Osuvimmat tulokset: Pahoinvointi

Pahoinvointi ja oksentelu ovat hyvin yleisiä oireita, jotka johtuvat yleisimmin ruokamyrkytyksestä tai tarttuvasta vatsataudista. Pahoinvointia ja oksentelua voivat aiheuttaa kuitenkin myös monet muut sairaudet.Pahoinvoinnin ja oksentelun aiheuttajat ja tutkiminenYleensä pahoinvointi ja oksentelu johtuu vatsataudista. Tällöin vaivaan liittyy yleensä myös ripulia tai lievää lämpöilyä.Muita yleisiä pahoinvoinnin aiheuttajia ovat mm. tasapainoaistiin liittyvä pahoinvointi (matkapahoinvointi), sisäkorvaperäinen huimaus, migreeni (muina oireina mm. toispuoleista päänsärkyä ja mahdollisesti näköhäiriöitä) sekä alkuraskauteen liittyvä, erityisesti aamuihin painottuva pahoinvointi (raskauspahoinvointi).Harvinaisempia pahoinvoinnin syitä ovat esim. vatsahaava tai suolen tukos, joihin liittyy oksentelun lisäksi yleensä kovaakin vatsakipua. Myös tietyt yleissairaudet (kuten epilepsia, aivoverenkierron häiriöt tai jopa sepelvaltimotauti), jotkin lääkkeet tai psyykkiset syyt, kuten bulimia, voivat aiheuttaa pahoinvointia ja oksentelua. Pahoinvoinnin ja oksentelun tutkiminen perustuu lääkärin suorittamaan perustutkimukseen, johon kuuluu mm. vatsa palpointi eli tunnustelu sekä suoliäänien kuuntelu stetoskoopilla. Tarkemmat erityistutkimukset määräytyvät lääkärin suorittaman perustutkimuksen perusteella.

Raskaus alkaa hedelmöittyneen munasolun kiinnittyessä naisen kohdun limakalvolle. Tällöin kuukautiskierto loppuu ja munasolu alkaa muuttua alkionkehityksen kautta uudeksi ihmisyksilöksi. Raskauden normaali kesto on 40 viikkoa ja raskauden etenemistä seurataan säännöllisillä äitiysneuvolan käynneillä. Naisen elimistössä tapahtuu raskauden aikana paljon muutoksia, jotka kuitenkin pääasiassa palautuvat synnytyksen jälkeen. Raskauden oireet ja seuranta Raskauden aiheuttamat oireet liittyvät pitkälti kohdun kasvamiseen ja muihin elimistössä tapahtuviin muutoksiin. Sikiö kasvaa ja kehittyy kohdun sisällä, ja kohtu kasvaakin raskauden aikana noin kymmenkertaiseksi. Kookas kohtu saattaa painaa alaonttolaskimoa äidin ollessa selällään, jolloin laskimoveren virtaus sydämeen huononee ja äidille voi tulla heikko ja huono olo. Loppuraskaudessa suositellaankin pitkällään ollessa kylkiasentoa selinmakuun sijasta. Äidin paino nousee raskauden aikana keskimäärin 8-15 kilogrammaa. Lisäksi veren hemoglobiiniarvo laskee kiertävän verimäärän lisääntymisestä johtuen ja verenpaine voi laskea. Rinnat kasvavat, nivelsiteet voivat löystyä ja virtsaamistarve voi tihentyä suurentuvan kohdun aiheuttaman paineen vuoksi. Varsinkin alkuraskaudessa voi esiintyä runsaampaa pahoinvointia ja väsymystä. Lisäksi raskaus voi aiheuttaa närästystä, ummetusta, suonikohjuja sekä ihon muutoksia, kuten raskausarpien ilmaantumista tai jo olemassa olevien pigmenttialueiden tummumista. Raskaus voidaan todeta virtsasta tehtävällä raskaustestillä, joita myydään apteekeissa. Äitiysneuvolakäyntejä on tiheästi raskauden aikana ja niihin kuuluvat myös lääkärintarkastukset. Äitiysneuvolassa tutkitaan mm. odottavan äidin veriryhmä ja veriarvot sekä mitataan virtsan valkuaisaine- ja sokeripitoisuutta sekä verenpainetta. Sikiön sydänääniä voidaan kuunnella doppler-laitteella. Alkuraskaudessa voidaan ultraäänellä eli kaikukuvauksella varmistaa raskauden kesto ja myöhemmässä vaiheessa voidaan suorittaa sikiön tarkempi niin kutsuttu rakenneultraäänitutkimus. Neuvolakäynnit toteutetaan alussa noin neljän viikon välein ja loppuraskaudessa tarvittaessa jopa viikon välein.

