Osuvimmat tulokset: Hengenahdistus

Keuhkoahtaumatauti eli COPD (engl. Chronic obstructive pulmonary disease) on pääasiassa tupakoitsijoiden pitkäaikainen ja palautumaton keuhkoputkia ahtauttava sairaus, johon voi liittyä mm. keuhkolaajentumaa ja pitkäaikaista keuhkoputkien tulehdusta. Keuhkoahtaumatauti on yleinen vaiva: siihen sairastuu arviolta 10 % aikuisväestöstä. Tupakointi kasvattaa sairastumisriskiä ainakin kolminkertaiseksi.Keuhkoahtaumataudin (COPD) oireet ja tutkiminenYleisin keuhkoahtaumataudin alkuvaiheen oire on keuhkojen suurentunut limaneritys. Tämä voi aiheuttaa yskää ja usein puhutaankin niin kutsutusta tupakkayskästä. Taudin edetessä alkaa esiintyä myös hengenahdistusta ja fyysisen suorituskyvyn heikkenemistä.Keuhkoahtaumatauti todetaan lääkärin perustutkimuksessa, johon kuuluu mm. keuhkojen ja hengitysäänien kuuntelu stetoskoopin avulla. Lisäksi taudin diagnosoimiseen käytetään keuhkojen röntgenkuvaamista sekä keuhkojen toimintakoetta (spirometria), jossa voidaan tarkastella keuhkojen tilavuutta ja suorituskykyä. On tärkeää todeta keuhkoahtaumatauti mahdollisimman varhain, jotta palautumattomia muutoksia voitaisiin estää. Joskus keuhkoahtaumataudin ja astman erottelu voi olla vaikeaa.

Astma tarkoittaa keuhkoputkien limakalvoille kehittynyttä ärtymys- ja tulehdustilaa. Tämän seurauksena hengitystiet ahtautuvat ja aiheuttavat oireita, kuten yskää, limaneritystä ja hengenahdistusta. Astman syntymekanismia ei täysin tunneta, mutta perintötekijöillä on suuri vaikutus. Suomalaisista astmaa sairastaa 7-10 prosenttia.Astman oireet ja tutkiminenAstman pääoireita ovat pitkittynyt yskä, limannousu, hengenahdistus ja hengityksen vinkuminen. Yskän ja limannousun taustalla on astman aiheuttama keuhkoputkien ärtymystila, jota rasitus, tavalliset flunssat, erilaiset pölyt tai siitepölyallergia pahentavat. Varsinkin yöaikaan ja aamuisin esiintyvä pitkittynyt yskä onkin yleisimpiä astman ensioireita, samoin sairastetun flunssan tai rasittavan urheilusuorituksen jälkeen pitkään jatkuva yskiminen. Jatkuva ärtymystila voi saada aikaan lihassupistuksen keuhkoputkia ympäröivissä lihaksissa, mikä johtaa keuhkoputkien ahtautumiseen. Tämän seurauksena ilma ei kulje yhtä vaivattomasti keuhkoihin ja syntyy astmalle tyypillinen hengenahdistuksen tunne tai jopa hengityksen vinkuminen. Joskus oireena voi olla myös "huokailu" eli vaikeus saada vedettyä keuhkot riittävän täyteen ilmaa. Jos oireita esiintyy pelkästään rasituksen yhteydessä, voi kyseessä olla rasitusastma. Jos taas astman oireet liittyvät esimerkiksi työpaikalla käytettyihin aineisiin, voidaan epäillä työperäistä astmaa.Koska alttiius astman puhkeamiseen on vahvasti perimästä riippuvaa, astmaa sairastavilla on usein myös muita allergisia sairauksia, kuten atooppista ihottumaa, allergista nuhaa ja siitepölyallergioita (ns. atooppisia sairauksia).Astman toteaminen vaatii lääkärin tutkimuksen. Vastaanotolla suoritettavaan perustutkimukseen kuuluu mm. keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla. Lisäksi astman diagnosointiin käytetään keuhkoröntgenkuvaa (joskus myös poskiontelokuvaa) sekä kahden viikon mittaista kotona tehtävää puhallusseurantaa (PEF-seuranta) hengitettävän, avaavan lääkkeen kanssa. Myös laboratoriossa otettava tarkempi keuhkojen puhalluskoe (spirometria) kuuluu astman perustutkimuksiin. Usein lääkäri määrää myös muutamia verikokeita.Lapsilla astman toteamiseen voidaan käyttää myös oskillometria sekä juoksurasituskoetta.

