Rokotukset ovat yksi lääketieteen merkittävimmistä keksinnöistä. Rokotuksilla tarkoitetaan elimistön altistamista heikennetylle taudinaiheuttajalle tai sen osalle, mikä johtaa elimistön puolustusjärjestelmän aktivoitumiseen ja vastustuskyvyn kehittymiseen kyseistä tautia kohtaan. Rokotukset annetaan yleensä pistämällä, joskus myös suun kautta.
Rokotusten käyttötarkoitus
Rokotukset ovat yksi lääketieteen merkittävimmistä keksinnöistä ja niiden vaikutus varsinkin lapsikuolleisuuden vähentämisessä on ollut erittäin merkittävä. Suomessa on kansallinen rokotusohjelma, jonka perusteella kansalaisia rokotetaan. Lapsille rokotukset annetaan neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa tietyin väliajoin rokotusohjelman mukaisesti. Tehosterokotteita annetaan nuorille 14-15 vuoden iässä sekä varusmiehille. Tiettyjä lisärokotteita voidaan antaa riskiryhmille, kuten terveydenhuollon ammattilaisille tai monisairaille. Lisäksi kaikki Ahvenanmaalla asuvat yli 3-vuotiaat saavat rokotteen puutiaisaivotulehdusta vastaan.
Kansallisessa rokotusohjelmassa lapset saavat ensimmäisen ikävuoden aikana rokotteet rotavirusta (aiheuttaa ripulia), pneumokokkia (aiheuttaa mm. tulehduksia kuten korvatulehdus, aivokalvontulehdus ja keuhkokuume) sekä kurkkumätää, jäykkäkouristusta, hinkuyskää, poliota ja kurkunkannentulehdusta vastaan (ns. viitosrokote). 12-18 kk ikäisenä rokotetaan tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan (MPR-rokote). Tämän jälkeen annetaan muutama tehosterokote; lisäksi 6.-9. luokkalaiset tytöt saavat rokotteen kohdunkaulansyöpää vastaan. Tarkemmin rokoteohjelmasta, katso THL:n Rokottajan käsikirja.
Kausi-influenssaa vastaan rokote on otettava joka vuosi, jotta se säilyttäisi tehonsa. Maksuttomana sen saavat alle 3-vuotiaat lapset, raskaana olevat, sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, yli 65-vuotiaat, tiettyjä pitkäaikaissairauksia sairastavat (mm. astma, diabetes, sydänsairaudet) sekä heidän lähipiirinsä.
Lisäksi on olemassa muitakin rokotteita, joita voidaan antaa harkinnan mukaan. Näihin lisärokotteisiin tarvitaan kuitenkin lääkärin resepti. Tällaisia rokotteita ovat mm. kondyloomaa, vesirokkoa, vyöruusua, vesikauhua ja puutiaisaivokuumetta vastaan suunnatut rokotteet. Matkailijoille annetaan rokotuksia kohdemaan ja suositusten mukaan. Näihin voivat kuulua muun muassa hepatiitti A- ja B-rokotteet sekä polio- ja Japanin aivokalvotulehdus -rokotteet
Rokotuksen toteutus, rokottaminen
Rokotukset antaa joku terveydenhoitohenkilökuntaan kuuluva, yleensä hoitaja. Mm. rotavirusta vastaan rokote annetaan suun kautta, mutta suurin osa rokotteista pistetään joko ihon alle, ihon sisäisesti tai lihakseen. Alle vuoden ikäisillä tyypillisin pistopaikka on reisilihaksen etu-yläosa, tätä vanhemmilla olkavarren hartialihas. Itse rokoteneula on hyvin ohut ja rokottaminen tuntuu vain hyvin vähäisenä nipistämisenä.
Lisärokotteisiin tarvitaan lääkärin resepti. Hoitaja pistää apteekista haetut rokotteet esimerkiksi ihon alle tai lihakseen - suun kautta annettavat rokotteet voi ottaa myös itse.
Rokotuksen jälkihoito
Yleensä rokottaminen ei vaadi erityistä jälkihoitoa. Pistoskohta voi tuntua aralta hetken aikaa ja myös pientä punoitusta tai lievää kuumetta voi esiintyä.
Allergiset reaktiot rokottamisen jälkeen ovat mahdollisia, vaikkakin harvinaisia. Allergisen reaktion merkkejä ovat mm. laaja nokkosihottuma, ihon laaja-alainen punoitus, hengenahdistus ja ns. anafylaksia. Mikäli allergisen reaktion merkkejä havaitsee, on hyvä olla yhteydessä rokotuksen antaneeseen tahoon ja kysyä lisäohjeita.
Anafylaksiassa kehittyy muutamassa minuutissa oireita, kuten palan tunne kurkussa, vatsakipu, pahoinvointi, hengenahdistus tai hengityksen vinkuminen. Tällöin on tärkeää hakeutua välittömästi ensiapuun.