Hikoilu on elimistön normaali reaktio, jonka tarkoituksena on säädellä ruumiinlämpöä. Ihon lämpötila laskee, kun hikirauhasista erittyvä hiki haihtuu ihon pinnalta. Normaalisti ihon pinnalta haihtuukin jopa puoli litraa nestettä vuorokauden aikana. Joskus hikoilu voi kuitenkin olla haittaavaa: yöhikoilu, liikahikoilu ja vähentynyt hikoilu tai hikoilun puute voivat häiritä eri tavoin. Yleensä häiritsevälle hikoilulle ei löydetä selkeää syytä, mutta joskus se voi olla myös jonkin sairauden tai vaivan aiheuttamaa. Yöhikoilu ja lievä liikahikoilu ovat melko yleisiä oireita, kun taas vain harvat kärsivät vähentyneestä hikoilusta tai hikoilun puutteesta.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Hikoilu on täysin normaali ilmiö ja jotkut hikoilevat luonnostaan enemmän kuin toiset. Itsehoidon avulla voi turvallisesti hoitaa lieviä hikoilun aiheuttamia vaivoja.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkäriin on hyvä ottaa yhteyttä, jos hikoilu tai hikoilun puute haittaa päivittäistä elämää tai on hyvin runsasta. Lääkärin tutkimuksiin on myös hyvä hakeutua, jos yöhikoiluun liittyy muita oireita, kuten laihtumista tai poikkeavaa väsymystä, tai yöhikoilu on voimistunut äkillisesti.
Poikkeavan hikoilun aiheuttajat ja tutkiminen
Yöhikoilu tarkoittaa liiallista hikoilua yöaikaan. Hikoilu on yleensä niin runsasta, että hiukset, vuodevaatteet ja yöasu ovat selvästi märät. Joskus yöhikoiluun voi liittyä myös liiallista päiväaikaista hikoilua. Vaiva johtuu yleensä liian korkeasta makuuhuoneen lämpötilasta tai liian paksusta peitosta, mutta myös vaihdevuodet, lihavuus, uniapnea sekä runsaampi alkoholin käyttö voivat aiheuttaa yöhikoilua. Joskus harvoin myös tietyt syövät (kuten imusolmukesyöpä tai leukemia) voivat olla uutena oireena alkaneen yöhikoilun taustalla. Tällöin vaivaan liittyy yleensä kuitenkin myös muita selkeästi uusia oireita kuten yleistä väsymystä tai suurentuneita imusolmukkeita.
Liikahikoilu tarkoittaa niin runsasta hikoilua, että se haittaa päivittäistä elämää. Eniten hikoilevia paikkoja ovat mm. kädet, jalat, kainalot ja vartalon alue – joskus myös kasvot ja pää. Käsien runsaan hikoilun voi tuntea kädenpuristuksessa selkeästi nihkeänä tai märkänä puristuksena. Jalkojen tai vartalon runsas hikoilu voi kastella vaatteet läpimäriksi, jopa käyttökelvottomiksi. Hikoilu voi myös aiheuttaa hajuhaittoja.
Liikahikoilu voi olla osittain perinnöllistä, jolloin jännitys tai henkinen stressi lisäävät hikoilua yleensä selvästi. Usein liikahikoilulle ei löydy selkeää syytä, mutta joskus sen aiheuttajana voivat olla mm. vaihdevuodet, kilpirauhasen liikatoiminta tai diabetes. Myös paniikkihäiriö voi aiheuttaa runsasta hikoilua.
