Osuvimmat tulokset: Kipu

Peräpukamat tarkoittavat peräaukon laskimoiden laajentumia, joiden yleisimmät aiheuttajat ovat ummetus, ylipaino, pitkäaikainen paikallaan istuminen ja raskaus. Pukamat voivat olla joko ulkoisia tai sisäisiä. Kyseessä on hyvin yleinen vaiva - lähes jokainen kärsii peräpukamista jossain vaiheessa elämään.Peräpukamien oireet ja tutkiminenPeräpukamien tyypilisin oire on verenvuoto peräaukosta - erityisesti pukamiin viittaa pyyhittäessä paperiin jäävä verenvuoto. Muita peräpukamien oireita ovat mm. kipu, kutina tai epämiellyttävä tunne peräaukon seudussa. Usein oireet vaihtelevat ja välillä peräpukamat voivat olla täysin oireettomiakin. Peräpukama voi työntyä myös ulos peräaukosta, jolloin puhutaan ulkoisesta peräpukamasta. Ulkoiset pukamat voivat joskus kureutua (hapenpuutteen aiheuttama oire peräpukamassa), minkä merkkinä on äkillinen ja kova kipu peräaukon seudussa. Tyypilliset peräpukamat on helppo todeta itsekin oireiden perusteella. Varma diagnoosi vaatii kuitenkin käynnin vastaanotolla. Lääkärin suorittamaan perustutkimukseen kuuluu peräaukon ja mahdollisten pukamien tarkastelu. Sisäisiä peräpukamia on mahdollista tutkia tunnustelemalla peräsuolta sormella tai käyttämällä peräsuolen tähystintä eli proktoskooppia.

Eturauhastulehdus eli prostatiitti voi olla joko äkillinen tai pitkäaikainen. Äkillisen eturauhastulehduksen aiheuttaa yleensä omalta iholta lähtöisin oleva bakteeri, joka nousee virtsaputkea pitkin eturauhaseen. Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa bakteereja ei yleensä ole löydettävissä, vaan vaivan todennäköisin aiheuttaja on eturauhastiehyiden tukkeutuminen. Pitkäaikainen tulehdus on yleisempi: siitä kärsii vuosittain jopa 14 000 miestä / 100 000 suomalaista miestä kohti ja se yleistyy iän myötä.Eturauhastulehduksen oireet ja tutkiminenÄkillisen eturauhastulehduksen oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, kirvely virtsatessa sekä kivut alavatsalla. Yleisoireet, kuten kuume tai huonovointisuus, ovat myös yleisiä. Oireet alkavat usein nopeasti ja voivat olla rajujakin.Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa oireet ovat samankaltaisia, mutta lievempiä: tihentynyttä virtsaamistarvetta ja kirvelyä virtsatessa sekä epämääräistä tunnetta alavatsalla tai sukuelinten alueella. Istuminen voi tuntua hankalalta. Joskus voi esiintyä myös verta siemennesteessä. Sen sijaan kuumetta tai muita yleisoireita ei pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa tavallisesti ole.Lääkäri tutkii sukuelinten alueen sekä tunnustelee eturauhasen peräaukon kautta eturauhatulehdusta epäiltäessä. Lisäksi taudin toteamisessa voidaan käyttää laboratoriokokeita, kuten tulehdusarvon (CRP) mittaamista, tai virtsakokeita. Äkillisessä eturauhastulehduksessa sukupuolitautien mahdollisuus voidaan sulkea pois laboratoriokokeiden avulla.

