Selkäkipu

Yleisimmin selkäkivun aiheuttajina ovat selkärangan nivelten kiputilat kuten välilevyn pullistuma, sekä selkäydinkanavan ahtautuminen. Myös selkärankareuma tai muut harvinaisemmat ja vakavammat syyt voivat olla selkäkivun taustalla. Elintavoilla on suuri merkitys selkäkivun synnyssä, sillä mm. liikunnan puute, pitkittynyt rasitus esim. istumatyössä ja tupakointi voivat altistaa selkäkivulle. Alaselkäkipu on yleisin selkäkivun tyyppi. Neljä viidestä suomalaisesta kokee selkäkipua joskus elämässään.

Selkäkivun aiheuttajat ja tutkiminen

Selkäkipu on yleensä oireena lyhytaikainen ja vaaraton. Äkillisesti ilman syytä tai pienen rasituksen myötä ilmaantuneet selkäkivut ovat usein lihasperäisiä ja lievittyvät itsestään muutamissa päivissä tai viikoissa.

Selkärangan- ja selän lihaskudosten terveys on riippuvaista säännöllisestä liikkeestä. Liike ylläpitää hermoston kykyä kontrolloida selän lihasten symmetristä toimintaa. Pitkittyneet nikamien- ja lihasten toimintahäiriöt aiheuttavat epäsymmetristä kuormitusta kudoksiin, jolloin ne rasittuvat ja aiheuttavat kiputilan syntymisen. Ryhtimuutokset - kuten pään etukanto tai notkoselkä - ovat esimerkkejä pitkään jatkuneista toiminnallisista muutoksista selkänikamien toiminnan ja lihasryhmien välillä.

Välilevyperäisessä selkäkivussa kipu on yleensä voimakasta ja siinä voi olla sähköiskumaisia piirteitä. Usein kipu myös säteilee alaraajaan (iskias), minkä lisäksi voi esiintyä puutumisen tai pistelyn tunnetta ja jopa alaraajan voimattomuutta. Oireen aiheuttaa vaurio jossakin selkärangan välilevyistä, jotka sijaitsevat luisten selkänikamien välissä. Välilevyihin alkaa jo hyvin varhain kehittyä lievää rappeumaa, jonka seurauksena tietyissä selän liikkeissä välilevyyn saattaa syntyä mikroskooppinen revähdys tai suurempi välilevyn pullistuma. Tämä aiheuttaa paikallisen ärtymys- ja tulehdusreaktion, joka painaa selästä lähteviä hermoja.

Selkärankaan iän myötä tulevat kulumat voivat aiheuttaa selkäydinkanavan ahtautumista (spinaalistenoosi). Tällöin selkäkivun lisäksi oireena on yleisesti katkokävely: muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen jalat tulevat kipeiksi ja voimattomiksi tai ne puutuvat. Lyhyen tauon jälkeen kävely onnistuu taas vähän matkaa. Oireilu voi helpottaa selän eteentaivutuksessa tai etukumarassa asennossa.

Selkäkipua voivat aiheuttaa myös mm. selkärankareuma, eräät tulehdukset, murtumat tai kasvaimet. Selkärankareumaan voi liittyä yöllisiä kipuja, kun taas tulehdukseen viittaavat kuume ja voipuneisuus. Tapaturman jälkeinen selkäkipu voi viitata selkänikaman murtumaan, joka vaatii usein lisäselvityksiä. Jos selkäkipuun liittyy laihtumista tai kuumeilua, voi kyseessä harvemmin olla selkärangan kasvain. Syöpä selkäkivun aiheuttajana on kuitenkin harvinainen.

Selkäkivun yhteydessä ilmaantuva jalan lihasten heikkous, virtsaamiskyvyttömyys tai ulosteen pidättämisen vaikeus voivat olla merkki vakavammasta hermon puristuksesta. Tällöin on hyvä hakeutua lääkäriin heti.

Lääkärin perustutkimuksiin selkäkivussa kuuluvat mm. selän liikkuvuuden tutkiminen ja selän tunnustelu. Myös alaraajojen heijasteet eli refleksit sekä lihasten voima tutkitaan. Yleensä tarkempia kuvantamistutkimuksia ei alkuvaiheessa tarvita. Selän röntgenkuva tai tarkempia verikokeita voidaan ottaa muiden syiden poissulkemista varten.

Leikkausta harkittaessa tai vaivan pitkittyessä käytetään alaselän magneettikuvausta. Usein kuitenkin magneettikuva kertoo virheellisesti oireettomistakin välilevypullistumista. Joskus harvoin voi jalkojen hermoratatutkimuksesta (ENMG-tutkimus) olla hyötyä.

Selkäkivun itsehoito ja kipulääkkeet

Lyhytkestoisessa ja säteilemättömässä selkäkivussa tulehduskipulääkekuuri, normaalien arkirutiinien jatkaminen ja kevyt liikunta (kuten kävely) ovat itsehoidon keskeiset asiat. Apteekeista saatavat tulehduskipulääkkeet (kuten ibuprofeeni tai ketoprofeeni) ovat selkäkivussa tehokkaita, koska ne paitsi lievittävät kipua myös sammuttelevat kuuriluontoisesti otettuna selkään syntynyttä ärtymysreaktiota. Valmisteita on olemassa myös kipugeeleinä (mm. diklofenaakki ja piroksikaami), joita voi sivellä suoraan kipeään kohtaan selässä. Tulehduskipulääkkeitä käytettäessä on kuitenkin hyvä varmistaa lääkkeen sopivuus muiden sairauksien tai lääkitysten kanssa lääkäriltä tai apteekista.

