Osuvimmat tulokset: Virtsaamisoireet

Eturauhastulehdus eli prostatiitti voi olla joko äkillinen tai pitkäaikainen. Äkillisen eturauhastulehduksen aiheuttaa yleensä omalta iholta lähtöisin oleva bakteeri, joka nousee virtsaputkea pitkin eturauhaseen. Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa bakteereja ei yleensä ole löydettävissä, vaan vaivan todennäköisin aiheuttaja on eturauhastiehyiden tukkeutuminen. Pitkäaikainen tulehdus on yleisempi: siitä kärsii vuosittain jopa 14 000 miestä / 100 000 suomalaista miestä kohti ja se yleistyy iän myötä.Eturauhastulehduksen oireet ja tutkiminenÄkillisen eturauhastulehduksen oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, kirvely virtsatessa sekä kivut alavatsalla. Yleisoireet, kuten kuume tai huonovointisuus, ovat myös yleisiä. Oireet alkavat usein nopeasti ja voivat olla rajujakin.Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa oireet ovat samankaltaisia, mutta lievempiä: tihentynyttä virtsaamistarvetta ja kirvelyä virtsatessa sekä epämääräistä tunnetta alavatsalla tai sukuelinten alueella. Istuminen voi tuntua hankalalta. Joskus voi esiintyä myös verta siemennesteessä. Sen sijaan kuumetta tai muita yleisoireita ei pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa tavallisesti ole.Lääkäri tutkii sukuelinten alueen sekä tunnustelee eturauhasen peräaukon kautta eturauhatulehdusta epäiltäessä. Lisäksi taudin toteamisessa voidaan käyttää laboratoriokokeita, kuten tulehdusarvon (CRP) mittaamista, tai virtsakokeita. Äkillisessä eturauhastulehduksessa sukupuolitautien mahdollisuus voidaan sulkea pois laboratoriokokeiden avulla.

Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu tarkoittaa tilaa, jossa virtsarakon alapuolella sijaitseva eturauhanen kasvaa ja painaa virtsarakkoa sekä eturauhasen läpi kulkevaa virtsaputkea. Vaiva yleistyy iän myötä ja sitä esiintyy vain miehillä. Eturauhasen liikakasvusta ja sen aiheuttamista oireista kärsii neljä kymmenestä yli 60-vuotiaasta suomalaismiehestä.Eturauhasen liikakasvun oireet ja tutkiminenEturauhasen liikakasvun oireet voidaan jakaa virtsan kertymisoireisiin sekä rakon tyhjentymisongelmiin. Kertymisoireita ovat tiheä virtsaamisen tarve ja sen aiheuttamat yöheräämiset, virtsaamispakko sekä virtsan pidättämisen vaikeus. Tyhjennysoireita ovat heikentynyt virtsasuihku, virtsantulon viipyminen, tunne että virtsaa jää rakkoon vielä virtsaamisen jälkeenkin sekä joskus virtsaamiskyvyttömyys virtsan kulun estyessä. Yleensä muita oireita ei esiinny.Huomattavasti harvinaisempaa eturauhassyöpää voi olla vaikea erottaa pelkkien oireiden perusteella eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta. Yleensä oireet kuitenkin kehittyvät eturauhassyövässä nopeammin - lisäksi saattaa esiintyä verivirtsaisuutta (katso verta virtsassa). Eturauhasen liikakasvun varma toteaminen vaatii lääkärin tutkimuksen. Vastaanotolla suoritettavaan perustutkimukseen kuuluvat sukuelinten tutkiminen sekä eturauhasen tunnustelu peräaukon kautta. Eturauhasen tilaa voidaan selvittää erillisellä verikokeella (PSA, prostataspesifinen antigeeni). Usein otetaan myös virtsakoe. Tarvittaessa eturauhasta voidaan lisäksi tutkia virtsateiden kaikukuvaus- eli ultraäänitutkimuksen avulla. Miesten vaivoihin perehtyneen erikoislääkärin (urologi) suorittamiin erillisiin tutkimuksiin kuuluvat mm. virtsan virtaustestit sekä tarkemmat kuvantamistutkimukset.

