Osuvimmat tulokset: Yskä

Yskä on hyvin yleinen oire, joka aiheutuu yskäreseptorien eli hermopäätteiden ärtymisestä. Yskäreseptoreja sijaitsee mm. nielussa, kurkunpäässä, nenässä ja korvassa. Yskimistä puolestaan säätelee aivorungossa sijaitseva yskänkeskus. Yskiminen on elimistön puolustusmekanismi, jonka tehtävänä on poistaa hengitysteihin joutunutta ärsyttävää materiaalia, kuten limaa, hiukkasia tai esimerkiksi ruoan muruja. Yskän oireet ja tutkiminenYleisimmin yskä liittyy jonkin viruksen tai bakteerin aiheuttamaan tulehdukseen, kuten flunssaan, keuhkoputkentulehdukseen tai poskiontelotulehdukseen. Tällöin yskä korjaantuu yleensä viimeistään parissa viikossa. Lapsilla tavallisia yskän aiheuttajia ovat lisäksi kurkunpääntulehdus (äänen käheys ja haukkuva yskä) sekä hengitysteihin joutunut vierasesine. Mikäli yskään liittyy voimakasta yleisvoinnin laskua, kuumetta, hengenahdistusta tai kylkikipua, kyse voi olla keuhkokuumeesta. Tällöin tulee hakeutua lääkärin tutkittavaksi.Jos yskä jatkuu yli neljän viikon ajan, kyseessä on ns. pitkittynyt yskä. Myös tällöin saattavat lisäselvitykset olla tarpeen. Yksi yleisimmistä pitkittyneen yskän aiheuttajista on astma, johon kuitenkin yleensä liittyy myös hengenahdistusta. Tupakoijilla yleinen keuhkoahtaumatauti aiheuttaa samankaltaisia oireita. Myös närästys eli refluksitauti voi aiheuttaa pitkittynyttä yskää – tällöin muina oireina voi olla esim. polttavaa kipua rintalastan takana, palan tunnetta kurkussa ja happaman mahansisällön nousua suuhun. Sydänpotilailla sydämen vajaatoiminta voi joskus olla pitkittyneen yskän syynä. Myös joidenkin lääkkeiden haittavaikutuksena voi ilmaantua yskää. Tämä onkin hyvä muistaa esimerkiksi verenpainetaudin hoitoon käytettävien ACE-estäjien ja beetasalpaajien kohdalla, mikäli niiden aloittamisen jälkeen ilmaantuu kuivaa yskää.Lääkärin suorittamaan yskän perustutkimukseen kuuluvat mm. keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla, nielun tähystys, kaulan alueen imusolmukkeiden tunnustelu sormenpäillä sekä usein myös poskionteloiden tutkiminen ultraäänilaitteella poskien pinnalta. Lääkäri voi päättää tarvittaessa jatkotutkimuksista, jollaisia ovat esim. verikokeet, keuhkojen röntgenkuvaus tai spirometria (keuhkojen toimintatutkimus). Joskus myös ruokatorven tähystys eli gastroskopia voi tulla kyseeseen.

Keuhkoahtaumatauti eli COPD (engl. Chronic obstructive pulmonary disease) on pääasiassa tupakoitsijoiden pitkäaikainen ja palautumaton keuhkoputkia ahtauttava sairaus, johon voi liittyä mm. keuhkolaajentumaa ja pitkäaikaista keuhkoputkien tulehdusta. Keuhkoahtaumatauti on yleinen vaiva: siihen sairastuu arviolta 10 % aikuisväestöstä. Tupakointi kasvattaa sairastumisriskiä ainakin kolminkertaiseksi.Keuhkoahtaumataudin (COPD) oireet ja tutkiminenYleisin keuhkoahtaumataudin alkuvaiheen oire on keuhkojen suurentunut limaneritys. Tämä voi aiheuttaa yskää ja usein puhutaankin niin kutsutusta tupakkayskästä. Taudin edetessä alkaa esiintyä myös hengenahdistusta ja fyysisen suorituskyvyn heikkenemistä.Keuhkoahtaumatauti todetaan lääkärin perustutkimuksessa, johon kuuluu mm. keuhkojen ja hengitysäänien kuuntelu stetoskoopin avulla. Lisäksi taudin diagnosoimiseen käytetään keuhkojen röntgenkuvaamista sekä keuhkojen toimintakoetta (spirometria), jossa voidaan tarkastella keuhkojen tilavuutta ja suorituskykyä. On tärkeää todeta keuhkoahtaumatauti mahdollisimman varhain, jotta palautumattomia muutoksia voitaisiin estää. Joskus keuhkoahtaumataudin ja astman erottelu voi olla vaikeaa.

