Osuvimmat tulokset: Kipu

Jalan murtuma tarkoittaa alaraajan luuhun syntyvää halkeamaa. Jalan luiden murtuma voi sijaita reisiluussa, sääriluussa, nilkassa, jalkapöydässä tai varpaiden luissa. Murtuman voi aiheuttaa esim. kaatuminen, jalan vääntyminen tai painavan esineen osuminen jalkaan. Joissakin tapauksissa pitkäaikainen kuormitus voi synnyttää rasitusmurtuman. Jalan murtuman oireet ja tutkiminen Jalan murtuman yleisin oire on välittömästi syntyvä kipu. Yleensä murtuneella jalalla onkin heti vamman syntymisen jälkeen mahdotonta tai hyvin kivuliasta kävellä. Muita jalkamurtuman oireita ovat mm. turvotus ja mustelmat. Loukkaantuneen jalanosan poikkeava asento eli virheasento on yleensä aina merkki murtumasta. Jalan murtuma todetaan lääkärin vastaanotolla. Perustutkimukseen kuuluu jalan tutkiminen tunnustelemalla sekä luun murtuman osoittava röntgenkuvaus.

Nivelrikko eli artroosi on nivelen sairaus, jossa rustopinta vaurioituu. Tämä johtaa nivelruston ohentumiseen ja lopulta osittaiseen häviämiseen. Nivelrikon tarkkaa syytä ei tunneta, mutta perimällä ja nivelen poikkeavalla kuormituksella on oma vaikutuksensa. Kyse on iän myötä yleistyvästä vaivasta: alle 45-vuotiailla nivelrikkoa ei esiinny juuri lainkaan, mutta yli 55-vuotiaista siihen sairastuu vuosittain 1-3 prosenttia väestöstä. Nivelrikon oireet ja tutkiminenNivelrikko ilmaantuu yleisimmin polviin (katso polven nivelrikko), lonkkiin (katso lonkan nivelrikko) tai sormien niveliin.Tyypillisin nivelrikon oire on jomottava kipu, joka tuntuu paikallisesti nivelessä, mutta voi myös säteillä lähialueille. Nivelen aamujäykkyyttä tai liikkeellelähtöjäykkyyttä voi esiintyä, mutta tyypillisesti jäykkyys kestää alle 10 minuuttia, minkä jälkeen nivel vertyy. Nivel saattaa myös turvota rasituksen jälkeen. Alussa nivelrikon oireet ilmaantuvat rasituksessa ja helpottuvat levossa. Edenneessä vaiheessa oireita voi olla myös levossa.Pitkälle edennyt nivelrikko voi muuttaa myös nivelen asentoa. Erityisen selvästi tämä tulee esille polven nivelrikossa. Sormien nivelrikko iskee tyypillisesti sormien kärkiniveliin, joihin voi kehittyä pieniä, kovia kyhmyjä (ns. Heberdenin kyhmyt). Toinen tyypillinen sorminivelrikon paikka on peukalon tyvinivel. Nivelrikon toteaminen vaatii lääkärin tutkimuksen. Nivelten tunnustelun ja liikelaajuuksien arvioinnin lisäksi nivelrikon diagnosointiin käytetään röntgenkuvausta, jossa nivelrikko näkyy nivelraon kaventumisena. Joskus on tarpeen ottaa verikokeita esim. nivelreuman poissulkemiseksi.

Nilkkamurtuma tarkoittaa halkeamaa joko sääri- tai pohjeluun alaosassa, ns. kehräsluiden alueella. Nilkkamurtuman aiheuttaa tavallisesti jalan vääntövamma (esimerkiksi kaatumisen seurauksena) tai jalkaan osunut kova isku. Nilkkamurtuma on yksi yleisimmistä murtumatyypeistä.Nilkkamurtuman oireet ja tutkiminenNilkkamurtuman tyypillisiä oireita ovat heti tapaturman jälkeen alkanut kova kipu ja vaikeus laittaa painoa loukkaantuneelle jalalle. Yleensä nilkkamurtuma aiheuttaa myös turvotusta ja mustelmia nilkan alueelle. Nilkan poikkeava asento toiseen nilkkaan verrattuna herättää vahvan epäilyn nilkkamurtumasta.Nilkkamurtuman varma toteaminen vaatii käytiä yleislääkärin tai ortopedin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin nilkkamurtumaa epäiltäessä kuuluvat nilkan alueen tunnustelu sekä liikkeiden tutkiminen. Usein joko sisä- tai ulkokehräsluun (nuppiluu) alue on selkeästi tunnusteluarka. Murtumaa epäiltäessä lääkäri tutkii myös nilkan alueen verenkierron.Nilkan röntgenkuvaus kuuluu perustutkimuksiin murtumaa epäiltäessä. Joskus vaikeissa murtumatapauksissa voidaan harkita myös tarkempia kuvantamistutkimuksia (kuten magneettikuvausta).

