Sikotauti

Sikotaudin oireet ja tutkiminen

Sikotaudissa esiintyy tyypillisesti kuumeen lisäksi ensin toisen puolen ja sitten molemminpuolinen korvaedustan sylkirauhasen tulehdus ja turvotus. Turvotus häviää yleensä itsestään. Lähes puolella sairastuneista voi olla kuitenkin vain tavallisen flunssan tapaan lievää lämpöilyä ja nuhaa. Sikotauti voi aiheuttaa myös aivokalvontulehduksen, joka aiheuttaa kuumeen lisäksi päänsärkyä, oksentelua ja joskus niskajäykkyyttä. Aivokalvontulehduksen oireet ovat kuitenkin lievemmät kuin bakteerin aiheuttamassa aivokalvontulehduksessa ja tautiin liittyy harvoin vakavaoireinen aivokalvontulehdus. 

Sikotauti voi aiheuttaa tyypillisen oireilun lisäksi kivestulehduksen, jossa kuumeen lisäksi ilmaantuu yleensä toisen kiveksen voimakas aristus ja turpoaminen. Joskus kivestulehdus voi johtaa kiveksen surkastumiseen. Seurauksena voi olla lapsettomuus, mikäli molemmat kivekset tulehtuvat. Rokotusten myötä sikotautiin liittyvä lapsettomuus on saatu ehkäistyä lähes täysin. 

Sikotauti on Suomessa hyvin harvinainen rokotusten ja kansallisen rokotusohjelman myötä. Maailmanlaajuisesti sikotauti on kuitenkin edelleen merkittävä lasten sairaus. Sikotautia voi esiintyä rokottamattoman maahanmuuttajaväestön keskuudessa, ja myös lapset, jotka eivät ole saaneet MPR-rokotusta, ovat riskissä sairastua siihen.

Sikotauti todetaan verinäytteestä viruksen vasta-ainemäärityksellä tai sylki-, nielu- tai virtsanäytteestä geenimonistustekniikan (PCR) avulla. Sikotaudin aiheuttama aivokalvontulehdus aiheuttaa yleensä lievemmät oireet kuin bakteerin aiheuttamat aivokalvontulehdukset. Näissä tapauksissa ei yleensä tarvita tarkempia tutkimuksia, kuten selkäydinnestenäytteenottoa. Sikotaudin toteaminen tehdään aina yhdessä infektiotautien erikoislääkärin kanssa ja tutkimusnäytteet tutkitaan Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella (THL).

Sikotaudin itsehoito

Sikotaudin hoito kotioloissa on oireenmukaista eli tavallisesti hoidoksi riittää lepo, riittävä nesteen nauttiminen sekä kipu- ja kuumelääkitys.

Sikotaudin asiantuntijahoito

Sikotaudin hoitoon ei ole parantavaa lääkettä ja hoito on oireenmukaista. Joskus lapsen yleisvointi voi olla niin heikko, että lyhytaikainen sairaalahoito on tarpeen.

Sikotaudin ennaltaehkäisy

Sikotautia ehkäistään parhaiten rokottamalla. Suomessa lasten rokotusohjelmaan kuuluu MPR-rokote, jossa on rokote myös sikotautia (parotiitti) vastaan. Rokote antaa hyvän suojan sikotautia vastaan ja se on todettu turvalliseksi. Jotta niin sanottu laumasuoja (väestöstä riittävä määrä on rokotettu, jotta tauti ei leviä) pysyy riittävänä, tulee rokotuskattavuuden pysyä hyvin korkeana. THL:n suosituksen mukaan MPR-rokotus tulee antaa 12 kuukauden ikäisille. Rokotukset annetaan yleensä lastenneuvolan käyntien yhteydessä.