Genitaaliherpes eli sukuelinherpes tarkoittaa herpes simplex -nimisen viruksen aiheuttamaa rakkuloita muodostavaa tulehdusta sukuelinten alueella. Yleensä genitaaliherpeksen aiheuttaa herpes simplex 2 -virus (HSV-2) ja huuliherpeksen HSV-1, mutta HSV-1 voi myös aiheuttaa genitaaliherpeksen ja HSV-2 huuliherpeksen. Virus säilyy lepotilassa elimistössä ja aktivoituu elimistön puolustuskyvyn heiketessä. Noin joka viides suomalainen saa HSV-2-tartunnan, mutta vain pieni osa saa oireita.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Lieväoireista genitaaliherpestä voi pyrkiä lievittämään itsehoidolla ja odotella rauhassa rakkuloiden häviämistä.
Suositellaan jatkotutkimusta
Jos oireet ovat rajuja, virtsaaminen on hankalaa tai esiintyy kuumetta tai päänsärkyä, on syytä hakeutua lääkäriin. Myös tiheästi uusiutuvat tulehdukset (noin 5 kertaa vuodessa) ovat aihe tarkempiin tutkimuksiin.
Genitaaliherpeksen oireet ja tutkiminen
Genitaaliherpeksen ensioireisiin kuuluvat kirvely, kutina ja kipu. Tämän jälkeen samaan kohtaan ilmaantuu rakkuloita, jotka ovat aluksi kirkkaita ja muuttuvat myöhemmin haavaisen vaiheen kautta rupimaisiksi. Tyypillisesti rakkulat ilmaantuvat miehillä terskan ja naisilla ulkosynnyttimien alueelle, mutta rakkuloita voi olla myös läheisillä ihoalueilla. Oireilu kestää tavallisesti 2-3 viikkoa.
Ensimmäisen kerran genitaaliherpestä sairastettaessa oireilu voi olla rajumpi ja siihen voi liittyä yleisiä oireita muualla kehossa kuten päänsärkyä tai kuumetta. Ensimmäinen tulehdus voi myös tapahtua huomaamatta ilman oireita. Uusintatulehdus tulee yleensä aina lievempänä eikä siihen liity yleisoireita.
Huuliherpeksen oireista ja hoidosta on kerrottu erillisessä artikkelissa huuliherpes.
Genitaaliherpeksen varma toteaminen vaatii käyntiä lääkärin tutkimuksissa. Sukupuolitauteihin erikoistuneita lääkäreitä ovat ihotautilääkärit, gynekologit (naispotilaat) ja urologit (miespotilaat). Vastaanotolla lääkäri tutkii sukuelinten alueen ja voi ottaa rakkuloiden alueelta näytteen pumpulipuikolla. Myös verikoe herpes-viruksen osoittamiseksi on olemassa.
Genitaaliherpeksen itsehoito
Lievää herpestulehdusta voi jäädä seuraamaan, sillä oireet hävivät yleensä parissa viikossa. Apteekista on saatavilla herpes-viruksen itsehoitoon lääkevoiteita (asikloviiri, pensikloviiri), joita suositellaan levitettäväksi viidesti päivässä noin viiden vuorokauden ajan. Itsehoito saattaa lyhentää tulehduksen kestoa. Ilman reseptiä saatavat tuotteet eivät kuitenkaan estä uusintatulehdusten syntyä.
Oireisen tulehduksen aikana yhdyntää ei suositella lainkaan. Näkyvän tulehduksen korjaannuttuakin on tärkeää käyttää kondomia taudin leviämisen ehkäisemiseksi.
Genitaaliherpeksen asiantuntijahoito
Rajuoireisemmassa genitaaliherpestulehduksessa tai ensitulehduksen yhteydessä lääkäri voi kirjoittaa reseptillä viruslääkkeitä (mm. asikloviiri, valasikloviiri) tablettimuodossa. Samoja lääkkeitä voidaan käyttää myös estolääkityksenä tulehdusten uusiutumisen ehkäisemiseksi. Raskaana olevan naisen ensitulehdus pyritään hoitamaan aina tablettimuotoisella kuurilla.
Herpesvirus säilyy hoidosta huolimatta lepotilassa ja voi uusiutua myöhemmin. Millään hoitokeinolla sitä ei siis pystytä kokonaan häätämään elimistöstä.
Genitaaliherpeksen ehkäisy
Genitaaliherpes tarttuu yhdynnässä – myös silloin kun mitään sen oireita ei ole näkyvissä tai tunnettavissa. Kondomin käyttö yhdynnän aikana onkin tärkein keino estää herpes-viruksen tarttumista. Kondomi suojaa limakalvoja kuitenkin vain siltä osin kuin se peittää virukselle altistuneen alueen, joten täydellistä suojaa sekään ei tarjoa. Oireisen tulehduksen aikana yhdyntää ei suositella lainkaan. Naisten tartuntariski on miehiä suurempi.
Genitaaliherpes eli sukuelinherpes voi uusiutua elimistön vastustuskyvyn heiketessä. Fyysinen tai henkinen stressi tai naisilla kuukautisetkin saattavat laukaista uusintatulehduksen. Jos sukuelinherpes uusiutuu tiheästi, voidaan kokeilla suun kautta annettavaa virusestolääkitystä (asikloviiri, valasikloviiri tai famsikloviiri). Estolääkitykseen tarvitaan lääkärin resepti.
Raskaana olevan naisen kannattaa kertoa mahdollisista odotuksen aikaisista herpes-tulehduksista hoitohenkilökunnalle, koska synnytyksen aikana genitaaliherpes voi tarttua vastasyntyneeseen lapseen.