Virtsatietulehdus tarkoittaa joko virtsarakon (kystiitti) tai munuaisaltaan (pyelonefriitti) tulehdusta. Virtsatietulehduksen aiheuttaa yleensä oman ihon bakteeri: se nousee virtsaputkea pitkin joko virtsarakkoon tai ylemmäs munuaisaltaaseen saakka. Virtsatietulehduksen riski kasvaa iän mukana ja se on hyvin yleinen varsinkin naisilla: vähintään joka toinen nainen sairastaa sen ainakin kerran elämänsä aikana. Virtsatietulehduksen oireet ja tutkimukset Virtsatietulehdus ja erityisesti virtsarakon tulehdus (kystiitti) aiheuttavat yleensä hyvin tyypilliset oireet: tiheävirtsaisuus, virtsaamispakko ja kirvely virtsatessa. Myös epämääräistä alavatsakipua tai verta virtsassa voi esiintyä. Aikuisilla virtsarakon tulehdukseen ei yleensä liity kuumetta. Myöskään pelkkä virtsan poikkeava haju tai väri eivät välttämättä viittaa virtsatietulehdukseen. Vanhuksilla virtsarakon tulehduksen ainoa oire voi olla sekavuus. Virtsaputken tulehduksessa (uretriitti) kirvely virtsatessa on myös hyvin tyypillinen oire. Virtsaputkentulehdus liittyy kuitenkin yleensä sukupuolitauteihin ja on huomattavasti rakkotulehdusta harvinaisempi. Munuaisaltaan tulehduksessa (pyelonefriitti) tyypillisiä oireita ovat mm. kylki- tai selkäkipu, kuume ja yleisvoinnin lasku. Myös virtsaoireet ovat tavallisia, mutta aina niitä ei välttämättä esiinny. Iäkkäämmillä ihmisillä ainoa pyelonefriitin oire voi olla yleistilan lasku. Virtsatietulehdukset ovat pääsääntöisesti naisten vaiva. Naisilla virtsaputki on selkeästi lyhyempi kuin miehillä ja bakteerit nousevat herkemmin virtsarakkoon saakka. Miehillä virtsatietulehdus liittyy yleensä johonkin virtsateiden rakenteelliseen vikaan tai iäkkäämmillä eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun. Tällöin virtsa ei pääse kulkemaan esteettömästi virtsaputkessa, mikä altistaa tulehduksille. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. vatsan ja selän tunnustelu sekä koputtelu virtsatietulehdusta epäiltäessä. Epäselvissä tilanteissa lääkäri tekee myös gynekologisen tutkimuksen. Virtsanäyte on virtsatietulehduksen perustutkimus. Sillä voidaan tutkia mm. tulehdusta aiheuttaneen bakteerin tyyppi ja herkkyys eri antibiooteille. Myös monet sukupuolitaudit voidaan todeta virtsanäytteellä. Munuaistason tulehdusta epäiltäessä otetaan lisäksi verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP). Miehiltä tarkastetaan sukuelimet sekä tunnustellaan eturauhanen peräaukon kautta. Eturauhasen tilaa tutkitaan tarvittaessa verikokeella (PSA, prostatasepsifinen antigeeni). Mikäli selvää syytä virtsatietulehdukselle ei löydy, voi miestentauteihin perehtyneen erikoislääkärin (urologi) arviosta olla hyötyä.

Virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi tarkoittaa tahatonta virtsan karkaamista. Vaiva voi johtua lantionpohjan lihasten heikkoudesta (ns. ponnistusinkontinenssi), pitkäaikaisesta virtsarakon ärsytyksestä (ns. pakkoinkontinenssi) tai molemmista. Virtsankarkailu yleistyy iän myötä ja on pääasiassa naisten vaiva: noin joka viides työikäinen nainen kärsii virtsankarkailusta. Virtsankarkailun aiheuttajat ja tutkimuksetVirtsankarkailu yksittäisenä tapahtumana on yleinen oire naisilla. Se voi liittyä esimerkiksi virtsatietulehdukseen tai ilmaantua myös ilman selvää syytä. Pitkäaikainen virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi voidaan jakaa naisilla oireiden perusteella ponnistusinkontinenssiin, pakkoinkontinenssiin, niiden sekamuotoon sekä ylivuotoinkontinenssiin.Ponnistusinkontinenssissa virtsa karkaa ponnistuksen yhteydessä tai paineen noustessa vatsaontelossa äkillisesti (esim. yskiessä). Tällöin lantionpohjan lihakset eivät pysty pitämään virtsaa virtsarakossa, vaan se karkaa virtsaputken kautta.Pakkoinkontinenssissa oireilun aiheuttaa pitkäaikainen virtsarakon ärsytys. Tällöin ensin ilmaantuu pakonomainen virtsaamisen tarve, minkä jälkeen virtsa karkaa. Pakkoinkontinenssiin voi liittyä virtsatietulehduksia tai aikaisempia leikkauksia virtsateiden tai sukuelinten alueella. Vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla vaiva voi johtua myös estrogeenin eli naissukupuolihormonin puutteesta.Sekamuotoisessa virtsankarkailussa esiintyy sekä ponnistus- että pakkoinkontinenssin oireita. Ylivuotoinkontinenssilla tarkoitetaan tilannetta, jossa virtsan kulku on estynyt ja virtsaa pääsee tippumaan vain hieman ”ylivuotona”.Työikäisillä miehillä virtsankarkailu on verrattain harvinaista. Iäkkäämmillä miehillä virtsankarkailu yleistyy ja sen taustalla voi olla mm. lantionpohjan rakenteiden heikentyminen tai eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu. Miehillä pakkoinkontinenssi-tyyppinen oireilu on kuitenkin yleisempää. Tällöin vaiva voi liittyä ns. yliaktiiviseen virtsarakkoon, jolloin voi lisäksi esiintyä tihentynyttä virtsaamista tai virtsaamispakkoa ilman karkailua.Lasten virtsakarkailusta on kerrottu tarkemmin erillisessä artikkelissa kastelu.Virtsankarkailu on helppo tunnistaa, mutta vaivan tarkempi tutkiminen vaatii käyntiä yleislääkärin, gynekologin (naispotilaat), urologin (miespotilaat) tai geriatrin (ikäihmiset) vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat lantionpohjan lihasten tutkiminen sekä naisilla gynekologinen tutkimus ja miehillä mm. eturauhasen tunnustelu peräaukon kautta. Usein virtsankarkailua kartoitetaan erillisten oirekyselyiden avulla. Myös virtsaamispäiväkirjan pitämisestä voi olla hyötyä. Virtsatietulehdus suljetaan pois virtsanäytteellä. Joskus tarkemmista tutkimuksista, kuten virtsasuihkun paineen mittaamisesta, voi olla hyötyä.

