Osuvimmat tulokset: Alavatsakipu

Vatsakipu tarkoittaa vatsassa tuntuvaa kipua tai epämiellyttävää tunnetta. Vatsakipua voivat aiheuttaa vatsan toiminnan häiriöt sekä myös useat eri sairaudet.Vatsakivun aiheuttajat ja tutkiminenÄkillinen vatsakipu alkaa muutamassa tunnissa ja voi joskus äityä kovaksi lyhyessäkin ajassa. Vatsakivun lisäksi voi ilmaantua esimerkiksi kuumetta tai oksentelua. Tavallisin äkillisen vatsakivun aiheuttaja on viruksen aiheuttama vatsatauti, johon liittyy usein myös ripulia. Yleensä lievät vatsataudit paranevat itsestään.Mikäli äkillinen vatsakipu on hyvin voimakasta, taustalla voi olla esimerkiksi umpilisäkkeen tulehdus, puhjennut vatsahaava tai sappikivitauti. Naisilla alavatsakipua voivat kuukautiskipujen lisäksi aiheuttaa myös endometrioosi tai jokin muu gynekologinen syy. Toistuvien tai pitkään jatkuvien vatsakipujen syynä voivat olla mm. ärtyvän suolen oireyhtymä, närästys, keliakia, laktoosi-intoleranssi, vatsahaava tai jokin vatsan ulkopuolinenkin syy.Lääkäri tutkii vatsakipua mm. palpoimalla eli tunnustelemalla vatsanseutua sekä kuuntelemalla vatsan ääniä stetoskoopilla. Tavallisia jatkotutkimuksia ovat laboratoriotutkimukset tai vatsalaukun ja suoliston tähystykset. Myös vatsan röntgen-kuvausta tai ultraääni- eli kaikukuvausta käytetään.Naisilla alavatsalle sijoittuvan kivun tutkimuksiin voi kuulua myös gynekologinen sisätutkimus.

Kuukautiskivut eli dysmenorrea tarkoittaa kohtulihaksen supistuksista johtuvia toiminnallisia kipuja, jotka tuntuvat alavatsalla. Kuukautiskivut alkavat yleensä samanaikaisesti kuukautisvuodon kanssa ja kestävät 1-2 päivää. Arviolta 5-15 prosentilla naisista on voimakkaita kuukautiskipuja.Kuukautiskipujen oireet ja tutkiminenKuukautiskipujen yleisin oire on kipu alavatsalla. Kipu voi säteillä vatsasta myös lähialueille, kuten selkään. Lisäksi voi esiintyä yleisoireita: pahoinvointia ja oksentelua, päänsärkyä ja huimausta. Oireilu ajoittuu yleensä kuukautisvuodon alkamisajankohtaan, mutta se voi alkaa myös paria päivää aikaisemmin. Tyypillisesti hankalin oireilu kestää parin päivän ajan. Kuukautiskipuja voi esiintyä säännöllisesti jo kuukautisten alkamisesta lähtien, tai kuukautiset voivat muuttua kivuliaiksi myöhemmällä iällä.Mikäli kuukautiskivut ovat hyvin voimakkaita tai kipuja ilmaantuu myös virtsatessa, ulostettaessa, yhdynnän aikana tai tärinän aiheuttamana, kyse voi olla endometrioosista. Kuukautiskipujen tutkiminen ja toteaminen ei yleensä vaadi tarkempia tutkimuksia. Yleislääkäri tai gynekologi voi tarvittaessa tehdä gynekologisen tutkimuksen, mutta varsinkaan nuorten naisten kuukautiskivuissa edes se ei yleensä ole tarpeen. Lisätutkimuksina voidaan käyttää mm. ultraääni eli kaikukuvausta kohdun ja munasarjojen alueelle tai ottaa klamydia- tai papa-näyte. Hankalissa kiputiloissa tehdään joskus myös vatsaontelon tähystys eli laparoskopia.

