Maksatulehdus eli hepatiitti - Klinik.fi

VALITUT OIREET (6)

Maksatulehdus eli hepatiitti

Päivitetty: 20.09.2018

Hepatiitti eli maksatulehdus tarkoittaa maksan tulehdustilaa, joka on yleensä hepatiittiviruksen aiheuttama. Tulehdus voi olla äkillinen tai pitkäkestoinen. Ihmisillä esiintyy viittä eri hepatiittivirusta (A, B, C, D ja E). Maksatulehdusta voi lisäksi aiheuttaa runsas ja pitkäkestoinen alkoholinkäyttö tai jotkin lääkeaineet, lapsilla myös muut virukset. Hepatiitti A –tulehdukseen sairastuu vuosittain joitakin kymmeniä suomalaisia, hepatiitti B –tulehdukseen vain muutamia, kun taas hepatiitti C –tulehdusta todetaan vuosittain yli tuhannella suomalaisella.

MILLOIN HOITOON?

Itsehoidollinen

Maksatulehdus tai sen epäily vaatii aina terveydenhuollon ammattilaisen hoidon tarpeen arvioinnin.

Suositellaan jatkotutkimusta

Lääkäriin on hyvä hakeutua aina maksatulehdusta epäiltäessä, etenkin mikäli esiintyy maksatulehdukseen viittaavia oireita (kuten keltaisuutta iholla tai silmänvalkuaisissa).

Kiireellinen

Joskus harvoin maksatulehdus voi aiheuttaa voimakkaat oireet ja yleistilan laskua. Päivystyksellinen lääkärinarvio on tällöin tarpeen.

Hepatiitin oireet ja toteaminen

Hepatiitti aiheuttaa tulehduksen alkuvaiheessa usein vain lieviä oireita ja se voikin olla alkuvaiheessa täysin oireeton. Alkuvaiheen oireina voi esiintyä kuumeilua, vatsakipuja tai epämääräisempiä vatsaoireita, pahoinvointia, väsymystä tai ruokahaluttomuutta. Alkuvaiheen jälkeen muutaman päivän kuluttua osalle ilmaantuu ihon tai silmänvalkuaisten keltaisuutta tai virtsan tummumista. Keltaisuuden saa aikaan maksan toiminnanhäiriö, kun se ei enää pysty normaalisti hajottamaan punasolujen hajoamisjätettä, kellertävää bilirubiinia. Lisäksi muun muassa B-hepatiitti voi aiheuttaa erilaisia nivelvaivoja.

Hepatiittivirukset A ja E tarttuvat suun kautta, kun taas B, C ja D –virukset tarttuvat veriteitse. Veren kautta tarttuvat hepatiittivirukset B, C ja D voivat osalle jäädä pitkäaikaiseksi elimistöön, jolloin henkilöstä puhutaan hepatiitin kantajana. 

Hepatiitti A (HAV) tarttuu ulosteiden kautta. Yleensä tartunta saadaankin trooppisissa maissa matkaillessa saastuneen veden juomisen tai saastuneen ruoan syömisen kautta. Esimerkiksi likaisella vedellä pestyt salaatit ja kasvikset voivat olla tartunnan lähde. Tartunnasta oireiden alkuun kestää usein parista viikosta pariin kuukauteen. 

Hepatiitti B (HBV) –tartunta saadaan usein suojaamattoman seksin tai veren (esimerkiksi neulojen tai ruiskujen) välityksellä, mutta se voi tarttua myös synnytyksessä kantajaäidistä lapseen. Itämisaika eli aika tartunnasta oireiden alkuun on B-hepatiitilla kuukaudesta jopa kuuteen kuukauteen. 

Hepatiitti C (HCV) tarttuu käytännössä herkästi veren välityksellä, mutta myös sen tartunta on mahdollista suojaamattoman seksin tai synnytyksen yhteydessä. Myös C-hepatiitin itämisaika on usein kuukaudesta useampaan kuukauteen.

Hepatiitti D (HDV) esiintyy vain B-hepatiitin yhteydessä. Samanaikaisesti esiintyessään maksatulehdus on alkuvaiheessaan usein rajumpi kuin muulloin. D-hepatiittia esiintyy käytännössä pistoshuumeidenkäyttäjillä. 

Hepatiitti E (HEV) muistuttaa läheisesti A-hepatiittia ja sekin saadaan usein saastuneen veden tai ruoan välityksellä. E-hepatiittia esiintyy muun muassa Aasiassa ja eteläisessä Afrikassa ja se on usein melko oireeton. Poikkeuksena muihin hepatiitteihin hepatiitti E voi olla hyvinkin vaarallinen raskaana olevilla.

