Emättimen hiivatulehdus tarkoittaa hiivasienen (yleensä Candida albicans) aiheuttamaa tulehdusta emättimen alueella. Hiivasientä löytyy normaalistikin emättimen mikrobikannasta, mutta hiivatulehduksessa sienikasvuston määrä on lisääntynyt. Tulehduksen saattaa laukaista esim. antibioottikuuri, e-pillereiden käyttö tai hengittämättömät kuukautissuojat. Kyse on melko yleisestä aikuisten naisten vaivasta.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Mikäli emättimen hiivatulehduksia on ollut aikaisemmin ja oireet ovat samankaltaiset, voi tulehdusta hoitaa turvallisesti itsehoidolla.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkärin arvio on paikallaan, mikäli itsehoito ei auta muutamassa päivässä, sukupuolitauti on mahdollinen tai esiintyy mm. kipua, kuumetta, virtsaoireilua, verisiä vuotoja tai rakkuloita sukupuolielimissä. Myös raskaana olevien naisten on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin hiivatulehdusten yhteydessä.
Emättimen hiivatulehduksen oireet ja tutkiminen
Emättimen hiivatulehduksen ensimmäinen oire on yleensä alapään kirvely ja kutina. Samalla valkovuoto lisääntyy ja muuttuu usein kokkareiseksi. Häpyhuulet saattavat punottaa tai niissä voi näkyä pieniä haavaumia. Sen sijaan hiivatulehdukseen ei tavallisesti liity alavatsakipua, kuumeilua tai virtsaoireita. On kuitenkin huomattava, että emättimen kutina on yleistä myös ilman hiivatulehdusta – jopa puolella kutinasta kärsivistä jää hiivatulehdus toteamatta.
Emättimen hiivatulehdus voi tarttua myös kumppaniin ja aiheuttaa siittimen pään lievän tulehduksen eli balaniitin. Sen oireina on emätintulehduksen tapaan kutina ja kirvely.
Tyypillinen emättimen hiivatulehdus on yleensä melko helppo tunnistaa; varsinkin jos on kokenut sellaisen jo aiemmin. Hiivatulehduksen varma diagnosointi vaatii kuitenkin lääkärin vastaanottokäynnin, jonka perustutkimuksiin kuuluvat ulko- sekä sisäsynnyttimien tutkiminen (ns. gynekologinen tutkimus). Tarvittaessa lääkäri voi ottaa myös viljelynäytteen emättimen limakalvolta. Tarkemmat tutkimukset voivat tulla kyseeseen muita syitä (kuten sukupuolitaudit) pois suljettaessa.
Emättimen hiivatulehduksen itsehoito
Itselääkintää voidaan suositella, jos naisella on aikaisemmin ollut emättimen hiivatulehdus ja hän tunnistaa oireet entisen kaltaisiksi.
Suun kautta nautittava flukonatsolia sisältävä kapseli on käytetyin lääke hiivatulehduksen hoitoon. Kerta-annos tehoaa viimeistään 2-3 päivän kuluessa.
Paikalliseen hoitoon sopivat klotrimatsolia, mikonatsolia ja tiokonatsolia sisältävät emätinpuikot, joita käytetään 1-3 vuorokauden ajan. Hoidon lisänä voidaan käyttää myös samoja lääkeaineita sisältäviä voiteita, jos esimerkiksi kutina ulkosynnyttimissä on voimakasta. Emätinpuikkoja käytetään ohjeen mukaan iltaisin ja hoitoa jatketaan myös kuukautisten aikana. Tamponien käyttöä ei suositella hoidon aikana, mutta siteitä tai pikkuhousunsuojia voi käyttää normaalisti. Yhdynnästä on syytä pidättäytyä hiivatulehduksen hoidon aikana, koska se saattaa pahentaa oireita. Vaikka klotrimatsolin ja mikonatsolin käyttö raskauden aikana on osoitettu turvallisiksi, ei itselääkintää suositella ilman yhteydenottoa lääkäriin tai neuvolaan.
Allergiset tai ärsyttävät reaktiot paikallisen hoidon aikana ovat harvinaisia, mutta mahdollisia. Ne ilmenevät alapään ärsytyksenä ja kirvelynä, jolloin saattaa tuntua, että oireet pahenevat hoidosta huolimatta. Tällöin hoito on keskeytettävä ja mentävä lääkäriin. Samoin lääkäriin on hakeuduttava, jos itselääkintä ei auta.
Voiteita ja lääkekapselia voidaan käyttää myös kumppanin mahdollisten terskan kutinaoireiden hoitamiseen.
Emättimen hiivatulehduksen asiantuntijahoito
Mikäli itsehoito ei tuota tulosta, lääkäri voi määrätä myös reseptilääkkeitä hiivatulehduksen hoitoon. Jos tulehdukset ovat toistuvia, voi muutaman viikon pituisesta tulehdusta estävästä lääkityksestä olla hyötyä.
Raskauden aikainen emättimen hiivatulehdus hoidetaan aina paikallisilla valmisteilla.
Emättimen hiivatulehduksen ehkäisy
Hiivatulehdusta voi yrittää ennaltaehkäistä noudattamalla hyvää intiimihygieniaa: pelkkä vesipesu on hyväksi ja saippuoita on hyvä välttää. Liian tiukkoja vaatteita ja mm. hengittämättömiä siteitä olisi myös hyvä karttaa. Sen sijaan voi kokeilla ilmavia alusvaatteita ja tamponia siteiden sijaan. Liian sokeripitoisen ruuan välttäminen ja toisaalta maitohappobakteereja sisältävien valmisteiden nauttiminen saattavat vähentää emättimen hiivatulehdusta. Niin sanotun hiivattoman dieetin hyödyistä ei ole tutkimukseen perustuvaa näyttöä.
Joillakin hiivatulehdus voi olla toistuva esim. antibioottikuureihin liittyen. Tällöin tulehduksen voi pyrkiä estämään pyytämällä lääkäriltä kuurin lisäksi kerta-annostabletin flukonatsolia. Flukonatsoli-tabletteja on nykyisin saatavilla apteekista myös ilman reseptiä.
Myös e-pillerit saattavat joskus altistaa emättimen hiivatulehdukselle. Toistuvissa tapauksissa hoitavan lääkärin kanssa kannattaa keskustella mahdollisen korvaavan ehkäisymenetelmän kokeilemisesta.
