Punkin purema tarkoittaa yleensä puutiaisen (Ixodex ricinus -punkin) puremaa iholla. Usein purema aiheuttaa vain lievän paikallisen ihoreaktion, mutta puutiainen voi levittää myös vaarallisempia sairauksia kuten Lymen borrelioosi (aiheuttaja: borrelia burgdorferi -bakteeri), puutiaisaivokuume eli Kumlingen tauti (aiheuttaja: virus) ja harvoin jänisrutto eli tularemia (aiheuttaja: Francisella tularensis -bakteeri). Borrelia-tartuntoja havaitaan Keski-Suomen korkeudelle ja länsirannikolla aina Kemin korkeudelle saakka, kun taas puutiaisaivokuumetta esiintyy eniten Ahvenanmaalla sekä Lounais-Suomen saaristossa. Punkin puremat ovat yleisiä, mutta borrelioosin saa niistä Suomessa vuosittain arviolta noin 6000 henkilöä ja puutiaisaivokuumeen vain noin 30 henkilöä.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Pelkän punkin pureman vuoksi lääkäriin ei tarvitse hakeutua. Mahdolliset iho-oireet häviävät yleensä itsestään parissa päivässä.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkärin arvio on paikallaan, jos iholla havaitaan laajeneva punoitusalue kaksi vuorokautta punkin pureman jälkeen. Lääkärin arvio on tarpeen myös, jos iholle ilmaantuu laajeneva punainen rengas tai alue, vaikka punkin puremasta ei olisikaan havaintoa. Myös punkin pureman jälkeen ilmaantuva lämpöily, päänsärky, niskajäykkyys, muu yleisoire tai epäily borrelioosin tai puutiaisaivokuumeen mahdollisuudesta on aihe ottaa yhteyttä lääkäriin. Päivystyksellistä arviota ei kuitenkaan vaivan vuoksi tarvita.
Punkin pureman ja borrelioosin oireet ja tutkiminen
Puutiainen on kooltaan hyvin pieni. Nuori punkki (ns. nymfi) voi olla vain noin puolen millimetrin kokoinen ja aikuinenkin punkki vain 2-3 millimetriä. Puutiaisen pisto on kivuton ja pistäessään puutiainen jää usein ihoon kiinni. Suurin osa punkin puremista aiheuttaa vain paikallisen, parin senttimetrin kokoisen punoituksen pistokohtaan. Punoitus asettuu yleensä muutaman päivän kuluessa.
Borrelioosi voidaan jaotella taudin leviämisen perusteella äkilliseen eli akuuttiin paikalliseen sekä levinneeseen tautiin. Levinnyt borrelioosi jaetaan sen keston perusteella varhaiseen ja myöhäiseen. Punkin pureman jälkeen iholle jää usein pieni punoitus, joka voi joskus heti ensimmäisenä päivänä levitä usean senttimetrin kokoiseksi. Borrelioosille tyypillinen niin sanottu erythema migrans (EM) –ihottuma muodostuu aikaisintaan kahden vuorokauden kuluttua punkin puremasta. Ihottuma on rengasmainen ja se voi punoittaa koko alueeltaan tai vain reunoiltaan. Ihottuma ei kuitenkaan kutise. Ihottuma saattaa levitä joillakin jopa useiden kymmenien senttimetrien suuruiseksi, jonka jälkeen se haalistuu pois muutamassa viikossa ilman hoitoakin. Taudin äkillisessä vaiheessa muita oireita voivat olla kuume, päänsärky, muut epämääräiset säryt, väsymys ja paikallinen imusolmukkeiden suureneminen.
Borrelioosiin voi liittyä niveltulehdus, joka voi ilmaantua joko heti taudin akuutissa vaiheessa tai yleensä vasta kuukausien kuluttua tartunnasta. Niveloireet voivat pitkittyä tai esiintyä jaksoittain, jolloin oireisia jaksoja seuraa aina oireeton vaihe. Borrelioosiin liittyvän niveltulehduksen oireita ovat nivelalueen kipu, turvotus ja liikerajoitus. Lapsilla niveltulehdus on yleensä polvessa tai useammassa nivelessä yhtäaikaisesti ja niihin liittyy usein myös lihassärkyjä. Borrelioosin aiheuttamat niveltulehdukset ovat Suomessa kuitenkin harvinaisia. Joskus harvoin borrelian myöhäismuotoon voi liittyä sydänoireina lisälyöntejä ja rytmihäiriöitä tai vielä harvemmin silmäoireita ja -löydöksiä, jotka todetaan yleensä tautiin liittyvän seurantakäynnin yhteydessä.
