Selkärankareuma on tulehduksellinen reumaattinen sairaus, joka aiheuttaa rakenteellisia muutoksia selkärankaan. Tarkkaa syytä selkärankareumalle ei tiedetä, mutta se on vahvasti perinnöllinen sairaus. Vuosittain selkärankareuma todetaan noin 10 henkilöllä / 100 000 aikuista kohti. Miehet kärsivät vaivasta naisia useammin. Selkärankareuma puhkeaa tyypillisesti nuorella aikuisiällä; jopa 80 prosentilla sairastuneista oireet alkavat jo alle 30-vuotiaina.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Ohimenevä selkäkipu ja selän jäykkyys ovat hyvin yleisiä vaivoja. Niitä voi turvallisesti lievittää itsehoidolla parin viikon ajan.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkäriin on hyvä hakeutua, jos alaselkäkipua tai alaselän jäykkyyttä esiintyy ilman selvää syytä yli kahden viikon ajan.
Selkärankareuman oireet ja tutkiminen
Selkärankareuma puhkeaa tavallisesti nuorella aikuisiällä; yli 45-vuotiaana alkava oireilu on hyvin harvinaista. Tyypillisin oire selkärankareumalle on pikkuhiljaa paheneva alaselkäkipu, joka on usein pahimmallaan aamuyöllä. Kipu voi säteillä myös pakaran alueelle. Yleensä lepo pahentaa ja liikunta helpottaa kipua. Myös aamuinen selän jäykkyys, joka helpottaa päivän mittaan, on selkärankareumalle tyypillistä.
Selkärankareumaan voi liittyä myös muita vaivoja. Risti-suoliluunivelen kipu (SI-nivelen kipu) pakaran alueella, jänteiden ja nivelten tulehdukset varsinkin alaraajoissa sekä silmän värikalvon tulehdus (iriitti) ovat selkärankareumaa sairastavilla muuta väestöä yleisempiä.
Selkärankareuman tutkiminen edellyttää käyntiä yleislääkärin, fysiatrin tai reumatautien erikoislääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat selän tunnustelu sekä liikkeiden tutkiminen. Jos herää epäily selkärankareumasta, tulehdusarvojen (CRP ja lasko) ja HLA B27 –antigeenin mittaaminen verikokeella kuuluu myös asiaan. Mahdollisia selkärankareuman aiheuttamia risti-suoliluunivelen tulehdusmuutoksia voidaan havaita röntgenkuvauksella tai magneettikuvauksella.
Selkärankareuman itsehoito ja liikunta
Selkärankareuma vaatii aina käyntiä asiantuntijan vastaanotolla ja hoitosuunnitelman laatimista. Itsehoidollakin on kuitenkin taudin tasaisessa vaiheessa suuri merkitys. Selkärankareuman hoidon kulmakivenä on säännöllinen liikunta ja selän liikeharjoitteet. Tavoitteena on estää selän jäykistyminen.
Kipuoireita voidaan helpottaa apteekeista saatavilla itsehoitolääkkeillä. Parhaiten selkärankareuman oireita lievittävät tulehduskipulääkkeet tabletteina (kuten ibuprofeeni tai ketoprofeeni) tai kipugeeleinä (mm. diklofenaakki ja piroksikaami). Myös parasetamolia voidaan käyttää.
Selkärankareuman asiantuntijahoito ja lääkkeet
Tärkeä osa selkärankareuman hoitoa on sopivan lihasharjoitusohjelman laatiminen. Tähän apua saa mm. fysioterapeuteilta, kiropraktikoilta ja kuntosaliohjaajilta.
Mikäli perushoidolla ei saada vaivoja kuriin, lääkäri voi kirjoittaa reseptillä suun kautta otettavia reumalääkkeitä (kuten sulfasalatsiini tai metotreksaatti). Hyvin vaikeissa tapauksissa voidaan harkita myös uusien, ns. biologisten lääkkeiden käyttöä.
Korvaukset
Joskus selkärankareumaankin käytetyt uudet ns. biologiset lääkkeet ovat kalliita. Niihin on mahdollista saada korvausta Kelalta. Tähän vaaditaan kuitenkin erikoislääkärin (tavallisesti reumatautien erikoislääkärin) lausunto.
Selkärankareuman ehkäisy
Selkärankareumaa sinänsä ei voida nykykäsityksen mukaan ehkäistä. Perinnöllisillä syillä onkin vahva rooli taudin puhkeamisessa. Jopa 95 prosentilla sairastuneista voidaan todeta perinnöllinen HLA B27 -niminen kudosaine verestä.
Jos sairaus on todettu, voidaan liikunnalla sekä selän liikkuvuuden ylläpitämisellä ehkäistä oireilun voimistumista. Ohjeita itselle sopivasta liikunnasta saa mm. fysioterapeuteilta ja kuntosaliohjaajilta.