Iskias eli iskiashermo koostuu selkänikamien välistä tulevista hermojuurista ja kulkee pakaran kautta varpaisiin saakka. Iskiasoireilulla tarkoitetaan yhden tai useamman hermojuuren ärstyksestä aiheutuvaa oireilua alaselässä tai jaloissa. Useimmiten iskiasoireen aiheuttaa selkärangan nikamien välisen sidekudoslevyn eli välilevyn pullistuma (välilevytyrä), joka painaa ja ärsyttää yhtä iskiashermon muodostavista hermojuurista. Välilevy voi myös revetä, jolloin oireilu on usein voimakkaampaa. Lääkärin toteamana vaivasta kärsii vuosittain vajaa 5 000 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti.Iskiaksen oireet ja tutkiminenIskias aiheuttaa tavallisimmin kipua alaselän lisäksi pakaran, takareiden, säären ulkosyrjän tai jalkapöydän alueella. Myös puutumisen, väsymisen tai pistelyn tunne on yleistä. Oireiden paheneminen erityisesti eteenpäintaivutuksessa, istuessa, yskiessä tai vatsalihasten jännittyessä viittaa välilevynpullistumasta aiheutuvaan iskiaskipuun. Joskus jalkaan säteilevä kipu voi olla ainoa oire ja alaselkä voi olla kivuton. Useimmiten iskiasoireilu on vaaratonta ja joka toisella vaivasta kärsivällä se paraneekin kuukauden kuluessa. Mikäli iskiasoireiluun liittyy erityisesti pakaran seudun kipua, voi kyseessä olla piriformis-syndrooma.Jalan lihasten heikkous, virtsaamiskyvyttömyys tai ulosteen pidättämisen vaikeus kertovat vakavammasta hermon puristuksesta, usein välilevytyrän aiheuttamana. Tällöin on hyvä hakeutua heti lääkäriin.Muista selkäkivun syistä on kerrottu erillisessä artikkelissa selkäkipu. Iskiaksen ja välilevyn pullistuman tarkempi tutkiminen tapahtuu lääkärin vastaanotolla. Perustutkimuksiin kuuluu mm. selän liikkuvuuden tutkiminen ja selän tunnustelu. Myös alaraajojen heijasteet eli refleksit sekä lihasten voima tutkitaan. Tarkempia kuvantamistutkimuksia ei yleensä alkuvaiheessa tarvita. Joskus voidaan ottaa selän röntgenkuva muiden selkäkipua aiheuttavien syiden poissulkemiseksi.Leikkausta harkittaessa käytetään alaselän magneettikuvausta. Usein kuitenkin magneettikuva kertoo virheellisesti oireettomistakin välilevypullistumista. Joskus harvoin voi jalkojen hermoratatutkimuksesta (ENMG-tutkimus) olla hyötyä.

Fibromyalgia tarkoittaa pitkäaikaista kipu-uupumusoireyhtymää, jolle on tyypillistä eri puolilla kehoa tuntuva kipu, päiväaikainen väsymys ja virkistämätön yöuni. Fibromyalgian tarkkaa syntytapaa ei tunneta, mutta sen taustalla on ainakin kivunsäätelyjärjestelmän herkistymistä ja tahdosta riippumattoman hermoston toimintahäiriöitä. Fibromyalgiaa sairastaa noin 2-4 % väestöstä; yhdeksän kymmenestä diagnoosin saaneesta on naisia. Fibromyalgian oireet ja tutkiminen Fibromyalgian tyyppioire on eri puolilla kehoa tuntuva kolottava kipu ja arkuus. Tyypillisimpiä kipupaikkoja ovat lihasten kiinnityskohdat mm. pakaroissa, selässä ja niskoissa (mm. jännitysniska), mutta fibromyalgiakipua voi olla muuallakin. Jotta diagnoosi voidaan asettaa, kipuja tuleekin todeta sekä vartalon vasemmalla ja oikealla puolella että vyötärön ylä- ja alapuolella. Fibromyalgian muita keskeisiä oireita ovat heti aamusta alkava väsymys ja uupuminen sekä virkistämätön yöuni, joka koetaan katkonaisena. Lisäksi voi esiintyä vatsavaivoja, turvotuksen tunnetta, huimausta ja puutumista. Fibromyalgia vaikuttaa myös mielen toimintaan: mieliala voi olla masentunut tai ahdistunut, lisäksi voi esiintyä mm. keskittymiskyvyttömyyttä ja muistiongelmia. Fibromyalgian tarkempi tutkiminen vaatii käyntiä yleislääkärin, fysiatrin tai reumalääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimukseen kuuluu potilaan tarkan haastattelun lisäksi tyypillisten, fibromyalgiaan liittyvien kipupisteiden tunnustelu. Itse diagnoosi ei vaadi erityistutkimuksia, mutta joskus muiden uupumusta aiheuttavien sairauksien (kuten anemia tai kilpirauhasen vajaatoiminta) poissulkeminen verikokeilla on tarpeen.