Keskenmeno tarkoittaa raskauden ennenaikaista tahatonta keskeytymistä, jonka oireena on yleensä verenvuotoa sekä alavatsakipuja. Noin 10-15 % raskauksista päättyy keskenmenoon. Syytä keskenmenoon ei yleensä saada selville, mutta tutkimuksissa noin puolessa tapauksista sikiön perimäaineksessa eli kromosomeissa on todettu poikkeavuuksia. Keskenmenon riski lisääntyy äidin iän mukaisesti. Keskenmenon oireet ja tutkiminenYleensä keskenmeno tapahtuu ennen 12. raskausviikkoa eli alkuraskauden aikana. Oireina varsinaisessa keskenmenossa on melko runsas verenvuoto emättimestä sekä alavatsakipu, johon voi liittyä myös kramppeja.Niin sanotussa uhkaavassa keskenmenossa verenvuoto on niukkaa ja alavatsakipu vähäistä. Tällöin normaali raskauden jatkuminen on vielä mahdollista. Uhkaavaa keskenmenoa voi olla vaikea erottaa alkuraskauden vaarattomasta verenvuodosta ("valekuukautiset"), jota esiintyy joka neljännellä naisella. Tällöinkin vuoto on yleensä niukkaa, eikä siihen liity supistelun tapaisia kipuja.Keskenmenoa epäiltäessä yleislääkäri tai gynekologi voi tehdä gynekologisen tutkimuksen, jossa kohdunkaulan tilanne selvitetään tunnustelemalla ja tähystämällä emättimen kautta. Kohtua ja sikiötä voidaan tutkia tarvittaessa ultraäänellä eli kaikukuvauksella. Myös verikokeilla, kuten tulehdusarvon (CRP) ja raskaushormonin (hCG) pitoisuuden määrittämisellä sekä virtsanäytteellä voidaan seurata äidin ja raskauden tilaa sekä tutkia mahdollisia vuotoa aiheuttavia tulehduksia.

Eturauhastulehdus eli prostatiitti voi olla joko äkillinen tai pitkäaikainen. Äkillisen eturauhastulehduksen aiheuttaa yleensä omalta iholta lähtöisin oleva bakteeri, joka nousee virtsaputkea pitkin eturauhaseen. Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa bakteereja ei yleensä ole löydettävissä, vaan vaivan todennäköisin aiheuttaja on eturauhastiehyiden tukkeutuminen. Pitkäaikainen tulehdus on yleisempi: siitä kärsii vuosittain jopa 14 000 miestä / 100 000 suomalaista miestä kohti ja se yleistyy iän myötä.Eturauhastulehduksen oireet ja tutkiminenÄkillisen eturauhastulehduksen oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, kirvely virtsatessa sekä kivut alavatsalla. Yleisoireet, kuten kuume tai huonovointisuus, ovat myös yleisiä. Oireet alkavat usein nopeasti ja voivat olla rajujakin.Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa oireet ovat samankaltaisia, mutta lievempiä: tihentynyttä virtsaamistarvetta ja kirvelyä virtsatessa sekä epämääräistä tunnetta alavatsalla tai sukuelinten alueella. Istuminen voi tuntua hankalalta. Joskus voi esiintyä myös verta siemennesteessä. Sen sijaan kuumetta tai muita yleisoireita ei pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa tavallisesti ole.Lääkäri tutkii sukuelinten alueen sekä tunnustelee eturauhasen peräaukon kautta eturauhatulehdusta epäiltäessä. Lisäksi taudin toteamisessa voidaan käyttää laboratoriokokeita, kuten tulehdusarvon (CRP) mittaamista, tai virtsakokeita. Äkillisessä eturauhastulehduksessa sukupuolitautien mahdollisuus voidaan sulkea pois laboratoriokokeiden avulla.