Vähentynyt hikoilu ja hikoilun puute ovat selkeästi yllä mainittuja vaivoja harvinaisempia. Oireena on lämpimässä tilassa tai liikkuessa kehittyvä tukala olo ja ihon punoitus, koska elimistön hukkalämpö ei pääse poistumaan hikoilun kautta. Usein nämä oireet ovat kuitenkin lieviä, eivätkä täten myöskään aiheuta haittaa päivittäisessä elämässä. Vähentynyt hikoilu voi johtua mm. ihon kehityshäiriöstä (hikirauhasia selkeästi normaalia vähemmän) tai tietyistä lääkkeistä (mm. epilepsialääke topimaraatti sekä vanhemman polven masennuslääkkeet). Niin sanotussa itsesyntyisessä hikoiluhäiriössä hikoilu voi olla normaalia esimerkiksi jännitystilanteessa, mutta ihon lämpötilan nousu ei laukaisekaan hikoilureaktiota. Tällöin hikoilu on vähentynyt mm. liikunnan tai saunomisen yhteydessä.
Poikkeavan hikoilun vuoksi lääkäri suorittaa niin sanotun yleistutkimuksen, johon kuuluvat mm. keuhkojen ja sydämen kuuntelu, verenpaineen mittaus, karkea hermoston tutkimus sekä ihon, imusolmukkeiden ja kilpirauhasen tarkastus. Tarvittaessa lisätutkimuksina voidaan ottaa verikokeita yleistutkimusten mahdollisten löydösten ohjaamana (mm. hemoglobiini, kilpirauhasarvot, verensokeri ja tulehdusarvot).
Poikkeavan hikoilun itsehoito
Jos yöhikoilun taustalla on runsaampi alkoholin käyttö, voi alkoholin käytön vähentäminen tai lopetus helpottaa hikoilua. Makuuhuoneen tarpeeksi alhainen lämpötila ja tarpeeksi keveä peitto on hyvä huomioida. Reilusta ylipainosta kärsivillä laihduttaminen voi auttaa. Myös myöhään syömisen tai myöhäisen urheilemisen siirtäminen aikaisempaan kellonaikaan voi vähentää yöllistä hikoilua.
Kainaloiden liikahikoilun itsehoitona käytetään antiperspirantteja. Ne sisältävät erilaisia alumiinisuoloja ja vähentävät tehokkaasti hikoilua. Näitä saa mm. apteekeista ilman reseptiä. Myös vähemmän ihoa ärsyttäviä alkoholittomia tuotteita on saatavilla.
Vähentyneen hikoilun aiheuttamaa tukalaa oloa voidaan lievittää siirtymällä viileään tilaan, käyttämällä ilmastointilaitteita tai välttämällä mm. kovempaa saunomista.
Poikkeavan hikoilun asiantuntijahoito
Liikahikoiluun on olemassa eri hoitomuotoja, jos itsehoitotuotteet eivät auta. Ihotautilääkärit tai jalkaterapeutit voivat antaa iontoforeesi-hoitoa, jossa sähkövirran avulla vähennetään käsien tai jalkojen hikoilua. Liikahikoilua hoidetaan joskus myös botuliinipistosten avulla. Hankalimmissa tapauksissa leikkauksen avulla voidaan katkaista hermoyhteyksiä tai poistaa hikirauhasia.
Jos vähentynyt hikoilu on hyvin tukalaa ja haittaa esimerkiksi työtehtävistä suoriutumista, hoidoksi voidaan kokeilla kortisonikuureja suun kautta.
Poikkeavan hikoilun ehkäisy
Hikoilutaipumus on osittain perinnöllistä, mutta kotikonsteillakin voi pyrkiä ehkäisemään liiallista hikoilua. Jos ylipainoa on reilusti, laihduttaminen yleensä auttaa myös hikoiluun. Neuvoja laihduttamiseen saa mm. ravitsemusterapeuteilta, fysioterapeuteilta ja kuntosaliohjaajilta.
Jos yöhikoilun taustalla on ilta-aikaan sijoittuva runsas alkoholin käyttö, alkoholin käytön vähentämisellä voi pyrkiä ehkäisemään yöhikoilua. Makuuhuoneen lämpötilan on syytä olla myös riittävän matala ja peiton keveä.