Sydämen vajaatoiminta on tila, jossa sydänlihas ei pysty pumppaamaan verta elimistöön vaadittavalla teholla. Sen aiheuttaa aina jokin muu sydänsairaus, kuten sepelvaltimotauti, eteisvärinä tai verenpainetauti. Sydämen vajaatoiminta on iän myötä yleistyvä vaiva: alle 50-vuotiailla se on hyvin harvinainen, mutta yli 80-vuotiaista sitä sairastaa joka kymmenes.Sydämen vajaatoiminnan oireet ja tutkiminenSydämen vajaatoiminta voi ilmentyä sydämen vasemman tai oikean puolen vajaatoimintana, ja oireet näissä ovat osin erilaisia. Myös molemminpuolinen vajaatoiminta on tavallista.Vasemman puolen vajaatoiminta on yleisempää, ja sen oireita ovat mm. hengenahdistus sekä heikkenevä rasituksen sieto, koska sydän ei jaksa pumpata keuhkoista tulevaa verta riittävästi eteenpäin. Oikean puolen vajaatoiminnassa oireina esiintyy yleensä säärien tai nilkkojen turvotusta (katso tarkemmin jalkojen turvotus). Vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa paino voi nousta, hengitys erityisesti makuuasennossa käy työlääksi ja saattaa ilmaantua kuivaa yskää.Sydämen vajaatoiminnan tunnistaminen vaatii aina käynnin lääkärin vastaanotolla. Yleislääkärin perustutkimukseen kuuluu mm. sydänäänien ja keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla sekä mahdollisten jalkaturvotusten tutkiminen. Lisäselvyyttä vajaatoimintaan saadaa sydänfilmin (EKG), keuhkoröntgenkuvauksen ja verikokeiden avulla. Lisäksi sydäntautien erikoislääkäri eli kardiologi voi tutkia vajaatoimintaa sydämen ultraäänen eli kaikututkimuksen avulla.

Hengenahdistus tarkoittaa tukehtumisen tunnetta tai rasituksessa ilmenevää poikkeuksellista hengästymistä. Hengenahdistuksen taustalla on yleensä keuhkoihin liittyvä ongelma, mutta joskus myös kurkunpäähän tai henkitorveen liittyvä vaiva. Sen yleisimpiä aiheuttajia ovat mm. astma, keuhkojen tulehdukset, sydämen vajaatoiminta, keuhkoveritulppa, hengitysteiden tukkeutuminen ja paniikkikohtaus.Hengenahdistuksen aiheuttajat ja tutkiminenHengenahdistus voidaan jakaa kolmeen oireryhmään sen mukaisesti, kuinka nopeasti oireet ovat kehittyneet.Äkillisesti alkaneen hengenahdistuksen voi aiheuttaa hengitysteihin joutunut vierasesine (esim. ruoka tai pieni lelu). Tällöin saattaa esiintyä lisäksi sisäänhengityksen vinkumista. Myös äkilliseen astmakohtaukseen (katso astma) tai allergiseen reaktioon (anafylaktinen reaktio esim. hyönteisen piston tai lääkkeen antamisen jälkeen) voi liittyä voimakas hengenahdistus, mutta näissä hengitys vinkuu yleisimmin uloshengityksessä. Ilmarinnassa keuhkopussiin pääsee ilmaa keuhkorakkulan puhjetessa ja tällöin oireena voi olla äkillisen hengenahdistuksen lisäksi toispuoleista, pistävää rintakipua. Keuhkoveritulpassa äkillisen hengenahdistuksen aiheuttaa tavallisesti jalasta liikkeelle