Umpilisäkkeen tulehdus eli appendisiitti syntyy, kun umpilisäkkeeseen suolistosta johtava aukko tukkeutuu ja bakteerit pääsevät lisääntymään sen sisällä. Umpilisäke sijaitsee oikealla alavatsalla umpisuolessa, ohutsuolen loppuosassa. Se on noin pikkusormen kokoinen uloke. Umpilisäkkeen tulehdus on yleisin teini-ikäisillä ja alle 30-vuotiailla, mutta vaiva voi ilmaantua missä iässä tahansa. Umpilisäkkeen tulehduksen sairastaa elämänsä aikana noin 7 % suomalaisista.Umpilisäkkeen tulehduksen oireet ja tutkiminenUmpilisäkkeen tulehduksen pääoire on muutamassa tunnissa alkava ja voimistuva vatsakipu. Aluksi vatsakipu voi olla epämääräistä tai tuntua eri puolilla vatsaa, mutta viimeistään muutaman tunnin kuluessa kipu siirtyy tyypilliselle paikalleen oikealle alavatsalle. Yskä, tärinä ja hypyt voivat pahentaa kipua. Kivun ohella umpilisäkkeen tulehdus voi aiheuttaa myös pahoinvointia, oksentelua ja kuumetta. Tulehtunut umpilisäke voi puhjeta. Tällöin tulehtunut erite leviää vatsaonteloon ja voi aiheuttaa vatsakalvon tulehduksen. Seurauksena voi olla yleisvoinnin huononemista sekä edelleen lisääntynyttä vatsakipua, kuumetta ja oksentelua.Umpilisäkkeen tulehdus vaatii aina lääkärin arvion. Vastaanotolla perustutkimuksiin kuuluvat mm. vatsan tunnustelu sekä vatsan äänien kuuntelu stetoskoopilla. Verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP) voidaan myös ottaa. Epäselvissä tilanteissa tarkemmista kuvantamistutkimuksista (kuten ultraäänitutkimus tai tietokonetomografia) voi olla apua.

Virtsatietulehdus tarkoittaa joko virtsarakon (kystiitti) tai munuaisaltaan (pyelonefriitti) tulehdusta. Virtsatietulehduksen aiheuttaa yleensä oman ihon bakteeri: se nousee virtsaputkea pitkin joko virtsarakkoon tai ylemmäs munuaisaltaaseen saakka. Virtsatietulehduksen riski kasvaa iän mukana ja se on hyvin yleinen varsinkin naisilla: vähintään joka toinen nainen sairastaa sen ainakin kerran elämänsä aikana. Virtsatietulehduksen oireet ja tutkimukset Virtsatietulehdus ja erityisesti virtsarakon tulehdus (kystiitti) aiheuttavat yleensä hyvin tyypilliset oireet: tiheävirtsaisuus, virtsaamispakko ja kirvely virtsatessa. Myös epämääräistä alavatsakipua tai verta virtsassa voi esiintyä. Aikuisilla virtsarakon tulehdukseen ei yleensä liity kuumetta. Myöskään pelkkä virtsan poikkeava haju tai väri eivät välttämättä viittaa virtsatietulehdukseen. Vanhuksilla virtsarakon tulehduksen ainoa oire voi olla sekavuus. Virtsaputken tulehduksessa (uretriitti) kirvely virtsatessa on myös hyvin tyypillinen oire. Virtsaputkentulehdus liittyy kuitenkin yleensä sukupuolitauteihin ja on huomattavasti rakkotulehdusta harvinaisempi. Munuaisaltaan tulehduksessa (pyelonefriitti) tyypillisiä oireita ovat mm. kylki- tai selkäkipu, kuume ja yleisvoinnin lasku. Myös virtsaoireet ovat tavallisia, mutta aina niitä ei välttämättä esiinny. Iäkkäämmillä ihmisillä ainoa pyelonefriitin oire voi olla yleistilan lasku. Virtsatietulehdukset ovat pääsääntöisesti naisten vaiva. Naisilla virtsaputki on selkeästi lyhyempi kuin miehillä ja bakteerit nousevat herkemmin virtsarakkoon saakka. Miehillä virtsatietulehdus liittyy yleensä johonkin virtsateiden rakenteelliseen vikaan tai iäkkäämmillä eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun. Tällöin virtsa ei pääse kulkemaan esteettömästi virtsaputkessa, mikä altistaa tulehduksille. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. vatsan ja selän tunnustelu sekä koputtelu virtsatietulehdusta epäiltäessä. Epäselvissä tilanteissa lääkäri tekee myös gynekologisen tutkimuksen. Virtsanäyte on virtsatietulehduksen perustutkimus. Sillä voidaan tutkia mm. tulehdusta aiheuttaneen bakteerin tyyppi ja herkkyys eri antibiooteille. Myös monet sukupuolitaudit voidaan todeta virtsanäytteellä. Munuaistason tulehdusta epäiltäessä otetaan lisäksi verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP). Miehiltä tarkastetaan sukuelimet sekä tunnustellaan eturauhanen peräaukon kautta. Eturauhasen tilaa tutkitaan tarvittaessa verikokeella (PSA, prostatasepsifinen antigeeni). Mikäli selvää syytä virtsatietulehdukselle ei löydy, voi miestentauteihin perehtyneen erikoislääkärin (urologi) arviosta olla hyötyä.