Keuhkokuume eli pneumonia on vakava keuhkokudoksen tulehdus. Sen voi aiheuttaa bakteeri tai virus, ja se hoidetaan aina antibioottihoidolla. Keuhkokuumeeseen sairastuu vuosittain 1000-2000 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti, ja se on yleisin lapsilla ja vanhuksilla.Keuhkokuumeen oireet ja tutkiminenYleisimpiä keuhkokuumeen oireita ovat kuume, yskä, hengenahdistus, kylki- tai vatsakipu sekä yleisvoinnin lasku. Sen sijaan nuha tai kurkkukipu eivät ole tyypillisiä keuhkokuumeen oireita. Iäkkäämmillä ihmisillä pelkkä väsymys ja yleisvoinnin huononeminen voivat olla ainoa oire keuhkokuumeesta.Lapsilla keuhkokuumeen yleisimpiä oireita ovat yskä ja kuume. Tavallisesta flunssasta keuhkokuumeen erottaa kuitenkin yleisvoinnin heikentyminen, voimakkaampi väsymys ja oireiden pitkittyminen. Erityisesti kouluikäisillä ja nuorilla aikuisilla yksi tavallisimmista keuhkokuumeen aiheuttajista on mykoplasma, jonka oireena voi olla pelkästään hyvin pitkäkestoinen yskä. Keuhkokuumeen luotettava tunnistaminen vaatii lääkärin tutkimuksen. Vastaanotolla diagnoosin asettaminen perustuu yleistutkimukseen, sekä erityisesti keuhkojen kuunteluun, tulehdusarvon (CRP) mittaamiseen verikokeella ja keuhkoröntgenkuvaan.

Astma tarkoittaa keuhkoputkien limakalvoille kehittynyttä ärtymys- ja tulehdustilaa. Tämän seurauksena hengitystiet ahtautuvat ja aiheuttavat oireita, kuten yskää, limaneritystä ja hengenahdistusta. Astman syntymekanismia ei täysin tunneta, mutta perintötekijöillä on suuri vaikutus. Suomalaisista astmaa sairastaa 7-10 prosenttia.Astman oireet ja tutkiminenAstman pääoireita ovat pitkittynyt yskä, limannousu, hengenahdistus ja hengityksen vinkuminen. Yskän ja limannousun taustalla on astman aiheuttama keuhkoputkien ärtymystila, jota rasitus, tavalliset flunssat, erilaiset pölyt tai siitepölyallergia pahentavat. Varsinkin yöaikaan ja aamuisin esiintyvä pitkittynyt yskä onkin yleisimpiä astman ensioireita, samoin sairastetun flunssan tai rasittavan urheilusuorituksen jälkeen pitkään jatkuva yskiminen. Jatkuva ärtymystila voi saada aikaan lihassupistuksen keuhkoputkia ympäröivissä lihaksissa, mikä johtaa keuhkoputkien ahtautumiseen. Tämän seurauksena ilma ei kulje yhtä vaivattomasti keuhkoihin ja syntyy astmalle tyypillinen hengenahdistuksen tunne tai jopa hengityksen vinkuminen. Joskus oireena voi olla myös "huokailu" eli vaikeus saada vedettyä keuhkot riittävän täyteen ilmaa. Jos oireita esiintyy pelkästään rasituksen yhteydessä, voi kyseessä olla rasitusastma. Jos taas astman oireet liittyvät esimerkiksi työpaikalla käytettyihin aineisiin, voidaan epäillä työperäistä astmaa.Koska alttiius astman puhkeamiseen on vahvasti perimästä riippuvaa, astmaa sairastavilla on usein myös muita allergisia sairauksia, kuten atooppista ihottumaa, allergista nuhaa ja siitepölyallergioita (ns. atooppisia sairauksia).Astman toteaminen vaatii lääkärin tutkimuksen. Vastaanotolla suoritettavaan perustutkimukseen kuuluu mm. keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla. Lisäksi astman diagnosointiin käytetään keuhkoröntgenkuvaa (joskus myös poskiontelokuvaa) sekä kahden viikon mittaista kotona tehtävää puhallusseurantaa (PEF-seuranta) hengitettävän, avaavan lääkkeen kanssa. Myös laboratoriossa otettava tarkempi keuhkojen puhalluskoe (spirometria) kuuluu astman perustutkimuksiin. Usein lääkäri määrää myös muutamia verikokeita.Lapsilla astman toteamiseen voidaan käyttää myös oskillometria sekä juoksurasituskoetta.