Nilkan nyrjähdys tarkoittaa nilkan alueen nivelsiteiden revähdystä tai venähdystä. Nilkan nyrjähdys tapahtuu useimmiten nilkan vääntyessä sisäänpäin tai astuttaessa ”kiertyneen jalkaterän” päälle. Kyseessä on yleisin tuki- ja liikuntaelimistön vamma: sen saa jopa 500 suomalaista joka päivä. Nilkan nyrjähdyksen oireet ja tutkiminenNilkan nyrjähdys syntyy yleensä nilkan vääntyessä sisäänpäin esimerkiksi kaaduttaessa tai huonosti astuttaessa – jalkaterä ikään kuin kiertyy ja astutaan jalkaterän ulkosyrjän päälle. Tällöin kipu ilmaantuu pääasiassa ulkokehräsluun seutuun. Jos nilkka vääntyy ulospäin, voivat sisäkehräsluun alueen nivelsiteet venähtää ja tällöin kipu tuntuu nilkan sisäpuolella. Myös turvotusta tai ihonalaista verenvuotoa ja mustelmia esiintyy usein nilkan nyrjähdyksen yhteydessä. Käveleminen voi olla vaikeaa kivun vuoksi, mutta usein painon varaaminen jossain määrin kuitenkin onnistuu. Mikäli vamman jälkeen jalan päälle ei pysty laittamaan lainkaan painoa, kyseessä saattaa olla nilkkamurtuma.Lääkärin perustutkimuksiin nilkan nyrjähdyksen vuoksi kuuluvat nilkan alueen tunnustelu sekä liikkeiden tutkiminen. Mikäli kyse on selvästä ja lievästä nyrjähdyksestä, röntgentutkimusta ei välttämättä tarvita. Murtumaa epäiltäessä nilkan röntgenkuvaus kuuluu kuitenkin perustutkimuksiin.Joskus tarkempia kuvantamistutkimuksia (kuten magneettikuvaus eli MRI) voidaan harkita pitkittyneen nilkkavaivan kohdalla.

Akillesjänteen kipu tarkoittaa kantapään yläpuolella sijaitsevan akillesjänteen arkuutta tai ärtymystilaa. Akillesjänne on kantapään yläpuolella sijaitseva jänne, jonka kautta pohkeen lihakset kiinnittyvät kantaluuhun. Akillesjänteen alueen kiputiloista tavallisimpia ovat äkillesjänteen tulehdus sekä akillesjänteen repeämä.Akillesjänteen kivun aiheuttajat ja tutkiminenAkillesjänteen kipu ja sen syynä olevat tulehdustilat syntyvät yleensä vähitellen. Tyypillisesti kipu tuntuu aluksi vain kävellessä, juostessa tai venyteltäessä pohjelihaksia. Myöhemmin myös lepokipua voi esiintyä. Akillesjänteen seutu voi myös turvota ja se saattaa olla kosketusarka.Severin tauti on erityismuoto akillesjänteen tulehdustilasta. Se on erityisesti 7-11-vuotiaiden poikien vaiva, jossa akillesjänteen kiinnittymiskohta kantaluuhun kipeytyy rasituksen jälkeen.Akillesjänteen repeämä puolestaan voi ilmaantua äkillisesti esimerkiksi pallopelejä pelattaessa. Repeämän syntyessä pohkeessa tuntuu voimakas kipu – repeämän kuvaillaankin tuntuvan samalta kuin jos pohkeeseen potkaistaisiin takaapäin. Vamman seurauksena akillesjänteen seutuun ilmaantuu yleensä kuoppa eikä varpaille nousu onnistu. Jänteen repeämä voi olla osittainen tai täydellinen.Akillesjänteen alueella oleva limapussi voi myös tulehtua esimerkiksi liiallisen rasituksen seurauksena. Tällöin jänteen seutu voi turvota, olla kosketusarka ja pohkeen liikkeet voivat tehdä kipeää.Akillesjänteen kivun tarkempi tutkiminen vaatii käyntiä yleislääkärin, fysiatrin, ortopedin tai liikuntalääketieteen erikoislääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. akillesjänteen, pohkeen ja nilkan alueen tunnustelu sekä liikkeiden tutkiminen. Joissakin tilanteissa (kuten repeämää epäiltäessä) voi ultraäänitutkimuksesta tai magneettikuvauksesta olla hyötyä.