Raskaus alkaa hedelmöittyneen munasolun kiinnittyessä naisen kohdun limakalvolle. Tällöin kuukautiskierto loppuu ja munasolu alkaa muuttua alkionkehityksen kautta uudeksi ihmisyksilöksi. Alkuraskaus tarkoittaa raskauden ensimmäistä 16 viikkoa. Alkuraskauden oireet ja seuranta Alkuraskaus aiheuttaa oireita, jotka ovat yleensä voimakkaimmillaan 6-8 raskausviikon kohdalla. Tyypillisiä alkuraskauden oireita ovat mm. väsymys ja pahoinvointi, joka yleensä painottuu aamuun. Lisäksi saattaa ilmaantua rintojen arkuutta, herkistymistä hajuille sekä ihon muutoksia, kuten jo olemassaolevien pigmenttialueiden tummumista. Joka neljännellä naisella esiintyy alkuraskauden aikana niukkaa verenvuotoa emättimestä ("valekuukautiset"). Vuoto on vaaratonta, mikäli se ei ole runsasta tai siihen ei liity kramppimaisia alavatsakipuja. Raskaus voidaan todeta virtsasta tehtävällä raskaustestillä, joita myydään apteekeissa. Testi on yleensä luotettava jo muutama päivä kuukautisten viivästymisen jälkeen. Äitiysneuvolakäyntejä on tiheästi raskauden aikana ja niihin kuuluvat myös lääkärintarkastukset. Äitiysneuvolassa tutkitaan mm. odottavan äidin veriryhmä ja veriarvot sekä mitataan virtsan valkuaisaine- ja sokeripitoisuutta sekä verenpainetta. Alkuraskaudessa voidaan ultraäänellä eli kaikukuvauksella myös varmistaa raskauden kesto.

Umpilisäkkeen tulehdus eli appendisiitti syntyy, kun umpilisäkkeeseen suolistosta johtava aukko tukkeutuu ja bakteerit pääsevät lisääntymään sen sisällä. Umpilisäke sijaitsee oikealla alavatsalla umpisuolessa, ohutsuolen loppuosassa. Se on noin pikkusormen kokoinen uloke. Umpilisäkkeen tulehdus on yleisin teini-ikäisillä ja alle 30-vuotiailla, mutta vaiva voi ilmaantua missä iässä tahansa. Umpilisäkkeen tulehduksen sairastaa elämänsä aikana noin 7 % suomalaisista.Umpilisäkkeen tulehduksen oireet ja tutkiminenUmpilisäkkeen tulehduksen pääoire on muutamassa tunnissa alkava ja voimistuva vatsakipu. Aluksi vatsakipu voi olla epämääräistä tai tuntua eri puolilla vatsaa, mutta viimeistään muutaman tunnin kuluessa kipu siirtyy tyypilliselle paikalleen oikealle alavatsalle. Yskä, tärinä ja hypyt voivat pahentaa kipua. Kivun ohella umpilisäkkeen tulehdus voi aiheuttaa myös pahoinvointia, oksentelua ja kuumetta. Tulehtunut umpilisäke voi puhjeta. Tällöin tulehtunut erite leviää vatsaonteloon ja voi aiheuttaa vatsakalvon tulehduksen. Seurauksena voi olla yleisvoinnin huononemista sekä edelleen lisääntynyttä vatsakipua, kuumetta ja oksentelua.Umpilisäkkeen tulehdus vaatii aina lääkärin arvion. Vastaanotolla perustutkimuksiin kuuluvat mm. vatsan tunnustelu sekä vatsan äänien kuuntelu stetoskoopilla. Verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP) voidaan myös ottaa. Epäselvissä tilanteissa tarkemmista kuvantamistutkimuksista (kuten ultraäänitutkimus tai tietokonetomografia) voi olla apua.

