Kaksisuuntainen mielialahäiriö (maanis-depressiivinen eli bipolaarinen häiriö) koostuu masennus- ja maniajaksoista, joiden välissä henkilö voi olla täysin oireeton. Sairastuminen tapahtuu yleensä nuorella aikuisiällä ja häiriöstä kärsii noin 1 % aikuisväestöstä. Syytä kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamiseen ei täysin tunneta, mutta perintötekijät selittävät siitä suurimman osan.
MILLOIN HOITOON?
Suositellaan jatkotutkimusta
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä epäiltäessä on aina hyvä kääntyä yleislääkärin, psykiatrin tai psykiatrisen hoitoyksikön puoleen.
Kiireellinen
Mikäli masennusjaksoon liittyy itsetuhoisuutta tai maaniset oireet ovat hyvin rajuja, tulee lääkäriin hakeutua päivystyksellisesti. Maniavaiheeseen liittyy usein sairaudentunnottomuutta, eli henkilö ei itse tunne itseään sairaaksi ja torjuu ajatuksen hoitoon hakeutumisesta. Tällöin hoitoon- ja tutkimuksiin ohjaaminen voidaan joutua tekemään jopa tahdonvastaisesti, jos henkilö on vaarallinen toisille tai itselleen, eikä muu hoito ole riittävää.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet ja tutkiminen
Kaksisuuntainen mielialahäiriö aiheuttaa masennusoireita ja maniaoireita. Masennusoireilu on yleensä hyvin samanlaista kuin varsinaisessa masennuksessa, mutta voi olla kestoltaan hieman lyhytaikaisempaa. Maniajakso puolestaan on monella tapaa masennusjakson peilikuva: henkilöllä voi esiintyä poikkeavasti kohonnutta aktiivisuutta, tavallista nopeampaa ajatuksenkulkua, unen tarpeen vähenemistä, poikkeavasti kohonnutta mielialaa ja itsetuntoa, suuruuskuvitelmia sekä holtitonta seksuaalista käyttäytymistä tai rahankäyttöä. Yleensä masennusjakso kestää pidempään kuin maniajakso, ja välissä voi olla pitkiäkin oireettomia jaksoja.
Maniaoireiden voimakkuuden perusteella bipolaarihäiriö voidaan jakaa kahteen alatyyppiin: tyypin 1 ja tyypin 2 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Tyypin 1 häiriössä maaniset oireet ovat voimakkaampia, jolloin puhutaan varsinaisesta maniasta tai maanis-depressiivisestä häiriöstä. Tyypin 2 häiriössä maaninen jakso on lievempi, ja sitä kutsutaan hypomaaniseksi tilaksi tai hypomaanis-depressiiviseksi häiriöksi.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön toteaminen perustuu erilaisten oirekyselyjen käyttöön sekä luonnollisesti henkilön kokonaistilanteen kartoitukseen. Laboratorio- tai kuvantamistutkimuksilla ei ole merkittävää roolia diagnoosin asettamisessa.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön itsehoito
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito vaatii aina asiantuntija-apua sekä käytännössä jatkuvan lääkityksen. Itsehoidolla on kuitenkin myös iso merkitys sairauden kanssa pärjäämisessä. Keskeistä on, että potilas ja hänen lähipiirinsä hyväksyvät sairauden olemassaolon ja oppivat tunnistamaan alkavien masennus- tai maniajaksojen ensimmäiset oireet. Tällaisia voivat olla esim. muutokset energisyydessä, unentarpeessa, seksuaalisessa mielenkiinnossa ja mielialassa. Erityisen oirepäiväkirjan pitäminen voi auttaa sairastumisjaksojen tunnistamisessa. Maanisten ensioireiden ilmaantuessa kannattaa välttää fyysistä rasitusta, alkoholia, virvoitusjuomia ja kahvia, koska niiden käyttö saattaa nopeuttaa maanisen vaiheen puhkeamista.
Sairauden pysymistä tasapainossa voi tukea myös omilla elämäntavoilla. Erilaisten stressitilanteiden ja päihteiden käytön välttäminen sekä säännöllinen unirytmi ovat tärkeitä. Hyvällä itsehoidolla, sairauden tuntemuksella sekä säännölliseen hoitoon sitoutumisella moni kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä pystyy elämään täysin normaalia ja tasapainoista elämää.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön asiantuntijahoito ja lääkkeet
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on elinikäinen sairaus, joka vaatii yleensä pysyvän lääkehoidon. Joskus tämän toteutuminen on kuitenkin hankalaa, koska hypomanian tai manian aikana monelle tulee tunne lääkityksen tarpeettomuudesta. Tällöin läheisten tuki ja kannustus lääkehoitoon on erityisen tärkeää.
Lääkehoitona käytetään mieltä tasaavia sekä niin sanottuja antipsykoottisia lääkkeitä. Masennuslääkitystä yksinään ei käytetä masennusjaksojenkaan aikana. Myös erilaisilla psykoterapioilla on oma osuutensa hoidossa.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön ehkäisy
Tutkimusten mukaan perintötekijät selittävät tyypin 1 kaksisuuntaisen mielialahäiriön ilmaantumisesta jopa 80-90 % ja lievemmästä tyypin 2 bipolaarihäiriöstäkin suuren osan. Ympäristötekijöillä on vain rajoitettu osuus taudin puhkeamisessa: lähinnä riskiä lisäävät lapsuusiän traumaattiset kokemukset sekä stressaavat elämäntapahtumat. Myös synnytyksen jälkeen äidin sairastumisriski on noin vuoden ajan lievästi kohonnut.
Perintötekijöiden suuresta merkityksestä johtuen toimivia keinoja kaksisuuntaisen mielialahäiriön ehkäisyyn ei tunneta.