Vesirokko on herpesviruksiin kuuluvan Varicella zoster -viruksen aiheuttama kuumeinen rokkosairaus. Vesirokkovirus leviää hyvin herkästi pisaratartuntana, kuten aivastuksesta tai rakkuloiden eritteen kautta. Vesirokko sairastetaan yleensä vain kerran elämässä, sillä sairastettu infektio antaa taudille lähes aina elinikäisen vastustuskyvyn. Vesirokkovirus jää muiden herpesvirusten tapaan elimistöön asumaan, ja voi siten myöhemmin aktivoitua aiheuttaen paikallisen ihon tulehdustilan, vyöruusun. Suomessa lähes kaikki lapset sairastavat taudin ennen kouluikää ja vain pieni osa aikuisista on säästynyt vesirokolta. Kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 2017 lisätty vesirokkorokote tullee kuitenkin suureksi osaksi poistamaan taudin väestöstämme.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Vesirokko voidaan yleensä hoitaa kotona eikä lääkäriin tarvitse hakeutua. Taudin oireita voi turvallisesti lievittää itsehoidolla.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkäriin tulee hakeutua epäiltäessä vesirokkoa, jos lapsella on ikää alle puoli vuotta, tauti on rajuoireinen, ihon rakkulat tulehtuvat tai jos tauti on hyvin rajuoireinen eikä itsehoidolla pärjää. Erityisen herkästi lääkäriin kannattaa hakeutua, jos epäillään vesirokkoa vanhemmalla, aikaisemmin vesirokkoa sairastamattomalla henkilöllä. Raskausaikana sairastettu vesirokko voi alkuraskauden aikana olla sikiölle vaarallinen. Tämän vuoksi lääkäriin tulee aina hakeutua, jos epäilee vesirokkotartuntaa raskauden aikana.
Kiireellinen
Päivystyksellistä ja pikaista lääkärin arviota tarvitaan vesirokon vuoksi, jos lapsen yleistila on huono, rakkuloihin liittyy kovaa kipua tai lapsella on jokin perussairaus, kuten lastenreuma.
Vesirokon oireet ja tutkiminen
Vesirokko tunnetaan sen klassisesta oireesta eli iholle ilmaantuvista punoittavista ja kutisevista paukamista, jotka muuttuvat myöhemmin nestepitoisiksi rakkuloiksi. Vesirokkorakkulat samenevat ja niiden pinta rikkoutuu usein itsestään. Rikkoutuneet rakkulat ovat kosteita ja ne rupeutuvat parin päivän kuluessa. Rakkuloita ilmaantuu tyypillisesti koko kehon alueelle, myös päänahkaan sekä joskus suun limakalvolle. Uusia rakkuloita ilmaantuu yleensä 3-4 vuorokauden ajan. Tämän vuoksi iholla on usein nähtävissä eri kehitysvaiheissa olevia rakkuloita. Vesirokon muita oireita ovat kuume, ruokahaluttomuus ja väsymys sekä joskus yskä. Nämä yleisoireet voivat ilmaantua jo ennen rakkuloiden puhkeamista. Vesirokon tartunnan saamisesta oireiden alkamiseen (itämisaika) menee 10-21 vuorokautta.
Mitä pienempänä vesirokon sairastaa, sitä lievempi tauti on yleensä. Lievimmillään vesirokko voi ilmentyä vain muutamana rakkulana. Teini-ikäisillä ja aikuisilla tauti on sen sijaan usein raju ja siihen liittyy useammin muitakin tulehdustiloja. Erityisesti raskaana olevilla vesirokko vaatii aina sairaalahoitoa. Vesirokon uusiutuminen on harvinaista. Vesirokkoviruksen aktivoitumisen seurauksena puhkeava vyöruusu voidaan joskus todeta lapsellakin. Jos lapsella esiintyy toistuvasti vyöruusua, tästä tulee keskustella lääkärin kanssa.
Vesirokko voi aiheuttaa jälkitautina eli komplikaationa ihon bakteeritulehduksen, korvatulehduksen, keuhkokuumeen tai harvinaisen keskushermostotulehduksen. Joskus vesirokon jälkeen saattaa ilmetä muutaman päivän kestävä tasapainovaikeus merkkinä vesirokkoon liittyvästä pikkuaivojen tulehduksesta. Juuri sairastetun vesirokon jälkeen ilmaantuva tasapainovaikeus ilman muita oireita on lähtökohtaisesti vaaraton ja paranee yleensä itsestään.