Flunssa eli nuhakuume on monien eri virusten aiheuttama hengitysteiden tulehdus. Alttius sairastua flunssaan vaihtelee, mutta useimmat aikuiset sairastavat nuhakuumeen muutaman kerran vuodessa. Lapsilla jopa kymmenen flunssajaksoa vuodessa ei ole harvinaista. Flunssan oireet ja tutkiminenFlunssa aiheuttaa tulehdusoireita koko hengitysteiden alueella: oireita voi olla nenässä, poskionteloissa, välikorvassa, nielussa, kurkunpäässä ja keuhkoputkissa. Tyypillisesti flunssa alkaa nielaistessa tuntuvalla kurkkukivulla ja nenän tukkoisuudella. Tämän jälkeen voi esiintyä nuhaa, äänen käheyttä, korvien lukkiutumista, kuumeista oloa ja lapsilla korkeaakin kuumetta (yli 38.5 astetta). Flunssaviruksen aiheuttavat usein myös keuhkoputkien tulehdusta, jonka oireena voi olla sitkeää yskää (katso tarkemmin keuhkoputkentulehdus). Yleiskunto ei kuitenkaan yleensä ole merkittävästi huonontunut. Tyypillisesti flunssa kestää 3-10 päivää, mutta oireilu voi joskus myös pitkittyä: puolella flunssaan sairastuneista yskä jatkuu 2 viikkoa tai pitempäänkin.Myös influenssa on viruksen aiheuttama tauti, mutta siinä oireilu on usein selkeästi rajumpaa kuin flunssassa (korkeampi kuume, jäsenten pakotus, yleisvoinnin heikkeneminen). Alle 2-vuotiailla lapsilla kurkunpääntulehdus voi aiheuttaa flunssan tapaan yskää, mutta siinä yskä on tyypillisen "hakkaavaa" tai "haukkuvaa" ja ääni muuttuu selkeästi käheäksi.Joskus oireiden taustalla voi olla myös bakteeriperäinen tauti. Esim. poskiontelotulehduksen tuntomerkkejä ovat yli viikon kestänyt nenän tukkoisuus ja yskä, johon liittyy kuumetta, painon tunnetta poskipäissä sekä märkäisen eritteen valumista nieluun (katso tarkemmin poskiontelotulehdus). Nielurisatulehdus eli angiina aiheuttaa oireita lähinnä kurkun alueelle, korvatulehdus korviin (kipu ja tukkoisuus), kun taas keuhkokuume aiheuttaa yleensä selkeästi hankalampia oireita kuin flunssassa, kuten yskää, hengenahdistusta, kuumetta ja yleisvoinnin heikkenemistä.Lisäksi on hyvä muistaa, että allergiakautena ilmenevä nuha ja väsynyt yleisvointi voivat johtua myös siitepölyallergiasta.Tavallinen flunssa on yleensä helppo tunnistaa ilman lääkärin vastaanottoakin. Vastaanotolla lääkärin perustutkimukseen kuuluvat mm. keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla, kaulan imusolmukkeiden tunnustelu sekä nielun tarkastaminen. Lapsilla tutkitaan myös korvien tilanne korvalampulla. Tavallisen flunssan toteamisessa ei yleensä käytetä laboratoriotutkimuksia.Jos herää epäily esim. nielutulehduksesta (nielurisatulehdus eli angiina), keuhkokuumeesta tai poskiontelotulehduksesta, lääkäri voi määrätä mm. nieluviljelyn, mitata verikokeella tulehdusarvon (CRP) tai tutkia poskionteloiden tilannetta röntgenkuvauksen tai erityisen poskionteloiden tutkimiseen tarkoitetun ultraäänilaitteen avulla.