lähtenyt verihyytymä (laskimotukos), joka tukkii keuhkovaltimon. Sen muina oireina ovat rintakipu ja yskä – joskus myös voinnin nopea romahtaminen. Myös sydäninfarktin yksi oire saattaa olla äkillisesti tai muutamien tuntien kuluessa alkanut voimakas hengenahdistus.Muutamien tuntien kuluessa kehittyvän hengenahdistuksen aiheuttajia ovat mm. keuhkokuume ja keuhkorakkulatulehdus. Muina oireina on tällöin yleensä kuumetta ja yskää. Myös astman, keuhkoahtaumataudin ja keuhkoveritulpan oireet voivat kehittyä hitaammin, muutamien tuntien kuluessa.Päivien ja viikkojen aikana kehittyvän hengenahdistuksen taustalla voi olla sydämen vajaatoiminta. Tällöin sydän ei jaksa pumpata keuhkoista tulevaa verta riittävästi eteenpäin, jolloin oireena on erityisesti makuuasentoon liittyvä hengenahdistus ja kuiva yskä. Myös anemia (veren alhainen hemoglobiini) voi aiheuttaa hengenahdistusta ja kehittyä huomaamattakin esim. suolistonsisäisen verenvuodon seurauksena. Paniikkihäiriö on erityinen hengenahdistuksen muoto. Se kehittyy yleensä muutamassa minuutissa ja menee ohi noin puolessa tunnissa. Sen tyypillisiä oireita ovat sydämentykytys, huimaus ja puutumisen tunne erityisesti käsissä.Hengenahdistuksen syyn tutkiminen tapahtuu yleislääkärin tai keuhkolääkärin vastaanotolla. Perustutkimukseen kuuluu mm. keuhkojen ja sydämen kuuntelu stetoskoopilla. Yleensä myös röntgenkuvaus keuhkoista kuuluu perustutkimuksiin. Muut tutkimukset määräytyvät hengenahdistuksen aiheuttajan mukaan.

Rytmihäiriö tarkoittaa sydämen rytmin epätasaisuutta, poikkeavaa nopeutumista tai hidastumista. Yleensä kyse on vaarattomasta ja hyvänlaatuisesta oireesta, mutta taustalla voi olla myös vakavampia syitä, kuten sydämen johtumishäiriö tai eteisvärinä. Ainakin ajoittaisia rytmihäiriöitä esiintyy joka toisella suomalaisella.Rytmihäiriön aiheuttajat ja tutkiminenRytmihäiriö on moninainen käsite. Rasituksessa havaittava sydämen rytmin nopeutuminen on osa sydämen normaalia toimintaa. Samoin hengityksen tahdissa tapahtuva sykkeen nopeutuminen ja hidastuminen on normaalia. Varsinainen sydämen rytmihäiriö voidaan aistia hyvin eri tavoin: sydän voi ”tykyttää”, ”muljahdella”, ”jättää lyöntejä väliin” tai ”lyödä tyhjää”.Yleisin rytmihäiriölaji on ns. hyvänlaatuinen lisälyöntisyys. Tällöin sydän lyö tavallisen lyönnin perään nopeasti uuden lyönnin, jota seuraa tavallista pitempi tauko. Yleensä tämä tauko ja sitä seuraava voimakas lyönti aistitaan sydämen ”pysähtymisenä” ja ”muljahduksena”. Kyse on yleisestä ja vaarattomasta ilmiöstä, johon ei liity rintakipua, hengenahdistusta tai pyörtymistä. Lisälyöntisyys on tavallista kaikenikäisillä.Nopealyöntisyyttä aiheuttavista rytmihäiriöistä yleisimpiä ovat kaikenikäisillä esiintyvä supraventrikulaarinen takykardia (SVT) ja