Virtsaumpi tarkoittaa tilaa, jossa virtsaaminen ei onnistu normaalisti ja tämän vuoksi virtsaa kertyy virtsarakkoon joskus suuriakin määriä. Vaiva voi kehittyä äkillisesti tai pidemmän ajan kuluessa. Virtsaumpi on selkeästi yleisempi miehillä ja tavallisin virtsaummen syy onkin eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu. Virtsaumpea voivat aiheuttaa myös mm. tietyt lääkkeet, leikkauksen jälkitilat, liika alkoholin käyttö tai kylmettyminen. Virtsaummen aiheuttajat ja tutkimuksetVirtsaumpi voi kehittyä joko äkillisesti tai pidemmän ajan kuluessa. Äkillinen virtsaumpi aiheuttaa usein selkeitä oireita: virtsaaminen ei onnistu ja alavatsalla tuntuu jomottavaa kipua.Pidemmän ajan kuluessa syntyvä virtsaumpi voi kehittyä salakavalammin, koska virtsarakon hermot tottuvat rakon hitaaseen venymiseen. Virtsaaminen voi onnistua osittain, mutta rakko ei kuitenkaan tyhjene kunnolla. Alavatsalla voi tuntua epämääräistä paineen tunnetta (ei varsinaista kipua) ja lisäksi voi esiintyä ns. ylivuoto-oireina virtsankarkailua tai tiheävirtsaisuutta.Virtsaumpi liittyy useimmiten miesten eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun, jonka muita oireita ovat mm. heikentynyt virtsasuihku, yövirtsaaminen sekä virtsarakon huono tyhjeneminen. Vaivaa voivat aiheuttaa kuitenkin myös virtsaputken kuroutumat, hermostolliset sairaudet (kuten MS-tauti), leikkausten jälkitilat, tietyt lääkkeet (kuten esim. keuhkoahtaumataudin hoidossa käytetyt antikolinergiset lääkkeet), jännittyminen tai liika alkoholin käyttö. Joskus taustalla voi olla myös mm. virtsateiden tai eturauhasen kasvain tai virtsaputken kivi. Naisilla virtsaumpi voi kehittyä myös alkuraskauteen ja kohdun kasvamiseen liittyen tai vaihdevuosiin liittyvän limakalvojen kuivumisen seurauksena.Mikäli virtsaumpeen liittyy ulosteen pidättämisen ongelmaa, tunnottomuutta reisien sisäsivuilla ja jalkojen voimattomuutta, kyse voi olla selkärangan välilevypullistumasta. Tällöin hoitoon on hakeuduttava välittömästi.Virtsaummen tarkempi tutkiminen tapahtuu yleislääkärin, geriatrin (ikäihmiset), urologin (miespotilaat) tai gynekologin (naispotilaat) vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin virtsaumpea epäiltäessä kuuluu mm. vatsan tunnustelu ja koputtelu virtsarakon koon määrittämiseksi. Naisilla gynekologinen tutkimus saattaa olla tarpeen. Tarvittaessa virtsarakossa olevan virtsan määrää voidaan arvioida myös ultraäänitutkimuksen avulla. Jatkotutkimuksina voidaan lisäksi ottaa virtsanäyte sekä muutamia verikokeita (kuten krea, PSA ja verensokeri).