Vatsatauti tarkoittaa äkillistä tarttuvaa suolistotulehdusta. Vatsataudit leviävät tavallisesti kosketustartuntana, mutta myös saastuneen ruuan tai juoman välityksellä (ns. ruokamyrkytys). Yleisimmin vatsataudin aiheuttavat virukset (mm. noro-, rota- ja hengitystievirukset), mutta myös bakteerit tai loiset voivat aiheuttaa vatsatauteja. Vatsataudin oireet ja tutkiminen Vatsataudin oireet ovat yleensä helposti tunnistettavia: ripuli, lievä vatsakipu sekä pahoinvointi ja oksentelu. Myös kuumetta voi esiintyä. Tyypillisesti vatsatauti kestää 1-2 päivää ja loppuu yhtä äkillisesti kuin alkoikin. Aika tartunnasta oireiden alkamiseen vaihtelee. Jotkin virukset aiheuttavat oireita jo vuorokaudessa tartunnan jälkeen, kun taas joidenkin kohdalla oireet saattavat alkaa vasta viikon kuluttua. Useimmiten oireilu alkaa parin päivän kuluessa tartunnasta. Vanhuksilla vatsatautiin liittyvän ripulin aiheuttama nestehukka saattaa olla vakavaa ja aiheuttaa mm. sekavuutta. Mikäli oireena on pelkästään ripulia, eikä tautiin liity lainkaan pahoinvointia, kuumetta tai mahakipuja, ripulin taustalla voi olla vatsataudin lisäksi muitakin syitä (katso tarkemmin erillinen artikkeli ripuli). Myös pelkän pahoinvoinnin muut aiheuttajat (mm. migreeni, matkapahoinvointi tai huimaus) on syytä pitää mielessä.  Vastaanotolla lääkärin suorittamaan yleistutkimukseen kuuluvat mm. vatsan tunnustelu sekä suoliäänten kuuntelu stetoskoopilla. Rajummissa vatsataudeissa voidaan ottaa verikokeita, kuten tulehdusarvo (CRP) sekä elimistön suola-arvoja (natrium ja kalium). Tarvittaessa myös ulosteesta voidaan ottaa viljelynäytteitä, mikäli oireilusta tai taudin aiheuttajasta on epäselvyyttä.