erityisesti vanhuksilla yleinen eteisvärinä. SVT on häiriö sydänlihaksen sähköisessä toiminnassa, jolloin sydämen sähköinen pulssi yleensä kiertää kehää eteisten ja kammioiden välillä. Sydämen tykyttely alkaa tällöin äkillisesti, kuin katkaisijasta kääntämällä. Lisäksi voi esiintyä hengenahdistusta ja pyörryttävää oloa. Eteisvärinässä eli flimmerissä puolestaan pulssi on nopea ja epäsäännöllinen. Muina oireina on tavallisesti suorituskyvyn heikkeneminen ja ahdistava olo, mutta joskus eteisvärinä voi olla pettävän vähäoireinenkin.Hidasta pulssia aiheuttavista rytmihäiriöistä yleisimpiä ovat tahdistinsolmukkeen huono toiminta tai sydämen sähköisen johtoradan vaurio. Poikkeavaa hidaslyöntisyyttä esiintyy lähinnä vanhuksilla ja sen muita oireita ovat huimaus, rintatuntemukset ja pyörtyminen.Lääkärin suorittamaan perustutkimukseen mahdollisen rytmihäiriön vuoksi kuuluu mm. sydämen ja keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla sekä verenpaineen mittaaminen. Yleensä otetaan myös sydänfilmi eli EKG. Tilanteen mukaan lääkäri saattaa määrätä myös keuhkojen röntgenkuvan ja muutamia verikokeita. Tarvittaessa sydäntauteihin erikoistunut lääkäri (kardiologi) voi tehdä jatkotutkimuksia, kuten sydämen ultraääni- eli kaikukuvauksen, EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnin tai sydämen rasituskokeen (rasitus-EKG).

Keuhkoveritulppa tarkoittaa verihyytymän aiheuttamaa tukkeumaa keuhkovaltimossa, mikä estää verenkierron osaan keuhkoista ja voi täten aiheuttaa keuhkojen osan kuolion. Verihyytymä syntyy usein jalan alueen laskimoissa ja kulkeutuu sydämen kautta keuhkovaltimoon. Keuhkoveritulpan saa vuosittain noin 1 000 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti.Keuhkoveritulpan oireet ja tutkiminenKeuhkoveritulppa on hengenvaarallinen tila. Sen keskeisiä oireita ovat hengenahdistus, rintakipu, nopeutunut pulssi, yskänpuuskat ja veriyskä. Myös kuumetta tai suorituskyvyn heikkenemistä voi esiintyä keuhkoveritulpan seurauksena. Oireiden kehittyminen ja voimakkuus riippuvat verihyytymän sekä tukkeutuneen valtimon koosta ja sijainnista – vointi voi romahtaa äkillisestikin, jos verihyytymä tukkii suuren keuhkovaltimon.Mikäli keuhkoveritulppa johtuu alaraajojen laskimotukoksesta, oireena voi lisäksi olla mm. pohkeen turvotusta ja arkuutta. Lääkärin perustutkimuksiin keuhkoveritulppaa epäiltäessä kuuluvat sydämen ja keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla sekä sydänfilmin (EKG) ja verikokeiden (kuten D-dimeerin ja sydänmerkkiaineiden) ottaminen. Myös keuhkojen röntgenkuvaus kuuluu perustutkimuksiin. Tarkimmin keuhkoembolia voidaan todeta tietokonetomografia- eli TT-kuvauksella. Jalkojen laskimoiden tilanne voidaan tarkastaa ultraäänitutkimuksen avulla laskimotukosten toteamiseksi.

