Sylkikivi tukkii sylkirauhasen tiehyen ja estää täten syljen erittymisen suuhun, mikä aiheuttaa samalla sylkirauhasen turpoamista ja kipua. Oireet tulevat esiin yleensä ruokailun yhteydessä. Sylkikivien tarkkaa syntytapaa ei tunneta, mutta ne koostuvat pääosin kalsiumista. Sylkikiviä esiintyy noin yhdellä prosentilla suomalaisista.
MILLOIN HOITOON?
Suositellaan jatkotutkimusta
Jos tuntee kipua sylkirauhasessa tai huomaa selvää ruokailuun liittyvää sylkirauhasen turvotusta, on syytä hakeutua hammaslääkäriin.
Sylkikiven oireet ja toteaminen
Sylkikiven tyypillisiä oireita ovat sylkirauhasen turpoaminen ja arkuus ruokailun yhteydessä. Samalla saattaa esiintyä myös pahan maun erittymistä suuhun. Joskus sylkikivi voi olla täysin oireetonkin.
Sylkikiven toteaminen perustuu hammaslääkärin suorittamaan sylkirauhasten tunnusteluun. Jatkotutkimuksena sylkirauhasesta voidaan ottaa myös ultraäänitutkimus.
Sylkikiven itsehoito
Sylkikiven oireita ja sylkirauhasen turvotusta voi yrittää hoitaa apteekeista saatavilla itsehoitolääkkeillä. Parhaiten turvotukseen tehoaa tulehduskipulääke (kuten ibuprofeeni tai ketoprofeeni) esimerkiksi muutaman päivän kuurina. Mikäli tulehduskipulääkkeitä ei voida käyttää, myös parasetamolia voi kokeilla.
Sylkikiven hoito ja leikkaus
Yleensä sylkikivi vaatii asiantuntijahoitoa. Jos sylkirauhanen on selvästi punoittava tai siitä erittyy märkää, lääkärin tai hammaslääkärin kirjoittama antibioottikuuri on paikallaan.
Joissain tapauksissa hammaslääkäri voi yrittää poistaa sylkikiven pienellä leikkauksella vastaanoton yhteydessä. Leikkaus tehdään paikallispuudutuksessa. Vaikeammissa tapauksissa toimenpiteeseen tarvitaan sairaalan leikkaussaliolosuhteita.