Sekä mahalaukun että suoliston sisin osa koostuu limakalvosta, joka suojaa niitä mm. mahalaukun normaalilta suolahapolta. Vatsahaava tarkoittaa limakalvon syvempää haavaumaa joko mahalaukussa tai pohjukaissuolessa (ohutsuolen alkuosa). Yleisimmin vatsahaavan aiheuttaa Helicobacter pylori -nimisen bakteerin aiheuttama tulehdus mahalaukun limakalvolla tai tulehduskipulääkkeiden liikakäyttö. Vatsahaavan sairastaa jossain elämänsä vaiheessa joka kymmenes suomalainen. Vatsahaavan oireet ja tutkimuksetVatsahaava aiheuttaa tyypillisesti ylävatsalla tuntuvaa epämääräistä kipua. Kipu saattaa tuntua polttavana ja korventavana, mutta myös esim. nälän tunteen kaltaisena. Tyypilliseti kiputuntemus on pahimmillaan mahan ollessa tyhjä (kuten öisin) ja lievittyy esim. syömisellä, mutta palaa jälleen parin tunnin kuluttua syömisestä. Kivun lisäksi voi esiintyä myös närästystä tai oksentelua.Mahahaava voi pitkittyessään aiheuttaa vakavampia ongelmia: haavauma saattaa syöpyä verisuoneen saakka, jolloin syntyy mahalaukun tai pohjukaissuolen verenvuotoa. Verenvuodon seurauksena taas voi olla verioksennus tai tervamainen, musta uloste. Pahimmillaan haavauma voi puhkaista koko seinämän. Tällöin kipu kovenee äkillisesti hyvin voimakkaaksi. Näiden oireiden ilmaantuessa on lääkäriin hakeuduttava välittömästi. Onneksi vatsahaavan puhkeaminen on kuitenkin melko harvinaista.Vatsahaavan varma tunnistaminen vaatii käyntiä yleislääkärin tai gastroenterologin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat vatsan tunnustelu sekä suoliäänien kuuntelu stetoskoopin avulla. Mahdollinen helikobakteeri voidaan todeta verikokeella, ulosteesta otettavalla näytteellä tai hengitystestillä. Itse vatsahaava puolestaan todetaan vatsalaukun tähystyksessä (gastroskopia), jossa nähdään myös pohjukaissuolen alkuosa. Gastroskopiassa limakalvolta voidaan lisäksi ottaa kudosnäytteitä lisätutkimuksia varten.

Sappi on maksan valmistama sappirakkoon varastoituva neste, jolla on tärkeä rooli ravinnon rasvojen ruoansulatuksessa. Sappikivitauti tarkoittaa tilaa, jossa rakossa seisova sappineste alkaa kiteytyä ja muodostaa pieniä sappikiviä. Usein kivet ovat oireettomia, mutta joskus sappinesteen kulku saattaa kiven vuoksi estyä ja tällöin seurauksena voi olla jäljempänä esiteltäviä oireita. Sappikivitauti lisääntyy iän myötä ja se on yleisempi naisilla kuin miehillä: 75-vuotiasta naisista joka kolmannella ja miehistä joka viidennellä on ollut sappikiviä jossain elämänsä vaiheessa.Sappikivitaudin oireet ja tutkimuksetSappikivitaudin tyypillinen oire on äkillisesti alkava oikeanpuoleinen ylävatsakipu. Kipu voi tuntua myös oikeassa kyljessä tai säteillä oikean lavan alueelle yläselkään. Kipu voi kestää minuuteista jopa useaan tuntiin. Myös pahoinvointia tai oksentelua voi esiintyä.Joillakin sappikivitauti voi aiheuttaa liitännäisvaivoja. Tällaisia ovat mm. sappirakon tulehdus sekä tukos sappea kuljettavassa putkessa (sappitiehyt). Tällöin lisäoireina voi esiintyä kuumetta tai ihon ja silmien valkuaisten keltaisuutta (ikterus).Sappikivitauti löydetään usein sattumalta ylävatsan kuvantamistutkimuksissa. Tällöin vaiva ei yleensä aiheuta oireita eikä vaadi myöskään hoitoa.Lääkärin perustutkimuksiin sappikivitautia epäiltäessä kuuluvat vatsan tunnustelu sekä suoliäänten kuuntelu vatsan iholta stetoskoopin avulla. Sapen kulusta kertovat verikokeet (mm. AFOS, ALAT, bilirubiini) kuuluvat yleensä aina perustutkimuksiin ja tarvittaessa voidaan ottaa myös tulehdusverikokeita (kuten CRP).Yleisin kuvantamistutkimus on vatsan ultraäänitutkimus, jolla sappirakon mahdolliset kivet voidaan todeta. Mikäli tilanne vaatii tarkempaa kuvantamista, voidaan erillisessä tähystyskuvantamistutkimuksessa (ERCP, endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia) nähdä tarkemmin sappikivet sekä tarvittaessa poistaa niitä.