Tiheävirtsaisuus tarkoittaa tihentynyttä virtsaamistarvetta. Sen virallisena määritelmänä on yli 8 kertaa vuorokaudessa tai vähintään kaksi kertaa yössä toistuva virtsaaminen. Tiheävirtsaisuuden taustalla voivat olla mm. lisääntynyt nesteen juominen, tiettyjen aineiden (kuten kahvi, tee tai alkoholi) nauttiminen, virtsatietulehdus, ns. yliaktiivinen rakko tai miehillä eturauhasvaivat. Ajoittainen tiheävirtsaisuus on yleinen vaiva.Tiheävirtsaisuuden aiheuttajat ja tutkiminenTiheävirtsaisuus eli tihentynyt virtsaamistarve voi johtua joko suurentuneesta virtsamääräästä, virtsarakon pienentyneestä koosta tai virtsarakon herkistymisestä. Suurentunut virtsamäärä johtuu yleensä runsaasta nesteiden nauttimisesta, mutta myös mm. huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes, nesteenpoistolääkkeet tai vika munuaisten toiminnassa voivat olla vaivan taustalla.Virtsarakon herkistymisen ja tätä kautta äkillisen tiheävirtsaisuuden yleisin syy on bakteerin aiheuttama virtsatietulehdus. Tällöin oireina esiintyy yleensä myös mm. kirvelyä virtsatessa tai alavatsakipua. Yliaktiivinen rakko tarkoittaa tilaa, jossa rakkolihas on herkistynyt ja supistelee tahdosta riippumatta. Vaiva on yleinen erityisesti naisilla, ja siihen voi tiheävirtsaisuuden lisäksi liittyä myös virtsaamispakko tai virtsankarkailu. Miehillä puolestaan eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu voi aiheuttaa tiheävirtsaisuutta.Virtsaumpi tarkoittaa tilaa, jossa virtsan kulku on estynyt virtsarakosta ja tällöin virtsa kerääntyy virtsarakkoon. Ajoittain virtsaa voi kuitenkin päästä hieman valumaan pois virtsarakosta ja tämä voidaan tuntea tiheävirtsaisuutena (ns. ylivuotoinkontinenssi). Tilaan liittyy usein myös mm. alavatsakipua.Muita harvinaisempia tiheävirtsaisuuden syitä ovat mm. pitkäaikainen virtsarakon tulehdus, pienentynyt virtsarakon koko (esimerkiksi sädehoidon seurauksena), henkinen jännittyneisyys tai tietyt neurologiset sairaudet (kuten Parkinsonin tauti).Tiheävirtsaisuuden tarkempi tutkiminen tapahtuu yleislääkärin, gynekologin (naispotilaat), urologin (miespotilaat) tai lastenlääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluu mm. vatsan tunnustelu. Lisäksi miehillä lääkäri saattaa arvioida eturauhasen kokoa peräaukon kautta tunnustelemalla, ja naisilla gynekologinen tutkimus voi joskus olla tarpeen. Usein vaivaa kartoitetaan erillisten oirekyselyiden avulla. Myös virtsaamispäiväkirjan pitämisestä voi olla hyötyä.Muut tutkimukset kohdistuvat oirekuvan mukaan. Virtsatietulehduksen mahdollisuus suljetaan pois virtsanäytteellä. Myös verikokeita ja kuvantamistutkimuksia (kuten virtsarakon ultraäänitutkimusta) käytetään.

