Mononukleoosi eli pusutauti on Ebstein-Barrin viruksen (EBV) aiheuttama vaaraton, itsestään paraneva tulehdustauti. Se voi olla lapsilla jopa oireeton, mutta aiheuttaa aikuisille tyypillisesti nielurisatulehduksen ja imusolmukkeiden suurenemisen etenkin kaulan alueella. Melkein jokainen suomalainen sairastaa mononukleoosin elämänsä aikana.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Lieväoireista tautia voi turvallisesti seurailla kotioloissa ja lievittää itsehoidon avulla. Mononukleoosi pienellä lapsella voi olla jopa oireeton eikä tarvitse lääkärin arviota. Nielurisatulehdus lievänä on yleinen normaalin flunssankin yhteydessä.
Suositellaan jatkotutkimusta
Voimakkaat oireet, kuten korkea kuume, voimakas kurkkukipu tai peitteet nielurisoissa, on syy hakeutua lääkärin arvioon.
Kiireellinen
Päivystyksellinen arvio on tarpeen, jos yleisvointi heikkenee, esiintyy hengitysvaikeutta, puheen puuroutumista tai leukalukkoa.
Mononukleoosin oireet ja toteaminen
Mononukleoosi voi aiheuttaa pienillä lapsilla vain kuumetta tai olla jopa oireeton. Aikuisilla se voi aiheuttaa korkeaakin kuumetta, imusolmukkeiden suurenemista etenkin kaulan ja niskan alueella (mutta myös muualla imusolmukealueilla), lihas- ja vatsakipuja sekä nielurisatulehduksen. Nielurisatulehduksessa esiintyy usein kurkkukipua (etenkin nielaistaessa), punoitusta ja mahdollisesti peitteitä nielurisoissa.
Myös pilkullista ihottumaa voi ilmaantua. Joillakin taudin alkuvaiheessa voi esiintyä silmäluomien turvotusta. Tautiin kuuluu oireeton maksatulehdus sekä joillakin pernan suurentuminen hetkellisesti.
Mononukleoosissa oireet ilmaantuvat 1-3 viikon kuluttua tartunnasta. Tyypillisesti mononukleoosi sairastetaan ennen 25 vuoden ikää, eikä se yleensä aiheuta vakavampia oireita. Yli 25-vuotiaille se voi aiheuttaa joskus harvoin vakavampia tautimuotoja kuten aivokalvontulehduksen.
Nielurisatulehduksen ja mononukleoosille tyypilliset oireet voidaan todeta kotioloissakin. Tärkeää on kuitenkin erottaa mononukleoosin aiheuttama nielurisatulehdus bakteerin aiheuttamasta, koska jälkimmäinen vaatii antibioottihoitoa. Tämä tapahtuu lääkärikäynnillä tai päivystyksessä. Mononukleoosi voidaan todeta pikatestin avulla. Verikokeita, kuten tulehdusarvo (CRP) ja täydellinen verenkuva, voidaan ottaa. Bakteeriperäinen nielurisatulehdus nostaa CRP:n korkealle, kun taas mononukleoosi ei. Oireeton maksatulehdus nostattaa usein maksa-arvoja. Suurentuneet imusolmukkeet voivat herättää potilaassa huolta esimerkiksi lymfoomasta ja tämänkin vuoksi mononukleoosin varmentaminen on suotavaa.
Mononukleoosin itsehoito ja lääkkeet
Mononukleoosi paranee itsestään eikä siihen ole parantavaa hoitoa. Oireet kestävät usein kuitenkin jopa muutamia viikkoja. Nielemiskipuun voi käyttää parasetamolia tai tulehduskipulääkkeitä (kuten ibuprofeeni tai naprokseeni), mikäli niiden käytölle ei ole esteitä. Suolavedellä kurlaaminen (teelusikallinen suolaa lasilliseen vettä) saattaa helpottaa kurkkukipua, samoin kuin apteekeista saatavat erilaiset imeskelytabletit, suihkeet ja suuvedet.
Mikäli perna on suurentunut, on sen repeämisen riskikin suurentunut. Näissä tapauksissa kontaktilajeja ja raskaita fyysisiä aktiviteetteja on syytä välttää noin kuukauden ajan.
Mononukleoosin asiantuntijahoito
Mononukleoosiin ei ole parantavaa hoitoa eikä sen oirekulkua voida lääkkeiden avulla nopeuttaa. Tarvittaessa lääkäri voi kirjoittaa reseptillä kipu- tai tulehduskipulääkkeitä, mikäli näille on suurempaa tarvetta. Lääkäri voi tarvittaessa arvioida myös sairasloman tarpeen.