Veriyskä tarkoittaa yskiessä suuhun nousevaa verensekaista eritettä, joskus harvoin myös pelkkää verta. Veriyskän yleisimpiä aiheuttajia ovat erilaiset tulehdukset (keuhkokuume, keuhkoputkentulehdus) sekä keuhkoveritulppa. Ikäihmisillä veriyskää voivat aiheuttaa myös tuberkuloosi tai erilaiset kasvaimet. Veriyskä on melko yleinen oire, jonka syy on aina selvitettävä.Veriyskän aiheuttajat ja tutkiminenYleensä veriyskällä tarkoitetaan yskösten seassa olevia verisiä viiruja. Joskus verta voi kuitenkin olla runsaastikin. Veriyskään liittyvät mahdolliset muut oireet riippuvat veriyskän aiheuttajasta. Noin 10 % veriyskätapauksista ei johdu lainkaan hengitysteiden verenvuodosta, vaan esimerkiksi nenäverenvuodosta tai suun limakalvojen vuodosta.Lapsilla ja nuorilla ihmisillä yleisin veriyskän aiheuttaja on hengitysteiden tulehdus, kuten keuhkoputkentulehdus tai keuhkokuume. Tällöin oireina on tavallisesti jo aiemmin alkanutta yskää ja kuumetta. Lapsilla myös hengitysteihin joutunut vierasesine, kuten pieni lelu, voi aiheuttaa poistuttuaankin hetkellistä veren yskimistä. Aikuisilla harvinaisempi veriyskän aiheuttaja on keuhkoveritulppa eli keuhkoembolia. Sen muita oireita ovat mm. hengenahdistus, rintakipu ja nopea pulssi.Ikäihmisillä veriyskän taustalla saattaa olla uudelleen aktivoitunut tuberkuloosi. Tällöin voi esiintyä myös väsymystä, laihtumista ja lievää kuumetta. Myös sydämen vajaatoimintaan voi liittyä veriyskää, joka on usein vaahtomaista ja väriltään vaaleanpunaista. Lisäksi erilaisten veren hyytymiseen vaikuttavien lääkkeiden (kuten aspiriini tai varfariini) käyttö voi aiheuttaa veriyskää.Iän myötä erilaisten kasvainten todennäköisyys lisääntyy. Veriyskä voi olla myös keuhkosyöpään liittyvä oire. Koska keuhkosyöpä kehittyy pitkän ajan kuluessa, sen muut oireet voivat olla epämääräisiä: laihtumista, ruokahaluttomuutta, hengenahdistusta tai rintakipuja. Keuhkosyövästä on kerrottu tarkemmin artikkelissa keuhkosyöpä.Lääkärin suorittamaan perustutkimukseen veriyskän vuoksi kuuluu mm. sydämen ja keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla sekä mahdollisen jalkaturvotuksen toteaminen (sydämen vajaatoimintaan liittyen). Mikäli epäillään tulehdusta, myös verikokeita (kuten tulehdusarvo CRP) tai tuberkuloosin toteamiseen käytettäviä yskösnäytteitä saatetaan ottaa. Keuhkokuva kuuluu lähes aina veriyskän perustutkimuksiin. Tarvittaessa tutkimusta tarkennetaan tietokonetomografia- eli TT-kuvauksella tai magneettikuvauksella. Keuhkosairauksien yksikössä voidaan suorittaa lisäksi keuhkoputkien tähystys eli bronkoskopia.

