Kastelu tarkoittaa lapsen tahatonta virtsan karkaamista. Kastelu voi olla yöllistä (yökastelu) tai tapahtua päiväsaikaan (päiväkastelu). Kyse ei ole sairaudesta, vaan eri tahtiin kehittyvästä kyvystä hallita virtsarakon toimintaa. Joskus harvoin päiväkastelun taustalla voi olla mm. virtsateiden rakennevika tai virtsatietulehdus. Esikouluikää nuoremmilla yökastelun ajatellaan olevan normaaliin kehitykseen liittyvä vaihe. Terveistä lapsista yökastelua esiintyy 3-4 vuoden iässä vielä 50 %:lla, alakoulun alkuvaiheessa 10 %:lla ja teini-ikäisistäkin 1 %:lla. Yökastelu on vahvasti perinnöllistä. Jos molemmat vanhemmat ovat olleet yökastelijoita, 80 %:lla heidän lapsistaan esiintyy yökastelua.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Alle 5-6-vuotiaan lapsen yökastelun vuoksi ei ole tarvetta hakeutua lääkärin arvioon, jos lapsella ei esiinny muita oireita. Myöskään vanhemmilla lapsilla yksittäinen yökastelu tai päiväkastelu ei vaadi lääkärikäyntiä. Yökastelusta voi keskustella neuvolakäyntien yhteydessä, ja neuvolan kautta ohjataan tarvittaessa lääkärin vastaanotolle ne lapset, joiden oirekuva poikkeaa puhtaasta yökastelusta.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkärin arvio on paikallaan, jos yökastelu jatkuu yli 5-6-vuotiailla, siitä on perheelle merkittävää haittaa tai lapsi itse on vaivautunut asiasta. Lääkärin vastaanotolle hakeutuminen on tarpeellista myös, jos lapsella on merkittäviä päiväaikaisia kasteluoireita tai muita oireita. Päivystyksellistä arviota yökastelija ei tarvitse. Jos kasteluun liittyy muita oireita, kuten tihentynyttä virtsaamistarvetta tai kirvelyä, on hyvä ottaa lääkäriin yhteys herkemmin.
Kastelun aiheuttajat ja tutkiminen
Lapsen kuivaksi oppiminen vaatii useiden monimutkaisten ”taitojen” kehittymistä. Mm. virtsarakon pitää täyttyessään osata antaa merkki virtsaamistarpeesta, johon keskushermoston täytyy oppia vastaamaan (esim. heräämään sikeästäkin unesta). Lisäksi lapsen elimistö oppii myös pikkuhiljaa mm. vähentämään virtsan muodostamista öisin.
Yökastelussa lapsi on jo oppinut päiväkuivaksi, mutta kastelee (kerran tai useammin) yöllä. Yleensä lapsi ei herää virtsarakon täyttymisen tunteeseen, vaan kastelee sänkynsä. Sikeäunisimmat lapset eivät herää vielä tähänkään, vaan saattavat nukkua heräämättä koko yön märässä sängyssä.
Primaarisesta yökastelusta puhutaan, jos lapsi ei ole oppinut yökuivaksi tai ei ole ollut koskaan yli kuutta kuukautta yökastelematta. Puhdas yökastelu on eri asia kuin muista sairauksista tai tiloista aiheutuva kastelu. Muita syitä kastelulle ovat muun muassa neurologisesta tai muusta syystä johtuva virtsanpidätyskyvyttömyys (inkontinenssi), viivästyneestä kehityksestä johtuva kastelu (enuresis), tai sekakastelu eli päivä- ja yöaikainen kastelu.
Päiväkastelu tarkoittaa päiväaikaista virtsan karkaamista ennen kuin lapsi ehtii wc:een. Joskus lapsi ei edes huomaa virtsan karkaamista. Myös ummetusta voi esiintyä. Päiväkastelun syynä voi olla vain lapsen syventyminen leikkeihin, jolloin virtsaamistarve jää huomiotta. Mikäli päiväkastelun taustalla on virtsatietulehdus, muina oireina voi esiintyä mm. kirvelyä virtsatessa, selkeää tiheävirtsaisuutta tai jopa lämpöä.
Jos lapsella ole mitään muita oireita kuin yökastelu, minkäänlaisia tutkimuksia ei yleensä tarvita. Virtsatieinfektion ja muiden virtsassa näkyvien sairauksien (kuten sokeritauti tai munuaistauti) poissulkemiseksi virtsan liuskatesti (U-KemSeul) voidaan ottaa tarvittaessa. Puhtaan yökastelun tutkiminen, diagnosoiminen ja hoidon järjestäminen tapahtuu neuvolalääkärin, oman perusterveydenhuollon lääkärin, kuten terveyskeskuslääkärin, tai yksityislääkärin toimesta.
Yökastelun ja päiväkastelun itsehoito
Yökastelua ei nykykäsityksen mukaan tarvitse hoitaa, jos lapsi on vielä alle 5-6-vuotias. Tämän jälkeenkin hoidon aloitusta voidaan vielä siirtää ja antaa lapsen kehitykselle aikaa kuivaksi oppimiseen, jos kuivia öitä on enemmän kuin märkiä eikä lapsi itse koe kastelua merkittävänä haittana.
