Korvatulehdus eli äkillinen välikorvatulehdus (akuutti otiitti) tarkoittaa äkillisesti alkanutta, lyhytkestoista välikorvan tulehdusta, jolloin tulehduseritettä kertyy tärykalvon taakse välikorvaan ja tärykalvolla on todettavissa selkeät tulehduksen merkit. Tauti liittyy lähes aina samanaikaiseen tai edeltävään ylähengitystietulehdukseen ja sen synnyssä onkin keskeistä virusten ja bakteerien sekainfektio. Korvatulehdus on hyvin yleinen vaiva: noin 70 % lapsista sairastaa sen vähintään kerran kahden vuoden ikään mennessä. Tulehduksen ilmaantuvuuden huippu onkin noin vuoden iässä. Tulehdus on mahdollinen myös aikuisilla.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Jos korvatulehdukseen viittaava oireilu alkaa illalla tai yöllä, voidaan kipua turvallisesti lievittää itsehoidon avulla ja ottaa yhteys lääkäriin vasta seuraavana päivänä.
Suositellaan jatkotutkimusta
Mikäli nuhakuumeen yhteydessä lilmaantuu korvakipua, korvien haromista tai korvasta valuu märkää, on hyvä hakeutua lääkärin tutkittavaksi. Lääkärin tutkimus on paikallaan myös silloin, jos herää epäily kuulon heikentymisestä. Lääkäriin ei tarvitse hakeutua päivystyksellisesti yöllä, jos kipulääkitys onnistuu kotona ja jos lapsen vointi sen sallii.
Korvatulehduksen oireet ja tutkiminen
Korvatulehduksen tyypillisiä oireita ovat usein yöllä alkavat ja nukkumista haittaavat korvakipu ja korvan lukkoisuus. Nuha, yskä ja kuume ovat tavallisia oireita, koska korvatulehdus liittyy usein flunssaan. Osalla lapsista korvatulehdus todetaan pitkittyneen nuhan ja yskän, silmätulehduksen, yöllisen levottomuuden tai kuulon heikkenemisen vuoksi tehdyn lääkärin tutkimuksen yhteydessä. Pienille lapsille tyypillinen korvien harominen sen sijaan ei sellaisenaan viittaa korvatulehdukseen, ellei lapsella ole samanaikaisesti flunssaa.
Joskus korvasta saattaa vuotaa märkäistä eritettä, mikä johtuu korvatulehdukseen liittyvästä tärykalvon puhkeamisesta. Tärykalvon puhkeaminen helpottaa paineen tunnetta korvassa ja samalla myös korvakipua. Se ei ole vaarallista, sillä tärykalvo paranee ehjäksi yleensä nopeasti.
Korvatulehduksen toteaminen lääkärin vastaanotolla perustuu korvan tutkimiseen korvalampulla. Oleellista on lapsen hyvä tutkimusasento ja riittävä näkyvyys tärykalvolle. Joskus lääkärin täytyy puhdistaa korvakäytävä vaikusta, jotta tärykalvolle nähdään kunnolla. Tärykalvon liikettä voidaan tutkia myös lamppuun kiinnitetyllä pallolla tai erillisellä tympanometrilla. Korvatulehdus voidaan varmistaa lapsen oireiden sekä selkeiden tulehduslöydösten (tärykalvon ulkonäkö, liikkuvuus, eritettä välikorvassa) perusteella. Myös tärykalvoputken tai -puhkeaman kautta tuleva, äkillisesti alkanut märkäinen eritevuoto riittää varmistamaan korvatulehduksen. Äkillisen välikorvatulehduksen jälkeen välikorvaan jää normaalistikin eritettä jopa viikkojen ajaksi. Tätä löydöstä ei pidä sekoittaa uuteen äkilliseen välikorvatulehdukseen. Laboratoriotutkimuksia ei tarvita korvatulehduksen toteamiseksi.
Korvatulehduksen itsehoito
Kotihoidon tärkein kulmakivi on riittävä kipulääkitys. Kipulääkettä kannattaa antaa herkästi, sillä pienimpien lasten kivun arviointi on usein hankalaa. Kipulääkkeinä voi käyttää parasetamolia tai tulehduskipulääkkeitä (kuten ibuprofeeni tai naprokseeni), mikäli niiden käytölle ei ole esteitä. Jos korvakipu on kovaa, molempien lääkeryhmien yhteiskäyttö on mahdollista. Lisäksi apteekeista on saatavilla puuduttavia korvatippoja (sinkokaiini), joilla voi lyhytaikaisesti lievittää oireita.
Korvatulehduksen asiantuntijahoito
Äkillisen korvatulehduksen hoitoon suositellaan pääsääntöisesti antibioottihoitoa, koska se nopeuttaa välikorvaeritteen ja oireiden häviämistä sekä vähentää liimakorvan kehittymisen riskiä. Tärykalvon puhkaisu ei nopeuta tulehduksesta paranemista. Antibioottihoidon aloitusta puoltavat alle kahden vuoden ikä, tärykalvon pullotus, molemminpuolinen tulehdus ja märkävuoto tärykalvolta. Pienille lapsille antibiootti voidaan antaa nestemäisessä muodossa. Mikäli tulehduksesta ei ole täyttä varmuutta tai todetun tulehduksen oireet ovat lieviä, voidaan tilanteen kehittymistä jäädä seuraamaan, sillä kaikki välikorvatulehdukset eivät vaadi antibioottihoitoa. Tällöin on hyvä käydä lääkärin tarkistuksessa pari päivää myöhemmin, jos oireet jatkuvat.
Korvien jälkitarkastusta ei enää suositella kaikille, vaan tarkastuksen tarve tulisi määrittää yksilöllisesti huomioiden lapsen ikä ja tarkastuksen merkitys mahdollisten myöhempien toimenpiteiden, kuten tärykalvoputkituksen, kannalta. Alle kouluikäiselle jälkitarkastus noin kuukauden kuluttua voi olla perusteltua.
Korvatulehduksen ehkäisy
Korvatulehduskierteisellä lapsella tulehdusten ennaltaehkäisyssä oleellista on välttää korvatulehdukselle altistavia tekijöitä, joista tärkeimmät ovat vanhempien tupakointi, päivähoito kodin ulkopuolella ja isot päiväkotiryhmät sekä tutin käyttö. Myös rintaruokinnalla on osoitettu olevan myöhemmiltä korvatulehduksilta suojaava vaikutus. Pneumokokkirokotteella voidaan osin ehkäistä korvatulehduksien syntyä, koska pneumokokki on yleisimpiä korvatulehduksen aiheuttajia. Pneumokokkirokote kuuluukin nykyisin kansalliseen rokotusohjelmaan. Myös influenssarokote voi suojata influenssan jälkeiseltä korvatulehdukselta. Lisäksi ksylitolin päivittäisen käytön on osoitettu ehkäisevän korvatulehduksia.
Jos lapsella todetaan toistuvia korvatulehduksia vähintään kolme kertaa puolen vuoden tai neljä kertaa vuoden aikana, voidaan korvien putkituksella eli ilmastointiputkien asettamisella korvan tärykalvon läpi (tympanostomia) ehkäistä tulevia tulehduksia.