Poskiontelotulehdus eli sinuiitti aiheuttaa poskionteloiden ja nenäontelon välisen aukon tukkeutumista, limakalvojen värekarvatoiminnan heikkenemistä sekä pitkittyessään nesteen erittymistä poskionteloon. Sen taustalla on poskiontelon limakalvojen tulehdus ja turvotus. Normaaliin virusflunssaan liittyy usein tämänkaltaisia oireita, mutta varsinaisesta bakteerin aiheuttamasta poskiontelotulehduksesta puhutaan, kun oireilu kestää yli viikon. Vuosittain bakteeriperäiseen poskiontelotulehdukseen sairastu arviolta 2-8 prosenttia väestöstä.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Alle viikon kestäneitä poskiontelo-oireita voi turvallisesti lievittää itsehoidolla, mikäli kuume ei ole korkeaa ja yleisvointi pysyy kohtalaisena.
Suositellaan jatkotutkimusta
Jos oireet ovat kestäneet yli viikon itsehoidosta huolimatta, tai esiintyy yleisvoinnin laskua, kovaa kipua tai kuumeen uutta nousua, on hyvä kääntyä lääkärin puoleen.
Poskiontelotulehduksen oireet ja tutkiminen
Poskiontelotulehdus ja tavallinen flunssa muistuttavat alussa hyvin paljon toisiaan. Flunssa aiheuttaa usein poskiontelotulehduksen kaltaiset oireet, koska virus aiheuttaa tulehduksen myös poskionteloiden limakalvoille. Nuhan parantuessa oireilu yleensä loppuu viikon kuluessa. Varsinaisesta poskiontelo- eli sivuontelotulehduksesta puhutaan kun oireilu kestää yli viikon. Tällöin tulehdukseen on liittynyt aiheuttajaksi bakteeri.
Poskiontelotulehduksen oireina voi esiintyä nuhaa ja märkäisen eritteen muodostumista, kipua ja painon tunnetta poskipäissä (erityisesti eteenpäin kumarruttaessa), kuumetta, ylähampaiden särkyä, liman valumista nieluun sekä yskää. Joskus pitkittynyt yskä voikin olla poskiontelotulehduksen ainoa oire.
Poskiontelotulehduksen lisäksi tulehdus voi levitä muihinkin onteloihin, kuten otsaonteloihin. Tällöin oireena on usein kipu keskellä otsaa. Pienten lasten kohdalla on syytä huomioida, että alle 3-vuotiailla lapsilla poskiontelot eivät ole vielä kehittyneet, eikä varsinaista poskiontelotulehdusta vielä esiinny.
Tyypillinen poskiontelotulehdus on mahdollista todeta pelkästään oireidenkin perusteella, mutta varma diagnoosi edellyttää yleislääkärin tai korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin vastaanottoa. Perustutkimuksiin kuuluvat nenän limakalvojen tilanteen arviointi ja nielun tähystäminen. Lisäksi voidaan käyttää röntgenkuvausta tai erityistä poskionteloiden ultraääni- eli kaikututkimusta tulehduksen toteamiseksi. Röntgenkuvauksessa nähdään tarvittaessa myös otsaonteloiden tilanne. Jos poskionteloiden huuhteluun päädytään hoitomuotona, on siinä löytyvä märkäinen erite todiste tulehduksesta.
Poskiontelotulehduksen itsehoito
Jos poskiontelo-oireet ovat kestäneet alle viikon ja liittyvät tavalliseen flunssaan, vaivaa voi hyvin lievittää itsehoidolla. Moni on saanut poskiontelotulehdukseen apua höyryhengityksestä. Myös nenäontelon huuhtelua erityisellä "sarvikuonokannulla" voi kokeilla, vaikkakaan sen hyödyistä ei ole kiistatonta tutkimusnäyttöä. Fyysistä ponnistelua on hyvä välttää sen ajan, kun kuumetta ja yleisoireita esiintyy.
Apteekeista löytyy monia itsehoitolääkkeitä, joilla voi lievittää poskiontelotulehduksen oireita. Kipuun voi käyttää esimerkiksi parasetamolia tai tulehduskipulääkkeitä (ibuprofeiinia tai ketoprofeenia), jos näiden käytölle ei ole esteitä. Nenän limakalvoja supistavat nenätipat ja -suihkeet (oksimetatsoliini tai ksylometatsoliini) sekä kortisonia sisältävät nenäsumutteet (beklometasoni tai flutikasoni) voivat auttaa tukkoisuudessa ja onteloiden tyhjentymisessä limaeritteestä. Myös antihistamiinitableteista (mm. setiritsiini) voi olla apua, varsinkin jos taustalla on allergiataipumusta (katso allerginen nuha).
Poskiontelotulehduksen hoito ja antibiootit
Jos itsehoito ei auta ja oireet pitkittyvät, poskiontelotulehduksen hoitona käytetään antibioottikuuria. Yleisimmin käytetty antibiootti on amoksisilliini. Tarvittaessa lääkäri voi kirjoittaa reseptillä myös nenän limakalvoturvotusta vähentäviä yhdistelmätabletteja, jotka sisältävät antihistamiinia ja pseudoefedriiniä.
Mikäli tulehdus ei parane antibioottihoidosta huolimatta, voi yleislääkäri tai korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri tehdä poskionteloiden huuhtelun eli punktion. Tällöin nenän limakalvot puudutetaan ja ontelot huuhdellaan ohuen punktioneulan avulla. Jos oireilu pitkittyy kuukausiin tai esiintyy toistuvia poskiontelotulehduksia (yli kolme kertaa vuodessa), voidaan harkita poskionteloiden leikkausta korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin toimesta.
Poskiontelotulehduksen ehkäisy
Alttius sairastua poskiontelotulehduksiin liittyy osin nenän rakenteeseen. Kuitenkin myös kaikki sellaiset tekijät, jotka aiheuttavat nenän limakalvojen ärtymistä, voivat lisätä poskiontelotulehduksen riskiä. Tällaisia ovat mm. allerginen nuha, tupakointi, lasten altistuminen tupakansavulle sekä kosteusvaurioiden aiheuttamat sisäilmaongelmat. Näin ollen allergisen nuhan hyvä hoito ja tupakoinnin välttäminen voivat ehkäistä poskiontelotulehduksia. Mahdolliset työhön tai työpaikan sisäilmaan liittyvät selvittelyt tehdään yhteistyössä työterveyshuollon kanssa.
Koska suurin osa poskiontelo-oireista on tavallisten virusflunssien aiheuttamia, myös virusten leviämisen ehkäisyllä on merkitystä. Itseään voi suojata tartunnalta huolehtimalla hyvästä käsihygieniasta sekä tukemalla elimistön puolustusjärjestelmän toimintaa riittävällä yöunella ja terveellisillä elintavoilla.
Jos varmennettuja poskiontelotulehduksia esiintyy toistuvasti (yli kolme kertaa vuodessa), oireilua voidaan yrittää saada kuriin poskionteloiden leikkauksella.