Eteisvärinä eli flimmeri tarkoittaa tilaa, jossa sydämen eteiset supistuvat epäsäännöllisesti ja nopeasti. Sydämen eteisten tehtävä on normaalisti säännöllisesti supistumalla pumpata niihin tullut veri kammioihin, joista veri lähtee eteenpäin verisuonistoon. Eteiset rytmittävät myös kammioiden supistumista. Eteisvärinässä eteisten epäsäännöllisen ja nopean supistumisen vuoksi kammiotkaan eivät enää supistu säännöllisesti ja sydämen normaali tasainen rytmi häiriintyy. Usein flimmerin taustalla on jokin sydänsairaus. Yli 45-vuotiaista neljä henkilöä kymmenestä saa eteisvärinän elämänsä aikana.Eteisvärinän oireet ja tutkiminenEteisvärinän eli flimmerin tyyppioire on nopea ja epäsäännöllinen pulssi, johon usein liittyy suorituskyvyn heikkenemistä ja ahdistavaa oloa. Muina oireina eteisvärinä aiheuttaa mm. rintakipua, huimausta ja väsymystä. Oireet ovat hyvin yksilöllisiä ja joskus eteisvärinä saattaa olla täysin oireetonkin.Eteisvärinä aiheuttaa myös sydämen pumppaustehon heikentymistä, minkä aiheuttamista oireista on kerrottu tarkemmin erillisessä artikkelissa sydämen vajaatoiminta.Eteisvärinä on mahdollista havaita itsekin pulssia tunnustelemalla, mutta vaivan tutkiminen vaatii aina käyntiä yleislääkärin tai kardiologin (sydänsairauksien erikoislääkäri) vastaanotolla. Lääkärin suorittamaan perustutkimukseen eteisvärinää epäiltäessä kuuluvat mm. sydämen ja keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla sekä verenpaineen mittaaminen. Epätasainen eteisvärinärytmi näkyy sydänfilmissä (EKG). Yleensä lääkäri määrää myös keuhkojen röntgenkuvan sekä muutamia verikokeita.

Keuhkoputkentulehdus eli bronkiitti tarkoittaa henkitorven ja keuhkoputkien limakalvojen ärtymystilaa. Sitä esiintyy usein mm. flunssan aikana. Valtaosa keuhkoputkentulehduksista on virusten aiheuttamia. Keuhkoputkentulehdus on hyvin yleinen vaiva: vuosittain sen sairastaa vähintään joka kymmenes suomalainen.Keuhkoputkentulehduksen oireet ja tutkiminenÄkillisen keuhkoputkentulehduksen oireita ovat yskä, kurkkukipu, äänen käheys ja kuume (varsinkin alkupäivinä). Yskä voi olla aluksi kuivaa ja muuttua myöhemmin limaisemmaksi. Kuume pysyttelee yleensä alle 38.5 asteessa eikä kestä paria päivää pitempää. Yskä voi kestää kolmekin viikkoa. Koska äkillinen keuhkoputkentulehdus liittyy usein flunssaan, muina oireina voi olla myös nuhaa ja korvien tukkoisuutta. Pitkäaikaisen keuhkoputkentulehduksen keskeisin oire on sitkeä yskä. Virustautiin sairastuminen voi joskus johtaa pahenemisvaiheeseen, jolloin voi lisäksi ilmaantua hengenahdistusta, limaisuuden lisääntymistä sekä kuumetta. Pitkäaikaisen keuhkoputkentulehduksen yleisimpiä aiheuttajia ovat astma ja keuhkoahtaumatauti. Lääkärin suorittamaan perustutkimukseen keuhkoputkentulehduksen vuoksi kuuluvat mm. keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla, nielun tähystys, kaulan alueen imusolmukkeiden tunnustelu sekä tarvittaessa myös poskionteloiden tutkiminen. Yleensä keuhkoputkentulehduksen toteamiseksi ei tarvita tarkempia kuvantamistutkimuksia tai verikokeita. Tarvittaessa lääkäri voi määrätä kuitenkin verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP) tai keuhkojen röntgenkuvauksen, jos keuhkokuumeen mahdollisuus halutaan sulkea pois.

Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriön muoto, jolle on tyypillistä kohtauksittaisuus (ns. paniikkikohtaukset) sekä pelko kohtausten uusiutumisesta. Paniikkihäirin taustalla on usein monia eri tekijöitä, kuten elämän vastoinkäymisiä, stressiä tai hankalia ristiriitatilanteita. Tyypillisesti ensimmäinen kohtaus ilmenee nuoruudessa tai nuorella aikuisiällä. Paniikkihäiriöstä kärsii noin 3 000 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti. Naiset kärsivät vaivasta noin kaksi kertaa miehiä useammin.Paniikkihäiriön oireet ja tutkiminenPaniikkihäiriö aiheuttaa kohtauksia, joiden aikana kehossa voi tuntua hyvinkin erilaisia oireita: hengenahdistusta, huimauksen tunnetta, puutumista tai pistelyä, hikoilua, vapinaa tai sydämen tykytystä. Myös rintakipua tai pahoinvointia voi esiintyä. Näiden lisäksi kohtaukseen voi liittyä kuolemanpelkoa, pelkoa sekoamisesta tai epätodellista oloa. Oireet alkavat usein muutamassa minuutissa ja kestävät tavallisesti joitakin kymmeniä minuutteja.Jos paniikkikohtaukset toistuvat, voi pelko kohtausten uusiutumisesta kasvaa. Tällöin henkilö saattaa muuttaa käyttäytymistä tilanteissa, joissa hän pelkää paniikkikohtausten tulevan. Tämä voi johtaa esimerkiksi julkisten paikkojen välttelyyn.Epäily paniikkihäiriöstä voi herätä oireiden perusteella, mutta varma diagnoosin tekeminen edellyttää yleislääkärin tai psykiatrin vastaanottoa. Lääkärin perustutkimuksiin paniikkihäiriötä mietittäessä kuuluu kattava oireilun selvittely tutkittavan kanssa keskustelemalla. Jotkin elimistön sairaudet (kuten kilpirauhasen liikatoiminta tai lisämunuaisen sairaudet) saattavat aiheuttaa samankaltaista oireilua. Tällöin verikokeista voi olla hyötyä muiden vaivojen poissulkemiseksi.

Sydäninfarkti tarkoittaa sydämen oman paikallisen verenkierron estymistä, jonka vuoksi osa sydänlihaksesta jää ilman sille elintärkeää happea. Verenkierto estyy yleensä sepelvaltimotaudin aiheuttaman sydämen oman ison verisuonen tukkeuman vuoksi, jolloin sepelvaltimossa kolesterolia sisältävä ja ahtaumaa aiheuttava pullistuma repeää. Sekä sydäninfarktin ilmaantuvuus että kuolleisuus on laskenut Suomessa merkittävästi viime vuosikymmeninä. Nykyisin reilu 20 000 suomalaista saa sydäninfarktin vuosittain.Sydäninfarktin oireet ja tutkiminenSydäninfarkti aiheuttaa hapenpuutetta ja lopulta kuolion sydämessä (joka on itsessään siis lihas) ja on sen vuoksi vakava tapahtuma. Sydäninfarktin selkein ja yleisin oire on yleensä keskellä rintaa tai rintalastaa tai rintalastan takana tuntuva voimakas kipu. Kipu voi myös säteillä tai sijaita olkavarsissa, lapojen välissä, ylävatsalla tai leukaperissä. Voimakkaaseen kipuun voi liittyä hikoilua (”kylmä hiki”), pahoinvointia ja voimakasta hengästymistä. Kipu voi tuntua puristavana, vannemaisena tai vähäisempänä tuntemuksena kuten närästyksenä. Joillakin henkilöillä, kuten vanhuksilla, diabetesta sairastavilla tai muistisairailla, kipu voi olla vähäisempääkin, sillä näiden sairauksien vuoksi kivun aistiminen voi olla alentunut. Tällöin ainoat oireet voivat olla pahoinvointi ja heikko olo.Sydäninfarktissa rintakipu ei helpotu, toisin kuin pelkässä sepelvaltimotaudissa. Sepelvaltimotaudissa rintakipua voi esiintyä rasituksessa, mutta se helpottaa nopeasti levähdettäessä. Sydäninfarktin edetessä hapenpuute voi saada aikaan sydämen pumppauksen häiriöitä, rytmihäiriöitä ja jopa tajunnan menetyksen ja kuoleman.Sydäninfarktin toteaminen tapahtuu sydänfilmin eli EKG:n, verikokeiden (muun muassa sydänlihasmerkkiaineet kuten troponiini), sekä potilaan tutkimisen ja oireiden selvittämisen avulla.