VALITUT OIREET (7)

Migreeni

Päivitetty: 20.09.2018

Migreeni määritellään kohtaukselliseksi päänsäryksi, jonka tarkkaa syntymekanismia ei toistaiseksi tunneta. Alttius migreeniin on osittain perinnöllistä. Migreeniä esiintyy noin 15 prosentilla naisista ja 5 prosentilla miehistä.

MILLOIN HOITOON?

Itsehoidollinen

Aiemmin todettua migreeniä voi turvallisesti hoitaa itsehoidolla.

Suositellaan jatkotutkimusta

Mikäli migreeni ei pysy itsehoidolla kurissa tai migreenikohtauksia on usein, on hyvä kääntyä yleislääkärin tai neurologin puoleen.

Kiireellinen

Päivystykseen hakeutuminen voi olla tarpeen, mikäli migreenikohtaus on hyvin pitkäkestoinen ja voimakas eikä sitä saa katkaistua kohtauslääkkeillä.

Migreenin oireet ja tutkiminen

Migreeni aiheuttaa päänsärkyä, joka on useimmiten melko voimakasta, sykkivää ja ainakin aluksi toispuoleista. Särky voi sijaita eri puolilla päätä, esimerkiksi ohimoilla tai takaraivolla. Päänsäryn lisäksi voi esiintyä ruokahaluttomuutta, pahoinvointia sekä oksentamista. Yleensä henkilö haluaa migreenikohtauksen aikana olla paikallaan, ja kirkkaat valot voivat tuntua häiritseviltä.

Noin 15 %:lla migreeniä sairastavista on esioireita (auraoireet) ennen varsinaista päänsärkyä: erilaisia näköhäiriöitä (sahalaitakuvio tai värisevä näköpuutos), ohimeneviä puheen ongelmia tai tuntopuutoksia. Joillakin voi esiintyä myös makeanhimoa, haukottelua tai väsymystä ennen varsinaista kohtausta.

Migreenin toteaminen tapahtuu lääkärin vastaanotolla. Perustutkimukseen kuuluvat henkilön tarkan haastattelun lisäksi vastaanotolla tehtävä aivohermojen tutkimus (ns. neurologinen tutkimus). Verikokeilla tai kuvantamistutkimuksilla ei ole yleensä roolia migreenin toteamisessa. Joskus ne voivat kuitenkin olla lääkärin harkinnan mukaisesti tarpeen, mikäli halutaan sulkea pois muiden päänsärkyä aiheuttavien sairauksien mahdollisuus.

Migreenin itsehoito ja kipulääkkeet

Migreeniin voi liittyä laukaisevia tekijöitä, kuten vuorokausirytmin muutokset, stressi, tietyt ruoka-aineet, alkoholi, voimakkaat hajut tai kirkkaat valot. Näiden tekijöiden välttämisellä voidaan joissain tapauksissa ehkäistä migreeniä. Migreenikohtauksen ollessa päällä monet hakeutuvat rauhalliseen ja hämärään paikkaan lepäämään.

Nopeasti otettava riittävä kipulääke voi helpottaa oireita kohtauksen aikana. Tavallisimmat kipulääkkeet ovat parasetamoli (aikuisilla 500 - 1 000 milligrammaa 1-3krt/vrk) tai ibuprofeeni (aikuisilla 400 milligrammaa 1-3krt/vrk), joskus myös molemmat samanaikaisesti. Päänsärkylääkkeiden päivittäistä käyttöä kannattaa kuitenkin välttää, koska säännöllinen käyttö voi johtaa ns. kipulääkepäänsärkyyn. Apteekista voi aina kysyä neuvoja migreenin lääkehoidosta.

Migreenin hoito, migreenilääkkeet ja estohoito

Jos itsehoito ei auta, lääkäri voi määrätä erityisiä migreenilääkkeitä eli triptaaneja joko tabletteina, nenäsumutteena tai pistoksina. Jos nämäkään eivät auta ja kohtauksia on viikoittain, voi migreenin estolääkitys olla tarpeen. Estolääkkeenä käytetään mm. verenpainetautiin alun perin kehitettyjä lääkkeitä, jotka ovat pitkäaikaisessakin käytössä turvallisia.

Myös kaularangan tai niskalihasten ongelmat voivat laukaista migreenikohtauksen. Mikäli oireet ovat toistuvia, saattaa taustalta löytyä esimerkiksi ryhtiin liittyviä ongelmia. Tällöin mm. kiropraktikon tai fysioterapeutin vastaanotolta saa tehokkaan hoidon lisäksi ohjeistusta myös omien harjoitusten tekemiseen ja parempiin työasentoihin. Myös akupunktiohoidosta voi olla apua.

Migreenin ehkäisy ja laukaisevat tekijät

Taipumusta migreeniin ei voida nykytiedon mukaan ehkäistä. Jos migreeni on todettu, voidaan ns. laukaisevien tekijöiden välttämisellä kuitenkin ehkäistä yksittäisen migreenikohtauksen puhkeamista. Tällaisia vältettäviä tekijöitä voivat olla mm. vuorokausirytmin isot muutokset, stressi, alkoholi (erityisesti punaviini), voimakkaat hajut tai kirkkaat valot.

Varaa aika: Mehiläinen

Avaa mehiläisen ajanvaraus

Näytä Mehiläisen ajanvaraus