Parkinsonin tauti tarkoittaa hermoston hitaasti etenevää sairautta, joka johtuu aivojen mustatumakkeen solujen vähenemisestä. Tämä johtaa aivoissa dopamiini-nimisen välittäjäaineen puutteeseen, mikä aiheuttaa taudin tyypilliset oireet (lepovapina, lihasjäykkyys ja liikkeiden hidastuminen). Parkinsonin taudin perimmäistä aiheuttajaa ei tiedetä, eikä parantavaa hoitoa ole keksitty. Vaiva yleistyy iän myötä: oireet alkavat yleensä myöhäisessä keski-iässä ja yli 65-vuotiaista noin 1 % sairastaa Parkinsonin tautia.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Ajoittainen hermostuneisuuteen tai väsymykseen liittyvä vapina on normaalia, eikä vaadi käyntiä lääkärillä.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkäriin on hyvä hakeutua, jos vapina tai lihasjäykkyys ei ole ohimenevää ja oireiden perusteella herää epäily Parkinsonin taudista.
Parkinsonin taudin oireet ja tutkiminen
Parkinsonin tauti aiheuttaa lepovapinaa, lihasjäykkyyttä ja liikkeiden hidastumista. Oireet alkavat usein toispuoleisesti ja voimistuvat hitaasti kuukausien tai jopa vuosien kuluessa.
Lepovapina tarkoittaa hidasta vapinaa lihasten ollessa levossa. Liikkeessä vapinaa ei Parkinsonin taudissa esiinny. Lepovapina ilmenee useimmiten käsissä, mutta voi ilmaantua myös esim. jalkoihin. Tyypillistä lepovapinalle on, että oireen saa loppumaan kiinnittämällä siihen huomiota. Parkinsonin tautiin voi liittyä myös ns. pillerinpyöritysvapina: etusormi sekä peukalo vapisevat ja käsivarsi tekee pientä edestakaista liikettä samanaikaisesti. Mikäli vapina pahenee jännittäessä tai tarkkuutta vaativissa tehtävissä, kyse on todennäköisesti hyvänlaatuisesta eli essentiaalisesta vapinasta (katso erillinen artikkeli vapina)
Lihasjäykkyys ja liikkeiden hidastuminen ilmenevät mm. askeleen lyhentymisenä, käden toimintojen hitautena, kasvojen ilmeettömyytenä tai kirjoituksen pienentymisenä. Parkinsonin tautiin voi liittyä myös tasapainovaikeuksia, puhumisen ja nielemisen vaikeutta, muistivaikeuksia sekä masennusta tai unihäiriöitä. Oireet eivät kuitenkaan etene nopeasti, vaan ne kehittyvät vuosien kuluessa.
Myös muistisairauksiin kuuluvassa Lewyn kappale –dementiassa voi joskus esiintyä Parkinsonin tautiin viittaavia piirteitä.
Parkinsonin tauti diagnosoidaan yleislääkärin tai yleisemmin neurologin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat kattava hermoston tutkiminen sekä muu yleistutkimus. Taudin toteamiseen ei ole olemassa verikokeita eikä tarkempia kuvantamistutkimuksia, vaan tauti todetaan lääkärin tutkimuksen ja löydösten avulla. Tarvittaessa muita syitä epäiltäessä voidaan miettiä tarkempia tutkimuksia, kuten pään magneettikuvausta.
Parkinsonin taudin itsehoito
Parkinsonin taudin itsehoidon kulmakivi on säännöllinen liikunta. Itselle sopivan liikuntamuodon löytäminen on tärkeää. Harjoittelun olisi hyvä sisältää sekä lihaskuntoharjoitteita että tasapainoharjoituksia.
Itsehoitolääkkeitä Parkinsonin tautiin ei ole, mutta taudin diagnosoimisen jälkeen lääkkeillä on keskeinen rooli taudin hoidossa.
Parkinsonin taudin hoito ja lääkkeet
Valitettavasti Parkinsonin tautiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Taudin oireita voidaan kuitenkin helpottaa monin tavoin. Tarvittaessa mm. fysioterapeutti voi neuvoa sopivien liikuntaharjoitteiden löytämisessä. Puheen tuottamisen ja nielemisen vaikeuksiin saa apua puheterapeuteilta sekä Voice massage -terapiasta, jolla pyritään vähentämään kurkunpään lihasten kireyksiä.
Parkinsonin taudin hoidon tärkein osa on lääkehoito. Yleisimmin käytetään dopamiini-välittäjäaineeseen vaikuttavia lääkkeitä: levodopaa, dopamiiniagonisteja sekä ns. MAO-B-entsyymiestäjiä. Pitkälle edenneessä vaiheessa voi neurokirurgin leikkauksesta olla hyötyä vaikeiden oireiden helpottamiseksi. Tällöin mm. aivojen liikkeitä sääteleville alueille voidaan asettaa sähköinen laite aivojen toimintoja tehostamaan (ns. stimulaatiohoito).
Suomen Parkinson-liitolla on olemassa oppaita Parkinsonin tautiin liittyen. Liitolta ja sen oppaista saa tarkempaa tietoa taudista sekä sen eri hoitomuodoista.
Korvaukset
Parkinsonin taudin lääkehoitoon on mahdollista saada Kelalta 100 % lääkekorvattavuutta. Tämä vaatii hoitavan lääkärin, yleensä neurologian erikoislääkärin, kirjoittaman lääkärinlausunnon.