Nilkkakipu tarkoittaa nilkan alueelle paikantuvaa arkuutta tai kipua. Sen yleisimpiä aiheuttajia ovat erilaisista nilkan vääntö- tai kiertovammoista syntyvät nyrjähdykset ja venähdykset sekä murtumat. Nilkkakivun aiheuttajat ja tutkiminenNilkkakipu on usein seurausta nilkan vääntö- tai kiertovammasta tai kaatumisesta. Nilkan nyrjähdyksessä kipu voi tuntua joko sisä- tai ulkokehräsluun alueella riippuen siitä, miten nilkka on vääntynyt ja kumman puolen nivelsiteet ovat vaurioituneet. Kivun lisäksi voi ilmaantua turvotusta, ihonalaista verenvuotoa tai mustelmia. Käveleminen voi olla vaikeaa kivun vuoksi, mutta usein painon varaaminen jossain määrin kuitenkin onnistuu.Mikäli vamman jälkeen jalalle on vaikea laittaa painoa tai jompikumpi kehräsluu aristaa selkeästi, voi kyseessä olla nilkkamurtuma.Erilaiset jalkaterän rasitustilat voivat tuottaa kipua nilkan alueelle. Tällaisia vaivoja ovat mm. jalkaterän luiden rasitusmurtumat. Lisäksi nivelrikko ja nivelreuma voivat iskeä myös nilkkaniveleen. Joskus nilkan alueen kipu olla myös hermoperäistä. Esim. selän välilevytyrä ja iskias voi aiheuttaa kipusäteilyä alaraajaan - joskus varpaisiin saakka.Akillesjänteen alueella tuntuvasta kivusta ja sen aiheuttajista on kerrottu tarkemmin artikkelissa akillesjänteen kipu. Nilkkakipu on helppo tunnistaa, mutta sen tarkemman syyn tutkiminen saattaa vaatia käyntiä esim. yleislääkärin, fysiatrin tai ortopedin vastaanotolla. Lääkärin tunnustelee yleensä nilkan alueen sekä tutkii nilkan liikkeet. Röntgenkuva otetaan, jos kivun alkamiseen on liittynyt tapaturma tai poikkeavaa jalan rasitusta. Joskus pitkittyneissä nilkkavaivoissa voidaan harkita tarkempia kuvantamistutkimuksia (esim. magneettikuvaus eli MRI).Mikäli nilkkakivun taustalla on poikkeava jalkaterän toiminta, jalkaterapeutit voivat tutkia jalkaterän toimintaa. Myös erillisestä askel- ja alaraajatutkimuksesta voi olla hyötyä.

