Iriitti tarkoittaa silmän mustuaisen ympärillä olevan silmänsisäisen värikalvon tulehdusta. Tyypillisesti sille altistavat reumaattisiin sairauksiin liittyvät tulehdukset, joskus myös muut tulehdukset kuten pitkittynyt poskiontelotulehdus, suoliston tai hampaan juuren tulehdus. Iriittejä todetaan vuosittain reilulla 500 suomalaisella. Iriitti on tärkeää erottaa tavallisesta silmän pinnan tulehduksesta (konjunktiviitti), sillä iriitissä tulehdus voi helpommin levitä silmän syvempiin osiin ja aiheuttaa näin tavallista merkittävämpiä vaivoja.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Iriittiepäilyissä lääkärin arvio on tarpeen eikä tilannetta ole syytä jäädä seuraamaan kotona.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkärin tutkimuksiin on hyvä hakeutua, mikäli yllämainittuja oireita esiintyy silmässä, kuten silmän alueen kipu ja valonarkuus ilman rähmimistä.
Kiireellinen
Oireiluun liittyvä voimakas silmäkipu tai näköhäiriöt ovat aihe välittömälle lääkärikäynnille.
Iriitin oireet ja silmälääkärin tutkiminen
Tyypillisimmät iriitin oireet ovat silmän alueen kipu, punoitus ja valonarkuus. Iriitissä silmä ei yleensä rähmi, toisin kuin normaalissa silmätulehduksessa eli silmän sidekalvontulehduksessa. Tulehtuneen puolen mustuainen voi olla pienentynyt toiseen silmään verrattuna ja tämä voi huonontaa näön tarkkuutta. Joillakin värikalvon tulehdus voi nostaa silmänpainetta.
Yleisimmin iriitti todetaan 20-50-vuotiailla, mutta iriittiä voi esiintyä kaikenikäisillä, myös lapsilla.
Iriitin varmistamiseen tarvitaan silmälääkärin mikroskooppitutkimus. Iriitissä on todettavissa tulehdussoluja värikalvon läheisyydessä. Mikroskooppitutkimuksella voidaan tarkistaa myös silmän syvemmät rakenteet, koska tulehdus voi joskus olla voimakkaampi ja levitä silmän syvempiin osiin. Uusiutuvissa iriittitapauksissa jatkotutkimukset voivat olla tarpeen mahdollisia altistavia tekijöitä mietittäessä. Tällöin lääkäri voi määrätä esimerkiksi poskionteloiden tai keuhkojen röntgenkuvauksen tai verikokeita (kuten HLA-B27 kudosaine).
Iriitin itsehoito
Joskus harvoin iriitit voivat uusiutua tiheällä tahdilla aina samalla tavalla oireillen. Näissä tapauksissa silmälääkäri saattaa kirjoittaa reseptillä kortisonisilmätippoja mahdollisten uusien tulehdusten nopeaa hoidonaloitusta varten, joka tehdään itsenäisesti kotona. Näissäkin tapauksissa on ohjeiden mukaan syytä hakeutua silmälääkäriin seuraavana päivänä. Hoidonaloitus ilman lääkärin arviota voi olla riskialtista, sillä joskus silmässä voi olla myös herpeksen aiheuttama tulehdus, jota kortisonilääkitys päinvastoin pahentaa.
Iriitin lääkehoito
Iriitin hoidosta vastaa yleensä aina silmälääkäri. Iriitin hoitona käytetään silmään tiputettavia kortisonitippoja ja mustuaista laajentavia tippoja. Laajentavat tipat haittaavat usein näköä hoidon alkuvaiheessa. Usein kortisonilääkehoito kestää kuukauden ajan ja alussa tippoja annostellaan jopa tunnin välein pikkuhiljaa harventaen. Öisin käytettävällä kortisonivoiteella voidaan pitkittää lääkkeen vaikutusta. Voimakkaissa tulehduksissa kortisonia voidaan antaa suun kautta tai pistoksena silmänsisäisesti. Joskus myös metotreksaattia voidaan käyttää.
Iriitin ehkäisy
Suurimmalla osalla iriittipotilaista todetaan positiivinen HLA-B27 –kudosaine, joka altistaa reuman tyylisille sairauksille kuten selkärankareumalle. Kudosaine on kuitenkin perinnöllinen ominaisuus eikä sitä voi muuttaa. Kaikilla HLA-B27-positiivisilla ei kuitenkaan ole reumatyylisiä sairauksia.
Jos iriitin taustalta löydetään jokin altistava sairaus, kuten reuma, on näiden vaivojen mahdollisimman hyvä hoito tärkeää myös iriitin hoidon ja ehkäisyn näkökulmasta.