Endometrioosi tarkoittaa tilaa, jossa kohdun limakalvon tapaista kudosta esiintyy pesäkemäisinä muutoksina kohdun ulkopuolella, mm. vatsaontelon kalvoissa. Tämä aiheuttaa paikallisen ärtymysreaktion ja kipua, usein samassa rytmissä normaalin kuukautiskierron kanssa. Syytä endometrioosille ei tiedetä, mutta ilman naissukupuolihormonia eli estrogeeniä ei oireita yleensä ilmene eivätkä vaihdevuosi-iän ylittäneet naiset yleensä kärsi endometrioosista. Vaiva on yleinen hedelmällisessä iässä olevilla naisilla: siitä kärsii jossakin muodossa noin joka kymmenes. Endometrioosin oireet ja tutkiminen Endometrioosi aiheuttaa tavallista voimakkaampia kuukautiskipuja alavatsalla, jotka alkavat muutama päivä ennen kuukautisten alkua. Kipuja voi ilmaantua myös virtsatessa, ulostettaessa, yhdynnän aikana tai tärinän aiheuttamana. Myös vuotohäiriöitä, kuten ylimääräistä tiputtelevaa vuotoa, voi esiintyä (katso tarkemmin gynekologiset vuotohäiriöt). Tutkimuksissa endometrioosi on yhdistetty myös lapsettomuuteen. Endometrioosi diagnosoidaan yleislääkärin tai gynekologin tutkimuksissa. Vastaanotolla perustutkimuksiin kuuluu gynekologinen tutkimus. Lisätutkimuksena käytetään yleensä gynekologista ultraäänitutkimusta. Varmuudella endometrioosi voidaan todentaa vatsaontelon tähystystutkimuksella eli laparoskopialla. Joissakin tapauksissa (kuten leikkausta suunniteltaessa) voi lantion alueen magneettikuvaus eli MRI olla hyödyllinen.

Ruoka-allergia aiheutuu ihmisen puolustusjärjestelmän liian voimakkaasta ja epätarkoituksenmukaisesta reaktiosta vieraita, harmittomiakin aineita vastaan. Allergeenilla tarkoitetaan ainetta, joka laukaisee allergisen reaktion. Ruoka-allergiassa allergeeni on ruoan valkuaisaine eli proteiini. Ruoka-allergiasta kärsii Suomessa noin 2-4 % aikuisista ja 5-10 % lapsista. Yleisimpiä lasten ruoka-allergioita ovat muna-, maito- ja vilja-allergiat. Ruoka-allergian oireet ja toteaminen Lapsen ruoka-allergian oireet ovat erilaisia eri ikäisillä. Imeväisiässä yleisin oire on nokkosihottuma, joka alkaa useimmiten jo 10-15 minuutin kuluessa, mutta kuitenkin aina tunnin sisällä ruoan nauttimisesta. Nokkosihottumaan liittyy usein vatsavaivoja ja ripulia ja oireet kestävät yleensä joitakin tunteja. Myös lehahtelevaa atooppista ihottumaa ja suolioireita, kuten oksentelua, vatsakipua ja ripulia, esiintyy usein. Ihottuma ja vatsavaivat alkavat yleensä nopeasti, noin tunnin kuluessa. Joskus harvemmin oireet voivat tulla vasta vuorokauden kuluessa ruoan nauttimisesta. Hitaan oireiden alun ja allergian selvittäminen vaatii erityistutkimuksia ja sitä on vaikea erottaa muista suolistovaivoista. Alle yksivuotiaista lapsista noin 10 % reagoi johonkin ruokaan. Useimmiten ruoka-aine on kananmuna, mutta reaktiot myös maitoon ja viljoihin ovat mahdollisia. Muna-allergia alkaa kadota jo ensimmäisen ikävuoden loppupuolella, ja useimmat sietävät sitä muun ruoan joukossa jo kouluiässä. Myös maitoallergia alkaa hävitä toisen ikävuoden aikana, ja valtaosa allergiaoireita saaneista sietää maitoa jo kouluun mennessään. Vilja-allergia häviää maitoallergian tavoin useimmiten kouluikään mennessä. Jos maito- tai vilja-allergiaa on vielä 6-7-vuotiaana, se tavallisesti säilyy aikuisikään saakka. Päiväkodeissa ja kouluissa jopa 30–50 %:lla lapsista on jokin vanhempien asettama ruokavaliorajoitus, joista osa liittyy selkeään, todettuun allergiaan, mutta osa rajoituksista voi olla esimerkiksi vain vanhempien allergiaepäilyn pohjalta asetettuja. Leikki- ja kouluikäisillä