Pinnallinen laskimotulehdus tarkoittaa yleensä jaloissa esiintyvää pinnallisen laskimon pientä tukosta ja tästä aiheutuvaa ärsytysperäistä tulehdustyyppistä reaktiota. Tila on hyvin harvoin varsinainen bakteerin aiheuttama tulehdus. Vaivalle altistavat pitkäaikainen laskimoiden vajaatoiminta ja suonikohjut, hyytymishäiriöt sekä pinnallinen iskuvamma. Vaiva on vaarattomampi ja yleisempi kuin syvä laskimotukos.Pinnallisen laskimotulehduksen oireet ja toteaminenPinnallinen laskimotulehdus eli tromboflebiitti aiheuttaa usein oirealueelle tyypillisiä ärsytysperäisen tulehduksen oireita, kuten kipua, punoitusta, kuumotusta ja melko pienelle alueelle ilmaantuvaa turvotusta. Oireileva laskimokohta voi olla aristava ja kovemman tuntuinen. Etenkin laajempiin laskimotulehduksiin voi liittyä kuumeilua.Oireilu voi kestää kolmesta neljään viikkoa, mutta kovempi kohta laskimossa voi tuntua jopa kuukausia. Yleisimmin laskimotulehdus syntyy jalkoihin, mutta se voi ilmaantua myös muualle kehoon kuten kaulalle tai käsiin.Pinnallinen laskimotulehdus on sitä vaarattomampi mitä pienemmällä alueella se on. Laajemmat (halkaisijaltaan yli 5 cm) ja ylempänä eli lähempänä nivusta olevat laskimotulehdukset voivat olla haitallisempia, koska ne voivat johtaa joskus syvään laskimotukokseen tai vielä harvemmin keuhkoveritulppaan.Lievän pinnallisen laskimotulehduksen voi todeta itsekin yllämainittujen oireiden avulla. Epävarmassa tilanteessa lääkärin perustutkimus riittää yleensä vaivan toteamiseen. Laajemmissa ja etenkin polven yläpuolisissa tulehduksissa syvä laskimotukos voidaan sulkea pois laskimoiden ultraäänitutkimuksella. Verikokeista ei ole hyötyä pinnallisen laskimotulehduksen ja syvän laskimotukoksen erottelussa.

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.

Katkokävely on tyypillinen alaraajojen valtimotaudin oire. Katkokävelyllä tarkoitetaan kävellessä ilmaantuvaa yleensä toisen pohkeen alueen kipua, voimattomuutta ja puutumista, joka pakottaa lopettamaan kävelemisen ja helpottuu hetki pysähtymisen jälkeen. Oireilu johtuu valtimoiden ahtautumisesta ja verenkierron heikkenemisestä. Alaraajojen valtimotauti on yksi valtimotaudin muodoista ja yleensä sitä tavataan keski-iän ylittäneillä henkilöillä. Alaraajojen valtimotaudin oireet ja tutkiminen Alaraajojen valtimotaudin tyypillisin oire on katkokävely. Oireilu ilmaantuu kävellessä, jolloin jalkojen lihakset tarvitsevat suuremman määrän happea verenkierrosta kuin levossa. Valtimon ahtautuminen heikentää verenkiertoa ja vähentää lihasten hapensaantia. Pysähtyminen helpottaa oireilua, mutta kävelyn jatkaminen tuo oireet taas esiin. Alaraajojen valtimotauti aiheuttaa usein pohkeen alueen oireita, koska pohje tarvitsee melko paljon verenkiertoa ja valtimo on normaalistikin siellä jo valmiiksi melko kapea. Myös selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa katkokävelyä, mutta tällöin oireilu esiintyy yleensä ylempänä pakaroiden tai reisien alueella. Tarkemmin selkäydinkanavan ahtaumasta on kerrottu artikkelissa spinaalistenoosi. Katkokävely ilmaantuu nopeammin kovemmassa rasituksessa kuten ylämäkeä käveltäessä. Verenkierron huononemisen vuoksi jalat voivat tuntua kylmiltä ja niitä voi paleltaa herkemmin.  Katkokävelyoireilu pahenee vain harvalla ajan myötä ja yleensä oireilu pysyy samanlaisena pitkäänkin. Joskus alaraajojen valtimotauti voi aiheuttaa äkillisiä oireita, mikäli valtimo tukkeutuu kokonaan. Tällöin oireina on usein äkillinen pohjekipu, jalan viileys, tunnottomuus ja ihon kalpeus. Alaraajojen valtimotautia epäiltäessä lääkäri tunnustelee jalkojen pulssit. Tarkempaa tietoa jalkojen valtimoista saadaan ns. doppler-ultraäänitutkimuksella, jossa verrataan nilkkojen ja olkavarsien verenkiertoa ja verenpaineita. Myös kuvantamisia, kuten magneetti- tai tietokonekuvantamisia varjoaineen kanssa, voidaan käyttää.