Närästys tarkoittaa rintalastan takana tuntuvaa polttavaa tai korventavaa tunnetta. Närästyksen aiheuttaa mahan happaman sisällön nouseminen ylöspäin takaisin ruokatorveen, jossa se ärsyttää ruokatorven limakalvoa. Kaikilla ihmisillä takaisinvirtausta tapahtuu jonkin verran, mutta mikäli oireita on viikoittain tai useammin, vaivaa kutsutaan refluksitaudiksi (re flux = takaisin virtaus). Tällöin taustalla saattaa olla esim. palleatyrästä aiheutuva ruokatorven alasulkijalihaksen puutteellinen toiminta. Noin joka viides suomalainen kärsii närästyksestä ja joka kymmenennellä oireita on viikoittain.Närästyksen oireet ja tutkiminenNärästyksen tyyppioire on korventava, tylppä kipu rintalastan takana. Joskus hapanta mahansisältöä voi nousta myös suuhun saakka. Tämä ärsyttää ruokatorvea pitkältä matkalta ja voi aiheuttaa myös muita oireita, kuten palan tunnetta kurkussa, nielaisukipua tai jopa yskää. Tyypillisesti närästys on pahimmillaan pian ruokailun jälkeen tai makuulla ollessa. Myös kumartelu, vatsan kohdalta kiristävät vaatteet, taakkojen nostelu ja henkinen stressi voivat pahentaa oireita. Raskauden aikainen närästys on hyvin yleistä; vaivan taustalla on sekä kohdun suureneminen että ruokatorven alasulkijalihaksen rentoutuminen raskauden aikana. Mikäli polttava ja korventava kipu tuntuu selkeämmin ylävatsan kohdalla, kyseessä saattaa olla vatsahaava. Tällöin kiputuntemus on tyypillisesti pahimmillaan mahan ollessa tyhjä ja lievittyy syömisellä. Mahahaavan taustalla saattaa olla myös tulehduskipulääkkeiden (kuten ibuprofeeni tai ketoprofeeni) pitkäaikainen käyttö. Tulehduskipulääkkeet ohentavat ruuansulatuskanavaa suojaavaa limakerrosta ja sen seurauksena limakalvoon saattaa syntyä haavaumia ja syöpymiä. Riskejä voi vähentää vatsansuojalääkkeitä käyttämällä tai vaihtamalla tulehduskipulääkkeet esim. parasetamoliin.Lääkärin suorittamaan närästysoireen perustutkimukseen kuuluu mm. keuhkojen ja sydämen kuuntelu stetoskoopilla sekä vatsan tunnustelu. Refluksitaudin keskeisin perustutkimus on ruokatorven ja vatsalaukun tähystys (gastroskopia). Myös ruokatorven happamuutta mittaavaa pH-tutkimusta käytetään.

Keuhkoveritulppa tarkoittaa verihyytymän aiheuttamaa tukkeumaa keuhkovaltimossa, mikä estää verenkierron osaan keuhkoista ja voi täten aiheuttaa keuhkojen osan kuolion. Verihyytymä syntyy usein jalan alueen laskimoissa ja kulkeutuu sydämen kautta keuhkovaltimoon. Keuhkoveritulpan saa vuosittain noin 1 000 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti.Keuhkoveritulpan oireet ja tutkiminenKeuhkoveritulppa on hengenvaarallinen tila. Sen keskeisiä oireita ovat hengenahdistus, rintakipu, nopeutunut pulssi, yskänpuuskat ja veriyskä. Myös kuumetta tai suorituskyvyn heikkenemistä voi esiintyä keuhkoveritulpan seurauksena. Oireiden kehittyminen ja voimakkuus riippuvat verihyytymän sekä tukkeutuneen valtimon koosta ja sijainnista – vointi voi romahtaa äkillisestikin, jos verihyytymä tukkii suuren keuhkovaltimon.Mikäli keuhkoveritulppa johtuu alaraajojen laskimotukoksesta, oireena voi lisäksi olla mm. pohkeen turvotusta ja arkuutta. Lääkärin perustutkimuksiin keuhkoveritulppaa epäiltäessä kuuluvat sydämen ja keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla sekä sydänfilmin (EKG) ja verikokeiden (kuten D-dimeerin ja sydänmerkkiaineiden) ottaminen. Myös keuhkojen röntgenkuvaus kuuluu perustutkimuksiin. Tarkimmin keuhkoembolia voidaan todeta tietokonetomografia- eli TT-kuvauksella. Jalkojen laskimoiden tilanne voidaan tarkastaa ultraäänitutkimuksen avulla laskimotukosten toteamiseksi.