Verta virtsassa eli verivirtsaisuus tarkoittaa joko silmin nähtävää virtsan verisyyttä tai pelkästään mikroskoopilla havaittavia punasoluja virtsanäytteessä. Yleisimpiä verivirtsaisuuden aiheuttajia ovat mm. virtsatietulehdus, virtsatiekivi ja tietyt lääkkeet. Myös rankka ruumiillinen rasitus, virtsaputken suun haavaumat tai vanhemmilla miehillä eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu voivat aiheuttaa verivirtsaisuutta. Verivirtsaisuus on suhteellisen yleistä ja usein vaaratonta, mutta se edellyttää yleensä lisätutkimuksia.Verta virtsassa - oireet ja tutkimuksetVerivirtsaisuus voidaan jakaa kahteen ryhmään: silmin nähtävään virtsan verisyyteen (makroskooppinen hematuria) ja pelkästään mikroskoopilla havaittaviin virtsan punasoluihin (mikroskoppinen hematuria).Silmin nähtävään virtsan verisyyteen liittyy keskeisesti virtsan punainen väri. Sen yleisin syy on virtsatietulehdus. Tällöin muina oireina on usein tiheävirtsaisuutta ja kirvelyä virtsatessa. Lisäksi verta virtsassa voivat aiheuttaa mm. virtsateiden alueen tapaturmat, kuukautisveren joutuminen virtsan joukkoon, tietyt lääkkeet (kuten varfariini) sekä harvinaisempana erilaiset virtsateiden kasvaimet. Lapsilla verivirtsaisuus voi näkyä vaipan tai pikkuhousujen punertavina viiruina. Tällöin kyse on yleensä virtsaputken suun vaarattomasta haavaumasta, joka paranee nopeasti itsestään.Virtsa saattaa olla punertavaa myös muista syistä. Punajuuret ja mustaviinimarjat sekä tietyt lääkkeet (mm. nitrofurantoiini ja rifambisiini) voivat värjätä virtsan punaiseksi. Lisäksi lapsilla virtsan sisältämät suolat saattavat joskus värjätä vaipan punertavaksi.Mikroskooppinen verivirtsaisuus löydetään usein sattumalta virtsanäytteen oton yhteydessä. Tavallisin syy on virtsatietulehdus, mutta aiheuttajana voi olla myös virtsatiekivi, jolloin oireena saattaa olla myös selkä-, kylki- ja nivuskipua sekä pahoinvointia. Myös eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu tai rankka fyysinen liikunta voivat aiheuttaa mikroskooppista verivirtsaisuutta. Lapsilla muutama punasolu virtsassa voi olla normaali ilmiö.Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat vatsan sekä sukuelinten tutkiminen sekä miehillä usein myös eturauhasen tunnustelu peräaukon kautta. Virtsanäytteestä otetulla pikatestillä voidaan havaita virtsan punasolut, mutta tarkempi virtsan tutkiminen vaatii mikroskooppia. Verikokeilla voidaan tutkia mm. munuaisten toimintaa (kreatiniini eli krea) ja eturauhasen tilaa (PSA).Jatkotutkimuksina kyseeseen saattavat tulla mm. virtsateiden ultraäänitutkimus, virtsarakon tähystys (kystoskopia) tai tietokonetomografiaa eli TT-kuvaus.

Virtsaumpi tarkoittaa tilaa, jossa virtsaaminen ei onnistu normaalisti ja tämän vuoksi virtsaa kertyy virtsarakkoon joskus suuriakin määriä. Vaiva voi kehittyä äkillisesti tai pidemmän ajan kuluessa. Virtsaumpi on selkeästi yleisempi miehillä ja tavallisin virtsaummen syy onkin eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu. Virtsaumpea voivat aiheuttaa myös mm. tietyt lääkkeet, leikkauksen jälkitilat, liika alkoholin käyttö tai kylmettyminen. Virtsaummen aiheuttajat ja tutkimuksetVirtsaumpi voi kehittyä joko äkillisesti tai pidemmän ajan kuluessa. Äkillinen virtsaumpi aiheuttaa usein selkeitä oireita: virtsaaminen ei onnistu ja alavatsalla tuntuu jomottavaa kipua.Pidemmän ajan kuluessa syntyvä virtsaumpi voi kehittyä salakavalammin, koska virtsarakon hermot tottuvat rakon hitaaseen venymiseen. Virtsaaminen voi onnistua osittain, mutta rakko ei kuitenkaan tyhjene kunnolla. Alavatsalla voi tuntua