Verikokeet auttavat tutkimaan verisolujen ja veriplasman sisältämien aineiden määrää, laatua ja kokoa. Veri on verisuoniston sisällä sydämen pumppaamana kiertävä neste, josta noin puolet on erilaisia soluja ja loput nestettä eli veriplasmaa. Veren soluja ovat punasolut, valkosolut ja verihiutaleet. Veriplasma sisältää elimistön tuottamia ja siihen muualta liuenneita aineita, kuten valkuaisaineita, suoloja, hormoneja, lääkeaineita ja rasvaa. Verikokeet tehdään laboratoriossa.
Verikokeet
Verikokeet sisältävät useita satoja erilaisia kokeita. Yleisimpiä verikokeiden käyttötarkoituksia ovat epäillyn taudin todentaminen, epäselvien oireiden jatkoselvittely, todetun taudin tilan tai paranemisen seuraaminen, ravitsemustilan seuranta, elimistön normaalin toiminnan ja siihen liittyvien häiriöiden selvittäminen ja lääkeaineiden määrän tutkiminen.
Yleisimpiä verikokeita ovat perusverenkuva eli PVK, veren hemoglobiini (B-Hb), CRP eli tulehdusarvo (S-CRP), munuaiskoe kreatiniini (S-Krea), kolesterolikokeet (fS-Kol-HDL, fS-Kol-LDL, fS-Kol, fS-Trigly), veren suolot kalium ja natrium (S-K, S-Na), verensokeri (B-Gluk), maksan toimintakokeet (S-ALAT, S-ASAT, S-GT), lasko eli senkka (B-La), eturauhaskoe PSA (S-PSA), kilpirauhasen toimintakokeet (S-TSH, S-T4-V, S-T3-V) ja kihtikoe eli veren virtsahappopitoisuus (S-Uraat).
Verikokeiden ottaminen
Laboratoriohenkilöstö ottaa verinäytteet ohuella neulalla näytteenottoputkiin. Verta saatetaan ottaa useita putkia, mutta normaalisti tällä tavoin menetettävä verimäärä ei ole vaarallisen suuri. Suurin osa verikokeista tehdään laskimoverestä. Yleensä näytteenottoneula pistetään kyynärtaipeen tai kämmenselän laskimoon, mutta myös muualla sijaitsevia ihon alla kulkevia laskimoita voidaan käyttää. Jos näytteeksi tarvitaan valtimoverta, voidaan se ottaa esim. ranteen alueen valtimoista. Pistettäessä neula ihon läpi verisuoneen saattaa tuntua lievää ja nopeasti ohi menevää kipua. Lapsilla verinäytteen ottoa voidaan helpottaa käyttämällä ihoa puuduttavaa laastaria tai voidetta ennen neulanpistoa. Joihinkin tutkimuksiin voidaan käyttää myös pikaverikoelaitteita, joihin veri otetaan sormenpäästä.
Verikokeiden jälkeen
Jos verta on otettu useita eri tutkimuksia varten, on näytteenoton jälkeen syytä syödä ja juoda kunnolla sekä levätä hieman. Näytteenottokohta saattaa vuotaa hieman verta, mutta vuoto loppuu yleensä nopeasti eikä muita jälkioireita pääsääntöisesti ole. Laboratorio valmistaa verikokeet muutamien päivien tai viikkojen kuluessa ja lähettää tulokset joko tutkittavalle tai lähettäneelle lääkärille/hoitajalle. Lääkäri tulkitsee verikoevastaukset ja suunnittelee niiden pohjalta tarvittavat jatkotoimenpiteet.
Korvaukset
Kelan sairausvakuutus korvaa osan lääkärin määräämistä ja sairauden vuoksi tarpeellisista verikokeista. Korvausta suoritetaan vain tutkimuksesta, joka on tehty vuoden kuluessa määräyksen antamisesta. Lisätietoja korvauksen hakemisesta saa Kelasta.