Märkärupi - Klinik.fi

VALITUT OIREET (4)

Märkärupi

Päivitetty: 31.05.2021

Märkärupi tarkoittaa bakteerin aiheuttamaa ihon pinnallista tulehdusta. Sen yleisimpiä aiheuttajia ovat stafylokokki- ja streptokokkibakteerit, joita on ihon pinnalla normaalistikin. Märkäruven ne aiheuttavat päästessään ihon sisempiin osiin ihorikkojen kautta. Yleensä märkärupi sijoittuu kasvojen (erityisesti sierainten tai suupielten) alueelle. Se on yleinen lapsilla ja tarttuu erittäin helposti mm. päiväkodeissa ja kouluissa, joskus se voi tarttua myös aikuiseen.

MILLOIN HOITOON?

Itsehoidollinen

Märkärupi on melko yleinen vaiva, joka ei välttämättä vaadi käyntiä lääkärissä. Jos tulehdusalue on läpimitaltaan alle 2 cm kokoinen eikä kuumetta ole, vaivaa voi turvallisesti hoitaa itsehoidolla.

Suositellaan jatkotutkimusta

Mikäli märkivä tai rupea muodostava ihomuutos lapsella ei rauhoitu itsehoidolla tai kasvaa suuremmaksi kuin kahden euron kolikon kokoiseksi, on hyvä hakeutua lääkäriin. Lääkärin tutkimuksiin on hakeuduttava myös, jos ihomuutokseen liittyy muita oireita.

Kiireellinen

Päivystyskäynti on aiheellinen, jos vastasyntyneelle kehittyy märkärupi tai siihen viittaavaa ihomuutosta tai vanhemmalle lapselle ilmaantuu laaja-alaisia rakkuloita tai kuumetta.

Märkäruven oireet ja toteaminen

Märkärupi aiheuttaa tulehduksen tavallisimmin sierainten ja suupielten alueelle, leukaan tai laajemmin kasvojen alueelle. Märkärupea voi kuitenkin esiintyä missä päin kehoa tahansa, mm. hiusrajassa, pakaroissa ja käsissä. Märkäruven tyypillinen oire on rupimainen ihomuutos, joka voi erittää nestettä tai märkää. Ennen rupien muodostumista alueelle voi ilmaantua rakkuloita, jotka ehtivät kuitenkin yleensä puhjeta ennen kuin niitä ehditään huomata. Pientä epämukavuuden tunnetta, kipua tai kutinaa voi myös esiintyä.

Yleensä ihomuutos on enimmillään noin kahden euron kolikon kokoinen, mutta märkärupi voi myös levitä laajemmaksi. Pienillä lapsilla märkärupi voi levitä ns. satelliittipesäkkeinä eri puolille vartaloa. Paikalliset imusolmukkeet voivat turvota ja aristaa. Laaja-alaisessa märkäruvessa voi esiintyä lisäksi kuumetta. Toistuvan märkäruven syynä on useimmiten sieraimiin jäänyt bakteeri, josta lapsi kaivaa sen sormella toistuvasti esiin. Jos märkärupi uusii kaulan ja hiuspohjan alueilla, on syytä muista päätäin mahdollisuus. Vastasyntyneillä märkärupi voi olla vakava infektio eli tulehdustauti.

Yleensä lääkäri voi todeta märkäruven sen tyypillisen taudinkuvan ja ulkonäön perusteella, eikä erityistutkimuksia tarvita. Mikäli aiheuttajasta on epäselvyyttä tai tulehdus uusiutuu herkästi, voivat tarkemmat laboratoriokokeet (kuten bakteeriviljelynäyte tai herpesnäyte) auttaa taudin toteamisessa. Kasvojen alueen herpes-tulehdusta eli yskänrokkoa voi olla vaikea erottaa märkäruvesta. Laajassa infektiossa saattavat muutkin laboratoriokokeet olla tarpeellisia.

Märkäruven itsehoito

Pienikokoisen märkäruven kotihoidossa tärkeää on rupien kunnollinen liottaminen vedellä sekä saippuapesut. Ruvet liotetaan esim. märän pesulapun avulla hellävaraisesti kokonaan irti, minkä jälkeen ihoalueelle levitetään antibioottivoidetta (esim. basitrasiini/neomysiini). Sitä laitetaan tulehduskohtaan aamuin illoin saippuapesun jälkeen enintään viiden päivän ajan. Voidetta saa apteekista myös ilman reseptiä.

Märkäruven asiantuntijahoito

Mikäli märkärupi on laajempi tai ei hoidu itsehoidolla, lääkäri voi määrätä suun kautta otettavan antibioottikuurin yleensä 5–10 vuorokauden ajaksi. Lääkäri voi määrätä reseptillä myös antibioottivoiteita paikallisesti käytettäväksi, kuten fusidiinihappoa ja mupirosiinia. Jos märkärupi uusiutuu, on sen toistuva aiheuttaja yleensä omassa tai muiden perheenjäsenten nenässä tai esimerkiksi lemmikkieläimessä. 

Märkäruven ehkäisy

Bakteerit tunkeutuvat ihoon naarmujen ja ihorikkojen kautta. Tämän vuoksi märkärupea voi ehkäistä pitämällä iho hyvässä kunnossa ja hoitamalla esim. kutisevat hyönteisten puremat hyvin. Apteekeista on saatavilla tuotteita ihonhoitoon tai kortisonivoiteita kutiseviin hyönteisten pistoihin.

Hyvä käsihygienia eli saippuapesut, käsidesinfektiohuuhteiden käyttö ja muun muassa pehmolelupäivien rajoittaminen voivat vähentää märkäruven tarttumisriskiä päiväkodeissa ja kouluissa.