttää kilpirauhasleikkausta, radiojodihoitoa tai pitkäaikaista tyreostaattihoitoa. Leikkaushoitoa suositaan erityisesti kilpirauhasen ollessa hyvin kookas, ja tällöin osa kilpirauhasesta poistetaan pysyvästi.
Radiojodihoidolla tarkoitetaan radioaktiivisen jodin ottamista suun kautta. Jodi hakeutuu kilpirauhaseen, jossa se vähentää tyroksiinin tuotantoa tuhoamalla kilpirauhasen soluja. Radioaktiivisen jodin säteilymäärä on hyvin pieni eikä suuremmin vaikuta muuhun elimistöön. Pitkäaikainen tyreostaattihoito puolestaan tarkoittaa 1-1,5 vuoden ajan jatkuvaa estohoitoa, joka parantaa noin puolet kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsivistä.