Hinkuyskä on hengitystietulehdus, jonka aiheuttaa pisaratartuntana herkästi tarttuva Bordetella pertussis -bakteeri. Rokotuksista huolimatta tautia esiintyy edelleen, ja Suomessa todetaan 200-500 hinkuyskätapausta vuosittain. Tautia esiintyy etenkin alle kolmen kuukauden ikäisillä ja rokottamattomilla imeväisillä. Hinkuyskää on myös koululaisilla ja aikuisilla, koska rokotteen antama suoja hiipuu vuosien saatossa.
MILLOIN HOITOON?
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkäriin on syytä hakeutua, mikäli yllä mainittujen oireiden perusteella herää epäily hinkuyskästä. Vastaanotolle ei tarvitse hakeutua päivystyksellisesti tai yöaikaan, jos yleisvointi on hyvä.
Kiireellinen
Päivystyksellinen lääkärin arvio on aiheellinen, jos lapsi on alle vuoden ikäinen, oireet ovat hyvin voimakkaat tai yleisvointi on heikentynyt. Alle vuoden ikäiset hinkuyskäpotilaat hoidetaan yleensä sairaalassa.
Hinkuyskän oireet ja tutkiminen
Hinkuyskä alkaa 1-2 viikon jälkeen tartunnasta flunssan kaltaisin yskä- ja nuhaoirein. Yskä vaikeutuu parissa viikossa ja muuttuu puuskittaiseksi. Voimakkaiden yskänpuuskien lopuksi lähes jo tikahtumassa oleva lapsi saattaa vetää voimakkaan sisäänhengityksen, jolloin voi kuulua hinkuva ääni. Yskänpuuska päättyy usein liman oksentamiseen. Yskänpuuskien välillä hinkuyskäpotilas on varsin oireeton. Vaivan tyypillinen oire on puuskittainen, jopa viikkoja kestävä voimakas yskä. Se paranee yleensä hoitamattomanakin 2-3 kuukauden kuluessa. Yskäherkkyys voi kuitenkin jatkua kuukausiakin sairauden alusta, mikä voi herättää astmaepäilyn.
Hinkuyskään ei yleensä liity kuumetta. Kuumeen esiintyminen voi olla merkkinä muusta liitännäistaudista, kuten keuhkokuumeesta. Oireet ovat koululaisilla ja nuorilla aikuisilla usein lievempiä kuin pienillä lapsilla. Pienillä imeväisikäisillä voi esiintyä toistuvia hengityskatkoksia ilman, että yskä olisi hallitseva oire. Pienten imeväisten hinkuyskätauti on vakavampi ja voi olla heille hengenvaarallinen.
Lääkärin yleistutkimus on yleensä normaali eikä esimerkiksi keuhkojen kuuntelussa todeta poikkeavaa. Imeväisikäisen hinkuyskä tutkitaan nenänielun limaimunäytteestä bakteeriviljelyllä ja geenimonistus (PCR) -menetelmällä, kun oireita on ollut alle kolmen viikon ajan. Koululaisilla ja aikuisilla tauti aiheuttaa viikkojen puuskaisen yskän, jota ei alkuvaiheessa yleensä edes epäillä hinkuyskäksi. Kolmen yskimisviikon jälkeen hinkuyskä todetaan verinäytteen avulla vasta-ainemäärityksellä.
Hinkuyskän itsehoito
Hinkuyskää ei voi hoitaa itsenäisesti eikä yskänlääkkeistä ole osoitettu olevan hyötyä lapsipotilaille.
Hinkuyskän asiantuntijahoito
Hinkuyskän taudinkulkua voidaan lievittää antibioottihoidolla, jos hoito päästään aloittamaan yhden-kahden, viimeistään kolmen, viikon kuluessa taudin alusta. Yli kuukauden oireista kärsiville antibioottihoidosta ei ole enää hyötyä, eikä sitä heille suositella.
Imeväisikäiset, joilla epäillään hinkuyskää tulee aina lähettää sairaalaan. Hoito aloitetaan heillä jo lääkärin epäilyn perusteella ennen laboratoriovastauksien valmistumista Nopealla hoidon aloituksella voidaan hillitä vaikeimpien oireiden ilmaantumista ja välttää tehohoidon tarve.
Hinkuyskän ennaltaehkäisy
Hinkuyskää ehkäistään rokotuksin ja hinkuyskärokotukset kuuluvatkin kansalliseen rokotusohjelmaan. Perusrokotusohjelman mukaisesti hinkuyskärokotteet annetaan 3, 5 ja 12 kuukauden ikäisille ja tehosterokotukset 4 ja 14 vuoden ikäisille. Rokotteiden antama suoja kuitenkin häviää vuosien saatossa. Tämän vuoksi uusia ja tehokkaampia rokotteita on kehitteillä.
Hinkuyskän leviämistä voidaan joissakin erityistilanteissa ehkäistä myös antibiooteilla. Mikäli perheessä, jossa on alle kuuden kuukauden ikäinen imeväinen, todetaan jollakin perheenjäsenistä hinkuyskä, suositellaan Suomessa koko perheen hoitamista.
Muilta osin taudin leviämisen ehkäisytoimenpiteet tulisi kohdistaa taudin varhaiseen tunnistamiseen ja hoitoon. Eristyksen tarve tulee suhteuttaa taudin kestoon. Varhaisvaiheessa potilas eristetään viiden vuorokauden ajaksi antibioottihoidon aloituksesta. Yli kolme viikkoa yskineiden, aiemmin rokotettujen tartuttavuusriski on vähäinen eikä eristämistä tällöin enää tarvita.