yleisimmät oireet ovat huulien ja suun kutina, limakalvojen turvotus, vatsakipu ja ripuli. Vatsavaivat ja ripuli ilman muita oireita eivät yleensä johdu allergiasta, ja muun muassa ärtyvän suolen oireyhtymä voi vaikeuttaa ruoka-allergian toteamista. Etenkin pienten lasten vatsavaivat leimataan helposti allergiaksi, jolloin ruokavalio jää herkästi turhan rajoittuneeksi. Atooppisen ihottuman äkillinen pahentuminen voi viitata ruoka-allergiaan ja myös nokkosihottumaa voi esiintyä. Myös leikki- ja kouluikäisillä esiintyy sekä nopeasti että hitaasti ilmaantuvaa allergiaoireilua. Koulu- ja teini-ikäisten ruoka-allergiat kytkeytyvät usein koivun siitepölyallergiaan (ns. ristiallergia), jolloin noin joka toinen koivun siitepölylle allerginen lapsi saa suu-, nielu- ja vatsaoireita hedelmistä, juureksista ja mausteista. Allergian aiheuttama vakava, äkillinen yleisreaktio eli anafylaksia alkaa yleensä voimakkailla oireilla. Anafylaksiaan liittyviä moninaisia oireita ovat muun muassa kutina nielussa, suussa, jalkapohjissa, kämmenissä ja mahdollisesti koko keholla; punoitus tai laaja-alainen nokkosihottuma; hengenahdistus, vinkuna tai astmakohtaus; yleinen huonovointisuus tai voimakkaat vatsakivut, oksentelu ja ripulointi. Lapsi saattaa olla kylmänhikinen ja tuskainen. Lapsen sydän voi lyödä tiheään ja hänellä saattaa esiintyä huimausta tai tajunnan häiriöitä. Tällöin on kyse jo todellisesta hengenvaarasta ja lapsi on saatettava hoitoon välittömästi. Ruoka-allergiaa voidaan tutkia ihopistokokeilla, verinäytteiden avulla, kotona tehtävillä ruoka-ainekokeiluilla tai erillisillä altistuskokeilla. Ihopistokokeet ja verinäytteestä otettava IgE-vasta-ainemääritys eivät pelkästään ole kuitenkaan luotettavia allergian varmistamiseen tai poissulkemiseen. Joka toisella pikkulapsella todetaan verikokeissa lievästi koholla olevia IgE-määriä yhtä tai useampaa ruoka-ainetta kohtaan ilman selkeää yhteyttä oireisiin, mutta heistä kuitenkin vain 10 % saa oireita nautittuaan kyseistä ruokaa. IgE-vasta-ainemäärien suurentuminen onkin usein normaaliin lapsen kehitykseen kuuluva ilmiö. Raja-arvoihin vaikuttavat muun muassa tutkittava ruoka-aine sekä lapsen ikä, ja vain korkeat IgE-määrät ovat merkki ruoka-allergiasta. Pelkkä veri- tai ihopistokoe tai ruoka-aineen välttämiseen liittyvä oireiden väheneminen ei kuitenkaan ole peruste aloittaa ruokavaliorajoitusta ruoka-allergiaepäilyn vuoksi, vaan useimmiten lasten ruoka-aineallergiat todetaan välttämis-altistus-ruokavaliokokeilla. Kokeen aikana hävinnyt oireilu ilmaantuu uudelleen ruoka-aineen välttämisen loputtua. Normaalissa, avoimessa altistuksessa niin tutkittava kuin tuloksen arvioitsijakin tietävät ruoan laadun ja allergeenin määrän. Kaksoissokkoaltistuskoetta suositellaan, jos tilanne on vaikeasti tulkittava ja oireilu tulee viiveellä, kuten suolisto-oireisessa allergiaepäilyssä. Kaksoissokkoutetussa kokeessa epäiltyjä ruokia vältetään ensin 1-3 viikkoa, minkä jälkeen altistuskoe suoritetaan niin, etteivät tutkittava eikä tuloksen arvioitsija tiedä, saiko tutkittava allergeenia vai jotain muuta valmistetta. Kaksoissokkoaltistuskoe on ainoa luotettava keino ruoka-allergian toteamiseen. Erillinen, valvottu välttämis-altistuskoe on aiheellinen, jos epäillään keskeisten ruoka-aineiden (käytännössä maidon ja viljojen) allergiaa. Altistuskokeiden lisäksi ruoka-allergian toteaminen voi perustua kotona toteutettaviin kokeiluihin lääkärin, terveydenhuoltohenkilökunnan ja lapsen huoltajan tekemän yhteisen suunnitelman mukaan.

