Sikotauti eli parotiitti on paramyksoviruksen aiheuttama sylkirauhasten tulehdus. Virus tarttuu pisaroiden ja hengitystie-eritteiden välityksellä. Taudin itämisaika (aika tartunnan saamisesta oireiden alkuun) on 14-21 vuorokautta. Tartunnan saanut henkilö erittää virusta jo yhden-kahden vuorokauden ajan ennen oireiden alkua. Sikotauti on Suomessa hyvin harvinainen, ja nykyisin sikotautitapauksia todetaan vuosittain vain muutamia. Maailmanlaajuisesti sikotauti on kuitenkin edelleen merkittävä lasten sairaus.
MILLOIN HOITOON?
Suositellaan jatkotutkimusta
Jo epäily sikotaudista on aihe hakeutua lääkärin vastaanotolle. Jos yleisvointi on hyvä, vastaanotolle ei tarvitse hakeutua yöaikaan.
Sikotaudin oireet ja tutkiminen
Sikotaudissa esiintyy tyypillisesti kuumeen lisäksi ensin toisen puolen ja sitten molemminpuolinen korvaedustan sylkirauhasen tulehdus ja turvotus. Turvotus häviää yleensä itsestään. Lähes puolella sairastuneista voi olla kuitenkin vain tavallisen flunssan tapaan lievää lämpöilyä ja nuhaa. Sikotauti voi aiheuttaa myös aivokalvontulehduksen, joka aiheuttaa kuumeen lisäksi päänsärkyä, oksentelua ja joskus niskajäykkyyttä. Aivokalvontulehduksen oireet ovat kuitenkin lievemmät kuin bakteerin aiheuttamassa aivokalvontulehduksessa ja tautiin liittyy harvoin vakavaoireinen aivokalvontulehdus.Sikotauti voi aiheuttaa tyypillisen oireilun lisäksi kivestulehduksen, jossa kuumeen lisäksi ilmaantuu yleensä toisen kiveksen voimakas aristus ja turpoaminen. Joskus kivestulehdus voi johtaa kiveksen surkastumiseen. Seurauksena voi olla lapsettomuus, mikäli molemmat kivekset tulehtuvat. Rokotusten myötä sikotautiin liittyvä lapsettomuus on saatu ehkäistyä lähes täysin.
Sikotauti on Suomessa hyvin harvinainen rokotusten ja kansallisen rokotusohjelman myötä. Maailmanlaajuisesti sikotauti on kuitenkin edelleen merkittävä lasten sairaus. Sikotautia voi esiintyä rokottamattoman maahanmuuttajaväestön keskuudessa, ja myös lapset, jotka eivät ole saaneet MPR-rokotusta, ovat riskissä sairastua siihen.
Sikotauti todetaan verinäytteestä viruksen vasta-ainemäärityksellä tai sylki-, nielu- tai virtsanäytteestä geenimonistustekniikan (PCR) avulla. Sikotaudin aiheuttama aivokalvontulehdus aiheuttaa yleensä lievemmät oireet kuin bakteerin aiheuttamat aivokalvontulehdukset. Näissä tapauksissa ei yleensä tarvita tarkempia tutkimuksia, kuten selkäydinnestenäytteenottoa. Sikotaudin toteaminen tehdään aina yhdessä infektiotautien erikoislääkärin kanssa ja tutkimusnäytteet tutkitaan Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella (THL).