epämääräistä paineen tunnetta (ei varsinaista kipua) ja lisäksi voi esiintyä ns. ylivuoto-oireina virtsankarkailua tai tiheävirtsaisuutta.Virtsaumpi liittyy useimmiten miesten eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun, jonka muita oireita ovat mm. heikentynyt virtsasuihku, yövirtsaaminen sekä virtsarakon huono tyhjeneminen. Vaivaa voivat aiheuttaa kuitenkin myös virtsaputken kuroutumat, hermostolliset sairaudet (kuten MS-tauti), leikkausten jälkitilat, tietyt lääkkeet (kuten esim. keuhkoahtaumataudin hoidossa käytetyt antikolinergiset lääkkeet), jännittyminen tai liika alkoholin käyttö. Joskus taustalla voi olla myös mm. virtsateiden tai eturauhasen kasvain tai virtsaputken kivi. Naisilla virtsaumpi voi kehittyä myös alkuraskauteen ja kohdun kasvamiseen liittyen tai vaihdevuosiin liittyvän limakalvojen kuivumisen seurauksena.Mikäli virtsaumpeen liittyy ulosteen pidättämisen ongelmaa, tunnottomuutta reisien sisäsivuilla ja jalkojen voimattomuutta, kyse voi olla selkärangan välilevypullistumasta. Tällöin hoitoon on hakeuduttava välittömästi.Virtsaummen tarkempi tutkiminen tapahtuu yleislääkärin, geriatrin (ikäihmiset), urologin (miespotilaat) tai gynekologin (naispotilaat) vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin virtsaumpea epäiltäessä kuuluu mm. vatsan tunnustelu ja koputtelu virtsarakon koon määrittämiseksi. Naisilla gynekologinen tutkimus saattaa olla tarpeen. Tarvittaessa virtsarakossa olevan virtsan määrää voidaan arvioida myös ultraäänitutkimuksen avulla. Jatkotutkimuksina voidaan lisäksi ottaa virtsanäyte sekä muutamia verikokeita (kuten krea, PSA ja verensokeri).

Kondylooma eli visvasyylä tarkoittaa papilloomaviruksen (engl. Human papillomavirus eli HPV) aiheuttamaa syylämäistä ihomuutosta sukuelinten tai peräaukon alueella. Yleisimmin kondylooman aiheuttavat HPV-virustyypit 6 tai 11. Papilloomavirukset aiheuttavat myös kohdunkaulan syöpää, mutta sen aiheuttajina ovat eri virustyypit (yleisimmin HPV 16 tai HPV 18). Jopa 30-50 prosentilla aikuisista on kondyloomaviruksia elimistössään, mutta vain noin yhdellä prosentilla esiintyy silmin nähtäviä kondyloomamuutoksia.Kondylooman oireet ja tutkimuksetKondylooma on usein oireeton; näkyviä muutoksia ilmaantuu vain hyvin pienelle osalle viruksen kantajista (noin yhdelle prosentille). Varsinainen kondylooma voi ilmaantua vuosiakin viruksen tarttumisen jälkeen.Näkyvä kondylooma on tyypillisesti vaalea, kivuton, ihosta koholla oleva ja syylämäinen tai kukkakaalimainen nystyrä. Naisilla ne ilmaantuvat yleensä häpyhuulten tai emättimen alueelle, miehillä siittimen varteen, terskaan tai kivespussiin. Kondyloomaa voi esiintyä myös peräaukon seudulla tai virtsaputkessa. Virtsaputken kondylooma voi aiheuttaa kipua virtsaamisen aikana. Kondylooman tutkiminen tapahtuu lääkärin vastaanotolla. Sukupuolitauteihin erikoistuneita lääkäreitä ovat ihotautilääkärit, gynekologit (naispotilaat) sekä urologit (miespotilaat). Perustutkimuksiin kuuluvat sukuelinten ja peräaukon seudun tarkastelu. Jos kondyloomamuutos on tyypillinen, ei muita tutkimuksia tarvita. Tarvittaessa piilevät kondyloomamuutokset voidaan saada esille erillisen kivuttoman etikkahapposivelyn avulla. Paikallispuudutuksessa otettavaa pientä koepalaa käytetään vain erityistapauksissa diagnoosin varmistamiseksi.Naisille lääkäri tekee yleensä myös gynekologisen tutkimuksen. Tutkimuksen yhteydessä otetaan tavallisesti myös papa-koe (gynekologinen irtosolukoe). Kokeen avulla voidaan tutkia emättimen ja kohdunkaulan alueen solumuutoksia ja mahdollisia kohdunkaulasyövän esiasteita.