Keuhkoputkentulehdus eli bronkiitti tarkoittaa henkitorven ja keuhkoputkien limakalvojen ärtymystilaa. Sitä esiintyy usein mm. flunssan aikana. Valtaosa keuhkoputkentulehduksista on virusten aiheuttamia. Keuhkoputkentulehdus on hyvin yleinen vaiva: vuosittain sen sairastaa vähintään joka kymmenes suomalainen.Keuhkoputkentulehduksen oireet ja tutkiminenÄkillisen keuhkoputkentulehduksen oireita ovat yskä, kurkkukipu, äänen käheys ja kuume (varsinkin alkupäivinä). Yskä voi olla aluksi kuivaa ja muuttua myöhemmin limaisemmaksi. Kuume pysyttelee yleensä alle 38.5 asteessa eikä kestä paria päivää pitempää. Yskä voi kestää kolmekin viikkoa. Koska äkillinen keuhkoputkentulehdus liittyy usein flunssaan, muina oireina voi olla myös nuhaa ja korvien tukkoisuutta. Pitkäaikaisen keuhkoputkentulehduksen keskeisin oire on sitkeä yskä. Virustautiin sairastuminen voi joskus johtaa pahenemisvaiheeseen, jolloin voi lisäksi ilmaantua hengenahdistusta, limaisuuden lisääntymistä sekä kuumetta. Pitkäaikaisen keuhkoputkentulehduksen yleisimpiä aiheuttajia ovat astma ja keuhkoahtaumatauti. Lääkärin suorittamaan perustutkimukseen keuhkoputkentulehduksen vuoksi kuuluvat mm. keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla, nielun tähystys, kaulan alueen imusolmukkeiden tunnustelu sekä tarvittaessa myös poskionteloiden tutkiminen. Yleensä keuhkoputkentulehduksen toteamiseksi ei tarvita tarkempia kuvantamistutkimuksia tai verikokeita. Tarvittaessa lääkäri voi määrätä kuitenkin verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP) tai keuhkojen röntgenkuvauksen, jos keuhkokuumeen mahdollisuus halutaan sulkea pois.

Nielun alapuolella sijaitseva kurkunpää on henkitorven ja ruokatorven yhtymäkohta. Kurkunpääntulehdus eli laryngiitti tarkoittaa tämän alueen eli äänihuulten, henkitorven ylimmän osan ja kurkunkannen tulehdusta sekä lievää turvotusta. Tulehduksen aiheuttaa yleensä aina virus, yleisimmin parainfluenssavirus. Kurkunpääntulehdus on yleinen vaiva 0,5-2 vuotiailla lapsilla, etenkin pojilla. Voimakkaasta ja pelottavasta oirekuvastaan huolimatta se on usein melko vaaraton vaiva, jonka oireisiin löytyy ensiapu jo kotoa. Kurkunpääntulehduksen oireet ja tutkiminen Lapsen kurkunpääntulehdus eli laryngiitti alkaa usein äkillisesti yöaikaan. Tyypillisin oire on kuiva, kumea ja ”haukkuva” yskä. Muita oireita ovat äänen käheys (jopa äänen menetys), kurkkukipu sekä mahdollisesti yskänkohtaukseen liittyvä sisäänhengittämisen vaikeus. Hengitys voi myös vinkua tai rohista. Virustautiin liittyen kuumetta esiintyy yleensä aina. Useimmiten lapsen oireilu on lievää eikä vaikeutunutta sisäänhengitystä ole lainkaan. Lapsen kurkunpääntulehdus on usein helppo tunnistaa kumeasta yskästä. Lääkäri havainnoi lapsen hengitystyötä ja arvioi mahdollista hengitysvaikeutta. Perustutkimuksiin kuuluvat sydämen ja keuhkojen kuuntelu sekä nielun tutkiminen. Yleensä kurkunpääntulehduksen toteamiseen ei tarvita verikokeita tai kuvantamistutkimuksia.