Myös parasetamolia voidaan käyttää selkäkivun lievittämiseen, mikäli tulehduskipulääkkeet eivät sovi tai niiden rinnalle tarvitaan lisäkivunlievitystä.

Tehokas kivunlievitys on tärkeää, koska selkä tulisi saada pidettyä pienessä liikkeessä selkävaivasta huolimatta. Aiemmin selkäkivun hoitona suosittiin vuodelepoa, mutta nykyisin sen on osoitettu vain pitkittävän oireilua. Olisi siis hyvä jatkaa tavanomaisia arkiaskareita, mikäli tämä vain suinkin on mahdollista. Kipua pahentavia kumarteluja tai nostoja kannattaa toki välttää.

Tavallisella selkäkivulla on hyvä paranemistaipumus. Yleensä itsehoitoa jatketaankin 4-6 viikkoa, ennen kuin harkitaan mahdollisia jatkotutkimuksia tai muita toimenpiteitä.

Selkäkivun asiantuntijahoito

Selkäkivun asiantuntijahoito riippuu vaivan aiheuttajasta. Mikäli itsehoito ei tuota tulosta 4-6 viikossa, lääkäri yleensä arvioi tilanteen uudelleen ja saattaa ohjata esim. fysioterapeutille liikeharjoitteluohjeiden laatimista varten. Tukilihasharjoitteilla pyritään aktivoimaan ja vahvistamaan kehon nivelrakenteita tukevia lihasryhmiä, mm. syviä vatsalihaksia (ns. korsettilihaksia), pakaralihaksia ja pitkiä selkälihaksia. Harjoitteiden tarkoituksena on ylläpitää ja tasapainottaa lihasryhmien välisiä voima-, kestävyys- ja reaktionopeuseroja.

Myös selän käsittely- eli manipulaatiohoitoa käytetään. Tällöin hoidon tulee olla asianmukaisen koulutuksen saaneen henkilön antamaa (OMT-fysioterapeutti, naprapaatti, kiropraktikko tai osteopaatti). Jotkut ovat saaneet apua myös selkälihasten hieronnasta tai akupunktiohoidosta. Kehon manuaalisella hoidolla tarkoitetaan käsin tehtävää kehon kudosten manipulointia. Tähän kuuluvat erilaiset pehmytkudos- ja lihasten hierontatekniikat, hitaasti tehtävät nivelten liikkuvuutta parantavat harjoitukset sekä nopeat, tarkasti suunnatut niveliin kohdistuvat manipulaatiotekniikat. Hoidon tarkoituksena on parantaa ja normalisoida nivelrakenteiden liike, minkä seurauksena nivelten kuormitus ja kipuoireet vähenevät ja vaurioituneiden kudosten paraneminen nopeutuu.

Yli 3 kuukautta kestäneitä tai hyvin voimakasoireisia välilevyn pullistumia hoidetaan myös leikkaushoidolla, samoin kuin pitkälle edennyttä selkäydinkanavan ahtaumaa.

Korvaukset

Kela tarjoaa kuntoutuskursseja pitkäaikaisista selkävaivoista kärsiville työikäisille. Selkäkuntoutuskurssille hakeutuminen edellyttää hoitavan lääkärin kirjoittamaa lääkärinlausuntoa sekä omaa Kelalle toimitettavaa hakemusta. Kursseja toteuttavat useat eri palveluntuottajat.

Mikäli selkävaiva on tapaturman tai työtapaturman seurausta, voi työnantajan vakuutus tai mahdollinen tapaturma-, matka- tai liikennevakuutus korvata vaivasta aiheutuneet kulut. Osittaista Kela-korvausta voi saada fysioterapeutin tai muun asianmukaisen koulutuksen saaneen henkilön antamasta hoidosta.

Selkäkivun ehkäisy ja lihaskunto

Paras keino selkäkivun ehkäisyyn on selän ja keskivartalon lihaskunnosta huolehtiminen. Tällöin lihakset pystyvät kantamaan suuremman osuuden selkään kohdistuvasta rasituksesta, jolloin selän muihin rakenteisiin ei kohdistu samanlaista kuormitusta. Sopivien lihaskuntoharjoitusten tekemiseen saa neuvoja mm. fysioterapeuteilta, kiropraktikoilta ja kuntosaliohjaajilta.

Selkää kuormittavissa työtehtävissä on tärkeää kiinnittää huomiota oikeisiin työasentoihin – neuvoja tähän voi saada erityisesti työfysioterapeuteilta ja työterveyshuollosta.

Myös tupakointi ja ylipaino (katso lihavuus) lisäävät tutkimusten mukaan selkäkivun todennäköisyyttä, koska ne rappeuttavat selkärangan välilevyjä. Tämän vuoksi tupakoinnin lopettaminen ja ylipainon välttäminen auttava omalta osaltaan ennaltaehkäisemään selkäkipuja.