Lääkäri toteaa vesirokon oireiden eli tyypillisten rakkuloiden perusteella. Tutkimuksia tarvitaan erittäin harvoin. Tarvittaessa rakkulanesteen vesirokkovirusta voidaan tutkia erillisen näytteen (virusviljely tai antigeeniosoitus) avulla. Mahdolliset keskushermostotulehdusepäilyt tutkitaan aina sairaalaoloissa.
Vesirokon itsehoito
Vesirokko paranee itsestään yleensä viikossa. Päivähoitoon ja kouluun voi palata vasta kun kaikki rakkulat ovat kuivuneet ja lapsen yleisvointi sen sallii.
Kutinan vähentämiseksi voi kokeilla suun kautta annettavaa, käsikauppavalmisteenakin myytävää antihistamiinia (kuten setiritsiini tai loradatiini). Iholle levitettävä, apteekista ilman reseptiä saatava mentolisprii voi viilentää kutiavaa ja kuumottavaa ihoa. Myös viileä suihku voi lievittää kutinaa. Kipu- ja kuumelääkkeiksi sopivat parasetamoli, ibuprofeiini ja naprokseeni painon mukaisin annoksin. Asetyylisalisyylihappoa (aspiriini) ei saa koskaan antaa vesirokkoa sairastavalle, koska se voi aiheuttaa vaarallisen Reyen oireyhtymän.
Ihon tulehtuminen raapimisen seurauksena on melko yleistä. Tällöin rakkulan ympärille muodostuu hento punoitus. Pienelle alueelle rajoittuvaa lievää ihotulehdusta voidaan hoitaa käsikauppavalmisteina myytävillä paikallisantibioottivoiteilla (sisältää mm. basitrasiinia tai neomysiiniä).
Vesirokon asiantuntijahoito ja reseptilääkkeet
Runsasoireista tai sairaalahoitoa vaativaa vesirokkoa hoidetaan lääkärin määräyksellä asikloviirilääkityksellä joko suun kautta tai suonensisäisesti. Asikloviirilääkitys tulee lisäksi aloittaa aina alle kahden viikon ikäisille imeväisille ja lapsille, joilla on jokin omaa puolustuskykyä heikentävä sairaus tai lääkitys, yli 12-vuotiaille, aikuisille sekä erityisesti raskaana oleville. Raskaana olevien, juuri synnyttäneiden ja vastasyntyneiden vesirokko hoidetaan pääosin sairaalassa.
Vesirokon tavallisin jälkitauti eli komplikaatio on ihon bakteeri-infektio. Rakkuloiden ympäristö punoittaa laajemmin ja iho voi erittää märkää. Tällainen ihotulehdus tulee hoitaa suun kautta otettavalla antibiootilla, joista tehokkain on kefaleksiini. Jos tulehdusalueet ovat laajat tai kivuliaat tai lapsen tulehdusarvot ovat reilusti koholla, hoidetaan lapsi yleensä sairaalaoloissa suonensisäisen antibiootin avulla.
Vesirokon ehkäisy ja vesirokkorokote
Vesirokkoa vastaan on tehokas rokote, joka liitettiin kansalliseen rokoteohjelmaan vuonna 2017. Rokotteen antama suoja on hyvä ja se ehkäisee lähes täydellisesti vesirokon. Rokote tarjotaan kaikille 1,5-11 -vuotiaille lapsille ja se annetaan neuvolan ja koulun ikäkausitarkastuksissa. Kaikki rokotettavat lapset pyritään rokottamaan kahdesti 13. ikävuoteen mennessä.
Vesirokon ehkäiseminen on vaikeaa muuten kuin rokottamalla, koska virus tarttuu hyvin herkästi pisaratartuntana ja rakkulaeritteestä ja tartunnan saanut erittää virusta jo yksi tai kaksi päivää ennen oireidensa puhkeamista. Vesirokon ehkäisyn kannalta tärkeintä on olla viemättä lasta päivähoitoon tai kouluun ennen kuin kaikki rakkulat ovat todella kuivuneet.