Mykoplasma pneumoniae on pienikokoinen bakteeri, joka aiheuttaa normaalisti melko lieväoireisia hengitystietulehduksia. Tauti on tavallinen lapsilla ja nuorilla, ja se esiintyy usein epidemioina. Mykoplasman aiheuttama tulehdus parantuu normaalisti itsestään, mutta oireet voivat kestää jopa 2-3 viikkoa. Joskus hoidoksi voidaan tarvita myös antibiootteja. Mykoplasma-tulehduksen oireet ja tutkiminen Mykoplasma aiheuttaa hyvin samankaltaisia oireita kuin muutkin hengitystietulehdukset: kurkkukipua, yskää, kuumetta, tukkoisuutta, päänsärkyä sekä lihas- ja nivelkipuja. Pelkästään oireiden perusteella sitä onkin vaikea erottaa esim. flunssasta tai keuhkoputkentulehduksesta. Myös iho-, silmä-, vatsa- ja keskushermosto-oireita voi esiintyä.  Mykoplasma on mahdollinen, jos epidemia on meneillään tai jos potilaan lähipiirissä on todettu mykoplasma-tulehdus, ja oireet ovat samantyyppiset. Tavallisesti mykoplasmaa aletaan epäillä silloin, kun yskä ja muut oireet sekä rasituksessa aaltoileva kurkun karheus ja lievä kuumeilu jatkuvat pidempään. Silloin lääkärillä käynti voi olla paikallaan. Tulehduksesta voi seurata pidempikin alikuntoisuus, vaikka tauti itsessään on parantunut. Mykoplasma voi aiheuttaa myös keuhkokuumeen, ja huonosti hoidettuun tulehdukseen voi liittyä jälkitauteja, kuten poskiontelotulehdus, korvatulehdus tai jopa sydänlihastulehdus (myokardiitti). Lääkäri voi tutkimisen lisäksi tarkistaa yleiset tulehdusveriarvot. Ne voivat olla normaalit tai hieman koholla. Lisäksi voidaan mitata mykoplasma -vasta-aineita, joita on kahta eri muotoa: Taudin aktiivisessa vaiheessa nousevat IgM-luokan vasta-aineet ja pidemmäksi ajaksi koholle jäävät IgG-luokan vasta-aineet. Vasta-ainetasot voivat taudin alkuvaiheessa olla normaalit, ja nousua saattaa näkyä vasta parin viikon sisään otettavassa uudessa näytteessä, mikä varmistaa tuoreen tulehduksen. Joskus harvoin diagnoosi varmistuu yhdestä näytteestä. Myös mykoplasma-pikatestejä on olemassa, mutta niitä ei ole aina käytettävissä.  Mykoplasma-tulehdus ei anna pysyvää vastustuskykyä taudille, joten sairauden voi saada uudelleen. Hankalaksi mykoplasman diagnosoinnin tekee se, että uuden tulehduksen yhteydessä akuutin vaiheen vasta-aineet eivät välttämättä nouse samalla lailla kuin ensimmäisen tartunnan aikana. Joskus korkeiden IgG-luokan vasta-aineiden tulkitaan virheellisesti tarkoittavan tuoretta mykoplasma-infektiota, ja potilasta saatetaan hoitaa pitkälläkin antibioottikuurilla.