Kastelu tarkoittaa lapsen tahatonta virtsan karkaamista. Kastelu voi olla yöllistä (yökastelu) tai tapahtua päiväsaikaan (päiväkastelu). Kyse ei ole sairaudesta, vaan eri tahtiin kehittyvästä kyvystä hallita virtsarakon toimintaa. Joskus harvoin päiväkastelun taustalla voi olla mm. virtsateiden rakennevika tai virtsatietulehdus. Esikouluikää nuoremmilla yökastelun ajatellaan olevan normaaliin kehitykseen liittyvä vaihe. Terveistä lapsista yökastelua esiintyy 3-4 vuoden iässä vielä 50 %:lla, alakoulun alkuvaiheessa 10 %:lla ja teini-ikäisistäkin 1 %:lla. Yökastelu on vahvasti perinnöllistä. Jos molemmat vanhemmat ovat olleet yökastelijoita, 80 %:lla heidän lapsistaan esiintyy yökastelua. Kastelun aiheuttajat ja tutkiminen Lapsen kuivaksi oppiminen vaatii useiden monimutkaisten ”taitojen” kehittymistä. Mm. virtsarakon pitää täyttyessään osata antaa merkki virtsaamistarpeesta, johon keskushermoston täytyy oppia vastaamaan (esim. heräämään sikeästäkin unesta). Lisäksi lapsen elimistö oppii myös pikkuhiljaa mm. vähentämään virtsan muodostamista öisin. Yökastelussa lapsi on jo oppinut päiväkuivaksi, mutta kastelee (kerran tai useammin) yöllä. Yleensä lapsi ei herää virtsarakon täyttymisen tunteeseen, vaan kastelee sänkynsä. Sikeäunisimmat lapset eivät herää vielä tähänkään, vaan saattavat nukkua heräämättä koko yön märässä sängyssä. Primaarisesta yökastelusta puhutaan, jos lapsi ei ole oppinut yökuivaksi tai ei ole ollut koskaan yli kuutta kuukautta yökastelematta. Puhdas yökastelu on eri asia kuin muista sairauksista tai tiloista aiheutuva kastelu. Muita syitä kastelulle ovat muun muassa neurologisesta tai muusta syystä johtuva virtsanpidätyskyvyttömyys (inkontinenssi), viivästyneestä kehityksestä johtuva kastelu (enuresis), tai sekakastelu eli päivä- ja yöaikainen kastelu. Päiväkastelu tarkoittaa päiväaikaista virtsan karkaamista ennen kuin lapsi ehtii wc:een. Joskus lapsi ei edes huomaa virtsan karkaamista. Myös ummetusta voi esiintyä. Päiväkastelun syynä voi olla vain lapsen syventyminen leikkeihin, jolloin virtsaamistarve jää huomiotta. Mikäli päiväkastelun taustalla on virtsatietulehdus, muina oireina voi esiintyä mm. kirvelyä virtsatessa, selkeää tiheävirtsaisuutta tai jopa lämpöä. Jos lapsella ole mitään muita oireita kuin yökastelu, minkäänlaisia tutkimuksia ei yleensä tarvita. Virtsatieinfektion ja muiden virtsassa näkyvien sairauksien (kuten sokeritauti tai munuaistauti) poissulkemiseksi virtsan liuskatesti (U-KemSeul) voidaan ottaa tarvittaessa. Puhtaan yökastelun tutkiminen, diagnosoiminen ja hoidon järjestäminen tapahtuu neuvolalääkärin, oman perusterveydenhuollon lääkärin, kuten terveyskeskuslääkärin, tai yksityislääkärin toimesta.