Hermostoon levinnyttä borrelioosia kutsutaan neuroborrelioosiksi, jonka saa korkeintaan joka kolmas borrelioosiin sairastuneista. Neuroborrelioosi voi aiheuttaa sekä ääreishermojen että keskushermoston oireita. Lapsilla yleisin neuroborrelioosin muoto on kasvohermohalvaus. Suomessa 25-50 % lapsen kasvohermohalvauksista on borrelioosin aiheuttamia. Lisäksi neuroborrelioosi voi aiheuttaa lapsilla aivokalvojen ja aivokudoksen tulehduksen (meningiitti tai enkefaliitti). Muiden aivohermojen tai ääreishermojen tulehduksia tavataan lapsilla vain harvoin.
Borrelioosia levittävien punkkien bakteerikantajuudessa on suuria paikallisia eroja, mutta tietyillä alueilla jopa puolet punkeista saattaa kantaa borreliabakteeria. Sekä punkkien nuoruusmuodot että aikuisikäiset punkit levittävät borreliaa. Suuren osan infektioista ajatellaan kuitenkin tarttuvan nymfien välityksellä, sillä ne jäävät helposti huomaamatta.
Puutiaisaivokuume eli ns. Kumlingen tauti aiheuttaa yleensä kaksiosaisen oireilun. Noin viikko punkin puremasta ilmaantuu flunssan kaltaisia oireita, kuten kuumetta. Tätä seuraa noin viikon oireeton jakso, jonka jälkeen ilmaantuu tyypillisiä aivotulehduksen oireita, kuten kuumetta, tajunnan häiriöitä tai sekavuutta sekä päänsärkyä.
Tularemiassa eli jänisrutossa oireet alkavat yleensä muutama päivä puutiaisen piston jälkeen, joskus jopa kolmen viikkoa pistosta. Oireina voi esiintyä mm. kuumetta, päänsärkyä ja vilunväristyksiä sekä imusolmukkeiden turpoamista.
Punkin purema havaitaan yleensä itsenäisesti, mutta vaivan tarkempi tutkiminen vaatii käyntiä yleislääkärin, lastenlääkärin tai ihotautilääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat punkin purema-alueen tutkiminen sekä ihon laajempi tarkastaminen. Mikäli lääkäri toteaa selkeän, borrelioosiin viittaavan punoittavan ihottuman, tarkempia tutkimuksia ei tarvita.
Tulehdusarvot (kuten CRP) eivät yleensä kohoa borreliassa. Borrelioosia voidaan tutkia myös verestä otettavien vasta-ainetutkimusten avulla. Haasteena on kuitenkin se, että vasta-aineita voidaan havaita vasta muutamia viikkoja piston jälkeen. Lisäksi myös oireettomilla henkilöillä voi olla kohonneita vasta-ainearvoja. Tämän vuoksi vasta-aineiden tutkimusta ei käytetä tuoreissa pistoksissa eikä oireettomilla henkilöillä. Sen sijaan borrelioosin myöhäisoireita epäiltäessä vasta-ainetutkimukset ovat tärkeä osa diagnoosin tekemistä ja tällöin tutkimuksista vastaakin yleensä infektiotautien erikoislääkäri. Neuroborrelioosissa vasta-aineita voidaan todeta veren lisäksi aivo-selkäydinnesteestä. Vasta-aineiden lisäksi borreliaa voidaan etsiä erillisellä PCR-menetelmällä muun muassa aivo-selkäydinneste-, nivelneste- tai kudospalanäytteistä. PCR-testin herkkyys ei kuitenkaan ole kovin hyvä taudin myöhäisvaiheessa.
Puutiaisaivokuumetta epäiltäessä voidaan tulehdus todeta aivosähkökäyrän avulla. Tarvittaessa pään tietokonetomografian tai magneettikuvauksen avulla voidaan sulkea pois muita sairauksia.
Tularemian eli jänisruton toteaminen tapahtuu verestä otettavien vasta-ainemääritysten avulla. Kuten borrelioosissa, jänisrutossakin vasta-aineet kehittyvät vasta myöhemmin, noin 1-2 viikon kuluttua tartunnasta. Yleensä taudin toteamiseksi otetaankin pari verinäytettä noin 2-3 viikon välein, jolloin voidaan havaita vasta-ainemäärien nousu veressä.
Punkin pureman itsehoito
Normaali punkin purema ei vaadi erityistä hoitoa: iho-oireet lievenevät ja häviävät itsestään viimeistään parissa päivässä. Jos puutiainen on kiinnittynyt ihoon, se pitää poistaa esimerkiksi pinsettien avulla vetämällä tai kiertämällä. Apuvälineitä punkin poistoon saa mm. apteekeista.
Jos punkkia ei saada poistettua kokonaan, tulee hakeutua lääkärin tai hoitajan tutkittavaksi.
Borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen asiantuntijahoito
Lääkäri aloittaa yleensä akuuttivaiheen borrelioosin hoidoksi suun kautta otettavan antibioottikuurin sille tyypillisen taudinkuvan ja ihomuutoksen perusteella. Yleisimpiä antibiootteja ovat amoksisilliini, kefuroksiimi ja doksisykliini. Hoidon kestoksi suositellaan kahta viikkoa. Antibioottihoito estää myöhäisvaiheen borrelioosin kehittymisen. Myös myöhäisvaiheen borrelioosin hoitona käytetään antibioottikuuria (yleensä noin 3 viikkoa). Tarvittaessa tarkemmista jatkohoidoista päättää esim. infektiotautien erikoislääkäri.
Neuroborrelioosin hoidoksi suositellaan 2-3 viikon ajan joko suoraan suoneen annosteltavaa tai suun kautta otettavaa antibioottia. Niveltulehduksen hoidon kesto on vielä pidempi, yleensä 3-4 viikkoa. Joskus borrelioosin oireet pitkittyvät hoidosta huolimatta, mutta pidempien antibioottihoitojen tai toistuvien kuurien tehosta ei ole tieteellistä näyttöä. Oireiden ajatellaan olevan seurausta elimistön omasta puolustusreaktiosta infektiota vastaan eikä niinkään suoraan tautia aiheuttavasta bakteerista.
Myös tularemian eli jänisruton hoitoon käytetään antibioottia (yleensä ns. fluorokinoloneja) suun kautta, 1-2 viikon kuurina.
Puutiaisaivokuumetta ei voida suoraan hoitaa, vaan hoidossa keskitytään oireiden lievittämiseen, yleensä sairaalaoloissa. Suurin osa sairastuneista paranee kuitenkin täysin viimeistään muutaman kuukauden kuluessa.
Punkin puremien ehkäisy ja puutiaisaivokuumerokote
Puutiaisia esiintyy Suomen eteläisissä osissa aina Pietarsaaren-Joensuun linjalle saakka ja pienempinä alueina pohjoisemmassakin. Puutiaisaivokuumeen yleisimmät esiintymisalueet ovat Ahvenanmaan sekä Lounais-Suomen saariston seutu, mutta tautia voi esiintyä myös mm. Lappeenrannan, Helsingin sekä Merenkurkun alueilla.
Tehokkain ehkäisykeino borrelioosiin on punkkialueella oleilevien tai vierailevien henkilöiden päivittäinen punkkitarkastus, jossa koko keho tarkastetaan punkkien varalta esimerkiksi iltaisin pesun jälkeen. Punkit jäävät helposti huomaamatta erityisesti taivealueilta ja päänahasta. Aikuisikäinen punkki on vain kärpäsen pään kokoinen ja nymfi vielä pienempi ja vaikeammin havaittavissa. Punkkien poistamisessa on avuksi punkkipihdit tai -pinsetit, joita saa apteekeista ja hyvin varustelluista päivittäistavaramarketeista. Pihtien avulla koko punkin saa helpommin poistettua. Punkkia sormin poistettaessa kovakouraisuutta kannattaa välttää ja yrittää saada koko punkki päineen ulos sormia pyörittämällä. Tartuntariskin ajatellaan olevan pieni, jos punkin saa poistettua vuorokauden sisällä puremasta.
Luonnossa punkkialueilla liikkuttaessa pitkälahkeiset ja -hihaiset vaatteet suojaavat jonkin verran punkeilta, mutta ne eivät poista päivittäisten punkkitarkastusten tarvetta. Hyönteiskarkotteina käytettävät dietyylitoluamidi (DEET), ikaridiini ja IR3535 sekä vaatteiden permetriinikäsittely voivat jossain määrin estää puutiaisten tarttumista ihoon. Borrelioosirokotetta ei vuosien kehitystyöstä huolimatta ole vielä olemassa.
Vain noin viidennes puutiaisista kantaa borrelia-bakteeria, eikä bakteeria kantavan puutiaisen pistokaan tarkoita automaattisesti borrelioosi-tartuntaa. Borrelioosin tartuntaan vaaditaan vähintään 12 tunnin (usein 24 tunnin) kiinnittymisaika iholla, joten nopea punkkien poisto ehkäisee borrelioosin kehittymistä.
Puutiaisaivokuumetta voidaan ehkäistä erillisellä rokotteella. Rokote annetaan kolmen piston sarjana vuoden kuluessa, ja se olisi hyvä uusia noin 3-5 vuoden välein. Rokotetta suositellaan mm. taudin esiintymisalueille matkaaville ja se annetaan nykyisin mm. Ahvenanmaalla asuville ilmaiseksi. Muualla asuvat tarvitsevat rokotteeseen lääkärin reseptin. On syytä muistaa, että rokote suojaa ainoastaan puutiasaivokuumeelta – borrelioosin ennaltaehkäisyyn rokotteesta ei ole apua.