Gynekologinen tutkimus tarkoittaa lääkärin suorittamaa naisen sukupuolielinten tutkimusta. Siihen kuuluvat ulkoisten ja sisäisten sukupuolielinten tarkastelu ja tunnustelu sekä joskus myös rintojen tutkiminen.
Gynekologinen tutkimus
Gynekologinen tutkimus tehdään yleensä naistentauteihin viittaavien poikkeavien oireiden (kuten gynekologiset vuotohäiriöt tai pitkittynyt alavatsakipu) selvittämiseksi. Gynekologisen tutkimuksen tekee lääkäri. Hormonaalista ehkäisyä (kuten e-pillereitä) käyttäville naisille suositellaan gynekologista tutkimusta vuosittain, muillekin 1-3 vuoden välein. Nuoren tytön ei kuitenkaan ole välttämätöntä hakeutua gynekologiseen tutkimukseen, mikäli mitään poikkeavia oireita ei ole – myös ensimmäiset e-pillerit voidaan usein kirjoittaa ilman gynekologista tutkimusta.
Gynekologisessa tutkimuksessa saadaan tietoa mm. ulkosynnyttimien ja emättimen limakalvoista sekä kohdun ja munasarjojen tilasta. Sen avulla voidaan todeta myös emättimen hiivatulehdus tai bakteeritulehdus sekä sulkea pois mahdollisia pahanlaatuisia vaivoja. Raskaudenaikaisella gynekologisella tutkimuksella tutkitaan raskauden kulkua, kohdunsuun tilannetta sekä sikiön tilaa ja kehitystä.
Gynekologinen tutkimuksen suoritus
Gynekologisen tutkimuksen tekee yleensä gynekologi (naistentautien erikoislääkäri) tai yleislääkäri. Gynekologinen tutkimus suoritetaan naisen maatessa tutkimuspöydällä selällään. Jalat aukaistaan ja sijoitetaan erillisille jalkatelineille, jotta lantionpohjan lihakset olisivat mahdollisimman rentoina. Tämä auttaa tutkimuksen tekemistä ja helpottaa myös tutkittavan oloa. Naiset kokevat gynekologisen tutkimuksen hyvin eri tavalla; yleensä tutkimus ei kuitenkaan tee kipeää.
Alussa lääkäri tarkastaa häpykarvoituksen sekä ulkoisten sukupuolielinten (mm. häpyhuulet, emättimen suu ja klitoris) alueen. Tämän jälkeen sisäiset sukupuolielimet (kuten emätin ja kohdunkaula) tarkastetaan erillisen emättimen sisään asetettavan spekulan (L-kirjaimen muotoinen tutkimusväline) sekä kohottajan (kapea lastamainen väline) avulla. Tutkimusvälineet voivat olla muovisia tai metallisia, jolloin ne saattavat tuntua hieman kylmiltä. Sisätutkimuksen yhteydessä käytetään liukastusvoidetta tutkimuksen helpottamiseksi. Tarvittaessa emättimen limakalvoilta voidaan ottaa pumpulipuikolla tulehdusnäytteitä sekä kohdunkaulan seudusta gynekologinen irtosolunäyte (katso erillinen artikkeli papa-koe).
Lääkäri tutkii sisäisiä sukupuolielimiä (kuten kohdunkaulan, kohdun sekä munasarjojen alueen) myös käsin tunnustelemalla. Tällöin lääkäri vie hansikaskäden kaksi sormea emättimeen ja painelee kevyesti toisella kädellä samanaikaisesti alavatsan päältä. Joskus tutkimusta täydennetään peräaukon kautta tehtävällä tunnustelulla. Tarvittaessa gynekologiseen tutkimukseen voidaan liittää myös gynekologinen ultraäänitutkimus, jonka avulla voidaan nähdä tarkemmin mm. kohdun ja munasarjojen rakenteita.
Gynekologinen tutkimuksen jälkeen
Gynekologinen tutkimus ei yleensä aiheuta jälkioireita. Jos gynekologisen tutkimuksen yhteydessä on otettu papa-koe, on vastaus yleensä valmis 2-3 viikon kuluessa näytteenotosta. Emättimestä otetut tulehdusnäytteet valmistuvat nopeammin.
Korvaukset
Yleislääkärin tai gynekologin (naistentautien erikoislääkärin) vastaanottokäynnistä yksityisen terveydenhuollon puolella on mahdollista saada osittainen Kela-korvaus.