B- ja C-hepatiittien ongelma on niiden kyky jäädä elimistöön. B-hepatiitin sairastaneista muutamalla prosentilla virus jää pysyvästi elimistöön, kun taas C-hepatiitissa jopa seitsemän kymmenestä sairastaneesta jää kantajiksi. Noin joka viidennellä hepatiitti B:n kantajalla on riski saada maksakirroosi. Vaikka hepatiitti C jääkin herkemmin elimistöön, maksavaurion ja maksakirroosin kehittyminen on onneksi harvinaisempaa kuin B-hepatiitissa. Maksakirroosista kärsivillä henkilöillä on muita suurempi riski sairastua maksasyöpään.

Lapsilla maksatulehdusta voivat aiheuttaa hepatiittivirusten lisäksi muutkin virukset, kuten Ebstein-Barrin virus, joka aiheuttaa mononukleoosia eli rauhaskuumetta. Useimmiten lasten maksatulehdus on kuitenkin hyvin lievä ja parantuu itsestään (kuten mononukleoosin yhteydessä). 

Hepatiittia voi aiheuttaa myös runsas ja pitkäkestoinen alkoholinkäyttö tai harvemmin jotkin lääkeaineet. Nuorilla voi esiintyä harvinaista autoimmuunihepatiittia, jossa elimistön omat solut aiheuttavat pitkäkestoisen maksatulehduksen. 

Hepatiittien toteamisessa lääkärin perustutkimuksen lisäksi käytetään erilaisia verikokeita. Hepatiittivirusten toteamisessa verinäytteistä voidaan etsiä virusten vasta-aineita tai viruksen rakenteita. Maksan toimintaa voidaan seurata maksakokeiden (kuten ALAT tai ASAT) avulla. Pitkäaikaisissa eli kroonisissa hepatiiteissa muun muassa virusten määrää voidaan seurata verikokein.

Hepatiitin itsehoito

Maksatulehdusta ei voi hoitaa itsenäisesti vaan se vaatii aina lääkärin tekemät tutkimukset ja hoidon määrittämisen.

Hepatiitin hoito

Hepatiitit A ja E paranevat itsestään ja vaativat harvoin sairaalahoitoa. B- ja C-hepatiiteissakin alkuvaiheen oireet ovat hyvin usein lieviä. Hoito kohdistuukin B- ja C-hepatiittien osalta niihin henkilöihin, joille virus jää pitkäaikaiseksi. Toisin kuin C-hepatiittivirus, B-virusta ei pystytä poistamaan heiltä joilla se jää pitkäaikaiseksi. Lääkehoidon avulla pitkäaikaista B-hepatiittia voidaan kuitenkin hoitaa vähentämällä virusten määrää elimistössä, millä ehkäistään pitkäaikaista maksatulehduksen ja maksakirroosin kehittymistä. 

C-hepatiittivirus voidaan poistaa elimistöstä kokonaan lääkityksen avulla. Lääkkeinä sekä B- että C-hepatiiteissa käytetään muun muassa interferoni-pistoksia tai erilaisia tablettilääkkeitä ja lääkityksen pituus vaihtelee tapauskohtaisesti. C-hepatiittiin on viime vuosina kehitetty myös uusia, tehokkaampia lääkkeitä. Uusien lääkkeiden käytön haasteena on kuitenkin niiden kallis hinta, jonka vuoksi niitä suunnitellaankin käytettäväksi tällä hetkellä vain, mikäli perinteisellä lääkehoidolla ei C-virusta ole pystytty poistamaan.

Hepatiitin ehkäisy ja rokotteet

Hepatiitti A:ta ja B:tä voidaan ehkäistä rokotteen avulla. Myös yhteisrokote on saatavilla. Yhteisrokotteessa elinikäinen suoja näille viruksille saadaan kolmen rokotteen sarjalla vuoden sisällä. A- ja E-hepatiittia voidaan ehkäistä huomioimalla vesi- ja ruokavalinnat matkustettaessa. Suomessa neulan- ja ruiskunvaihto-ohjelma on vähentänyt B- ja C-hepatiittitartuntoja. Kondomin käyttö suojaa etenkin B-hepatiittitartunnalta. 

Äidin ollessa B-hepatiittikantaja voidaan lapselle antaa syntymän jälkeen rokote ja vasta-aineita, joilla pystytään käytännössä pitämään tartunta poissa. Myös verialtistustapauksissa voidaan tarpeen mukaan miettiä vasta-aineiden tai rokotteen antoa.

Koska raskaana olevilla E-hepatiittitartunta voi olla hyvinkin vakava, suositellaan raskaana olevia huomioimaan matkustettaessa ja matkaa suunniteltaessa mahdolliset E-hepatiittiepidemiat kohdealueella.

Asiantuntijat

  • Muut
  • Lääkärit