Virtsatiekivet ovat pieniä kivimäisiä virtsahapon ja virtsan sisältämän kalkin muodostamia kovettumia, jotka ilmaantuvat jonnekin virtsateiden alueelle eli munuaisiin, virtsajohtimiin, virtsarakkoon tai joskus virtsaputkeen. Vaiva aiheuttaa usein äkillisen ja kovan oireilun, mutta kiviä voidaan todeta myös sattumalöydöksenä kuvantamistutkimuksissa. Ruokavalio ja sukutausta voivat altistaa virtsatiekiville. Virtsatiekivistä kärsii jopa 5-15 % suomalaisista jossakin vaiheessa elämää. Eniten vaivaa todetaan keski-ikäisillä miehillä. Vaivasta voidaan käyttää myös nimitystä munuaiskivet tai virtsakivitauti. Virtsatiekivien oireet ja toteaminen Oireilevat virtsatiekivet aiheuttavat tyypillisesti äkillisen ja kovan kipukohtauksen, joka syntyy kun virtsaputki kuristuu siinä olevan virtsatiekiven ympärille. Kova kipu tuntuu yleensä toispuoleisesti alaselässä tai alavatsalla ja voi säteillä nivusia tai sukuelimiä kohti. Kipu voi olla aaltomaista ja paikallaan pysyminen voi olla hankalaa kovan kivun vuoksi. Kivun lisäksi voi esiintyä pahoinvointia ja oksentelua. Joskus virtsassa voi näkyä verta.  Virtsatiekivet todetaan joko ultraäänitutkimuksella tai usein nykyisin tietokonekuvauksella. Munuaisten alue voi olla arka tunnustellen tai koputellen. Perusverikokeista ja munuaisten toiminnasta kertovasta kreatiniini-arvosta (krea) voi olla virtsatiekivien selvittelyssä hyötyä.

Sisäsynnytintulehdus eli pelvic inflammatory disease (PID) tarkoittaa kohdunkaulan kautta munasarjoihin tai munanjohtimiin nousevaa tulehdusta. Siitä käytetäänkin myös nimeä munasarjatulehdus. Tärkeimmät sisäsynnytintulehduksen aiheuttajat ovat sukupuolitaudit klamydia ja tippuri, mutta pieni osa on myös hengitysteiden tai suolistobakteerien aiheuttamia. Vaivasta kärsii yleisimmin nuoret hedelmällisessä iässä olevat, yhdynnät aloittaneet naiset.Sisäsynnytintulehduksen oireet ja toteaminenSisäsynnytintulehdus nousee kohdunkaulan kanavan kautta tulehduttaen kohdun limakalvon ja edelleen munanjohtimet ja/tai munasarjat. Vaiva voi olla joko akuutti eli äkillinen tai krooninen eli pitkäaikainen. Äkillisenä tulehdus voi olla hyvin lieväoireinen, jopa oireeton (etenkin kun aiheuttajana on klamydia) tai oireiltaan voimakas. Oireet alkavat usein kuukautisvuodon jälkeen. Oireina voi esiintyä alavatsakipua joka pahenee tärinästä, poikkeavaa valkovuotoa esimerkiksi välivuotona tai yhdynnän jälkeisenä vuotona, lämpöä, kuumetta tai virtsankirvelyä. Tulehdus voi jäädä vaivaamaan myös kroonisena eli pitkäaikaisemmin. Mitä paremmin akuutti tulehdus todetaan ja hoidetaan, sitä epätodennäköisempää on, että vaiva kroonistuisi. Pitkäaikaisia vaivoja ovat muun muassa pitkäaikaiset alavatsakivut, lapsettomuus tai kohdunulkoiset raskaudet. Sisäsynnytintulehdusta epäiltäessä lääkäri tekee gynekologisen tutkimuksen, jonka aikana otetaan usein papa-näyte ja tulehdusnäytteitä. Akuutin tulehduksen aikana alavatsa, munasarjat ja kohtu aristavat yleensä tutkimuksessa. Virtsanäyte ja verikokeet, kuten tulehdusarvo (CRP), kuuluvat rutiinitutkimuksiin. Klamydiaa ja tippuria voidaan tutkia erillisen virtsanäytteen avulla. Jos oireet ovat voimakkaat, voidaan miettiä tarkempia kuvantamistutkimuksia kuten gynekologista ultraäänitutkimusta tai magneettikuvantamista.