Yökastelun ehkäisemiseksi lapsi voidaan käyttää pissalla juuri ennen lapsen nukkumaan menoa ja jopa vielä uudestaan ennen kuin vanhempi itse menee nukkumaan. Muita yöllisiä herätyksiä ei suositella. Yökastelua ei tule hoitaa iltaisin nesterajoituksilla, rankaisemalla, lahjomalla tai muilla vaihtoehtoishoidoilla (kuten homeopatia, akupunktio, vyöhyketerapia tai psykoterapia), sillä näillä tekijöillä ei ole todettu hyötyä vaivan hoidossa.
Päiväkasteluun voidaan vaikuttaa mm. ”kouluttamalla rakkoa”. Tämä tarkoittaa säännöllisiä virtsaamiskäyntejä esim. kahden-kolmen tunnin välein. Mikäli taustalla on ummetusta, sen hyvä hoito voi korjata myös kasteluoireita.
Yökastelun ja päiväkastelun hoito
Yökastelun hoidossa sekä kasteluhälytin että desmopressiinilääkitys on todettu tehokkaiksi hoitomuodoiksi. Kummastakin hoitomuodosta hyötyy noin kaksi kolmesta lapsesta. Hoitojen yhdistämisellä ei saavuteta lisätehoa.
Kasteluhälytinhoito kestää yleensä vähintään kuusi viikkoa, ja sen tavoitteena on saada yökastelu pysyvästi kuriin. Kosteuteen reagoivat anturit voidaan kiinnittää lakanaan tai alusvaatteisiin, joista jälkimmäisiin kiinnitettävät ajatellaan olevan hieman tehokkaammat. Hoidon tehotessa lapsen unen laatu muuttuu siten, että hän ”oppii” tunnistamaan virtsarakon täyttymisen tunteen ja ehtii itse heräämään ennen kastelua. Hoidon aikana suositellaan toisen vanhemman nukkumista lapsen huoneessa, jotta lapsen herättäminen ja pissattaminen hälytyksen alkaessa tapahtuisivat mahdollisimman nopeasti. Yöllisiä heräämisiä saattaa tulla useita joka yö ja hoitoa jatketaan päivittäin yhteensä kuuden viikon ajan. Kasteluhälytinkokeilussa perheen tuleekin tiedostaa ja olla motivoitunut jatkuvaan, tauottomaan hoitokokeiluun, mutta kaikille perheille se ei sovi. Jos kasteluhälyttimellä ei todeta tehoa kuudessa viikossa, voi hoitokokeilun lopettaa ja yrittää hoitoa uudestaan esimerkiksi puolen vuoden kuluttua, kun lapsi on saanut taas kasvaa ja kehittyä.
Desmopressiini vähentää virtsan eritystä elimistössä. Lääkkeen vaikutus kestää noin kahdeksan tunnin ajan. Lääkityksellä hoidetaan siis oiretta eli estetään virtsarakon täyttymistä, mutta se ei nopeuta lapsen oppimista kuivaksi. Lääkityksen lopettamisen jälkeen lapsen kastelu siis jatkuu, jos hän ei ole lääkehoidon aikana kypsynyt ja kehittynyt yökuivaksi. Koska lääkkeen vaikutusaika on lyhyt, sitä voidaan käyttää lapsen ja perheen tarpeiden mukaisesti, alkuun säännöllisesti ja myöhemmin tarvittaessa (kuten yökyläilyjen, leirien tai lomamatkojen yhteydessä). Jos lääkityksestä ei ole hyötyä kahden viikon kuluessa, tulee se lopettaa. Jos lääkityksestä on hyötyä, suositellaan annoksen puolittamista pienimpään tehoavaan annokseen (yleensä 120-60 mikrogrammaa) muutaman viikon välein. Hoitoa suositellaan jatkettavaksi pienimmällä toimivalla annoksella 4-6 kuukauden ajan, jonka jälkeen kokeillaan hoitotaukoa. Lääkitykseen on todettu liittyvän pieni hyponatremian eli alhaisen natriumin määrän riski, minkä vuoksi lääkkeen oton jälkeen lapsen tulee välttää liiallista juomista (yli 1 dl).
Päiväkastelun syynä voi olla virtsatietulehdus, jolloin lääkäri kirjoittaa sen hoitoon antibioottikuurin.
Korvaukset
Yökastelijalle voidaan myöntää Kelan alle 16-vuotiaan vammaistuki korvaamaan vaivasta aiheutuvaa rasitetta ja haittaa. Näissä tapauksissa hoitava lääkäri tekee vammaistuen hakemista varten C-lausunnon ja hakemukseen liitetään perheen täyttämä kastelupäiväkirja. Tukea myönnetään aikaisintaan 5-vuotiaille ja oireiden tulee olla jatkuneet yli kuuden kuukauden ajan. Lisäksi kastelupäiväkirjaa tulee olla täytettynä ennen hoidon aloitusta, ja hoitona tulee olla joko kasteluhälytin tai desmopressiini.
Kastelun ehkäisy
Yökastelua ei sellaisenaan pystytä ennaltaehkäisemään. Yökastelijoilla on todettu muuta lapsiväestöä enemmän runsasta yöllistä virtsan eritystä sekä sikeäunisuutta. Kaikki runsaasti öisin virtsaa tuottavat tai sikeäuniset lapset eivät kuitenkaan yökastele, eikä näiden löydösten vuoksi varhaisvaiheessa aloitettua ”koulutusta” ole osoitettu hyödylliseksi.
Yökastelu ei ole koskaan lapsen vika, eikä lasta tule koskaan rankaista siitä. Yökastelu ei ole käytöshäiriö, mutta väärä ja syyllistävä lähestymistapa voi pahimmillaan johtaa sellaiseen.