Haimatulehduksella eli pankreatiitilla tarkoitetaan yleensä äkillistä haiman tulehdus- eli ärsytystilaa, jonka aiheuttaa haiman itse tuottama haimaneste sen päästessä ärsyttämään haiman muuta kudosta. Haimatulehdus ei siis ole bakteerien tai virusten aiheuttama. Valtaosa haimatulehduksista aiheutuu runsaasta alkoholin käytöstä ja noin 20 % tulehduksista on sappikivien aiheuttamia. Pitkäaikainen eli krooninen haimatulehdus voi kehittyä toistuvien äkillisten haimatulehdusten myötä. Äkillisen eli akuutin pankreatiitin saa vuosittain noin 5 000 suomalaista.Haimatulehduksen oireet ja tutkiminenÄkilliseen haimatulehdukseen liittyy tyypillisesti voimakas vyömäinen ylävatsakipu, joka voi säteillä selkää kohti. Kipuun liittyy usein pahoinvointia ja oksentelua. Yleisvointi voi olla huonontunut tai huonontua oireiden pahentuessa. Oireilu alkaa usein alkoholin käytön jälkeen, mutta sen taustalla voi olla myös jo todettu tai vielä tunnistamaton sappikivi tai sappikivitauti. Toistuvat haimatulehdukset voivat johtaa krooniseen eli pitkäaikaiseen haimatulehdukseen, jolloin haiman toiminta häiriintyy. Oireena esiintyy toistuvaa ylävatsakipua. Haiman toiminnan häiriintyessä insuliinin tuotanto vaikeutuu, josta voi seurata diabeteksen kehittyminen. Pitkäaikaisen haimatulehduksen suurin aiheuttaja on pitkäaikainen alkoholinkäyttö, joskin muitakin aiheuttajia on olemassa.Haimatulehduksen toteaminen tapahtuu lääkärin perustutkimuksen sekä veri- ja virtsanäytteiden avulla. Tulehdusarvot (kuten CRP) ovat yleensä suurentuneet ja haimaan viittaavat veri- ja virtsanäytteet (kuten amylaasi, Amyl) ovat koholla. Tilannetta voidaan kartoittaa tarkemmin tarvittaessa kuvantamisen, kuten vatsan tietokonekuvauksen, avulla.

Virtsatiekivet ovat pieniä kivimäisiä virtsahapon ja virtsan sisältämän kalkin muodostamia kovettumia, jotka ilmaantuvat jonnekin virtsateiden alueelle eli munuaisiin, virtsajohtimiin, virtsarakkoon tai joskus virtsaputkeen. Vaiva aiheuttaa usein äkillisen ja kovan oireilun, mutta kiviä voidaan todeta myös sattumalöydöksenä kuvantamistutkimuksissa. Ruokavalio ja sukutausta voivat altistaa virtsatiekiville. Virtsatiekivistä kärsii jopa 5-15 % suomalaisista jossakin vaiheessa elämää. Eniten vaivaa todetaan keski-ikäisillä miehillä. Vaivasta voidaan käyttää myös nimitystä munuaiskivet tai virtsakivitauti. Virtsatiekivien oireet ja toteaminen Oireilevat virtsatiekivet aiheuttavat tyypillisesti äkillisen ja kovan kipukohtauksen, joka syntyy kun virtsaputki kuristuu siinä olevan virtsatiekiven ympärille. Kova kipu tuntuu yleensä toispuoleisesti alaselässä tai alavatsalla ja voi säteillä nivusia tai sukuelimiä kohti. Kipu voi olla aaltomaista ja paikallaan pysyminen voi olla hankalaa kovan kivun vuoksi. Kivun lisäksi voi esiintyä pahoinvointia ja oksentelua. Joskus virtsassa voi näkyä verta.  Virtsatiekivet todetaan joko ultraäänitutkimuksella tai usein nykyisin tietokonekuvauksella. Munuaisten alue voi olla arka tunnustellen tai koputellen. Perusverikokeista ja munuaisten toiminnasta kertovasta kreatiniini-arvosta (krea) voi olla virtsatiekivien selvittelyssä hyötyä.