Piriformislihas sijaitsee syvällä pakarassa reisiluun yläosan ja ristiluun välillä, ja se auttaa jalkaa kiertymään ulospäin. Alaraajaa hermottava iskiashermo kulkee piriformislihaksen alta tai sen välistä. Piriformis-syndrooma eli piriformisoireyhtymä tarkoittaa piriformislihaksen kiristymisestä johtuvaa iskiashermon pinnetilaa. Vaiva on suhteellisen harvinainen iskiasoireilun aiheuttaja.Piriformis-syndrooman oireet ja tutkiminenPiriformis-syndrooman tyypillisiä oireita ovat kipu, puutuminen ja pistely. Piriformis-syndrooma sijaitsee yleensä pakaran alueella, mutta se voi säteillä myös takareiden, pohkeen ja jopa jalkaterän tai jalkapohjan alueelle. Joskus vaivan saa esille selällään makaamalla ja vetämällä jalkaa koukkuun polvesta, kohti vastakkaista olkapäätä. Piriformis-syndroomaan ei yleensä liity selkäkipua, toisin kuin jos säteilykivun aiheuttajana on välilevytyrä ja iskias.Piriformis-syndrooman tarkempi tutkiminen vaatii käyntiä yleislääkärin, fysiatrin tai liikuntalääketieteen erikoislääkärin vastaanotolla. Perustutkimuksiin kuuluvat selän ja alaraajojen tunnustelu sekä liikkeiden tutkiminen. Lääkäri voi yrittää saada vaivan esille painamalla selällään makaavan potilaan polvea kohti vastakkaista olkapäätä. Piriformis-syndrooma voi joskus olla hyvinkin vaikeasti diagnosoitavissa. Kuvantamistutkimuksia tarvitaan kuitenkin yleensä vain muiden (kuten selkäperäisten) syiden poissulkemiseksi.

Häntäluu sijaitsee pakara-alueen keskiosassa (pakaravaon yläosassa) selkärangan jatkona. Häntäluukipu tarkoittaa tällä alueella tuntuvaa arkuutta. Usein kivun aiheuttaa jokin vamma (esim. putoaminen istualleen), mutta myös pitkäkestoinen rasitus voi aiheuttaa häntäluukipua. Häntäluun kipu korjaantuu yleensä ajan kanssa ja oikealla hoidolla, mutta kivun täydellinen poistuminen voi viedä aikaa. Häntäluukivun aiheuttajat ja tutkiminen Häntäluun kipu sijoittuu pakara-alueen keskiosiin (pakaravaon yläosaan) lantionpohjan alueelle. Kipu tuntuu usein istuttaessa ja erityisesti taaksepäin nojatessa, koska tällöin vartalon paino kohdistuu juuri häntäluun alueelle. Tyypillisesti vaiva alkaa istualleen putoamisen seurauksena, jolloin myös häntäluun murtuma on mahdollinen. Lisäksi pitkään tai väärässä asennossa istuminen ja polkupyörällä ajaminen voivat altistaa häntäluukivulle. Myös synnytyksen aikaiset tapahtumat voivat aiheuttaa häntäluun kipua tai jopa häntäluun murtuman. Häntäluun alueelle paikallistuvaa kipua voivat aiheuttaa myös muut vaivat. Tällaisia vaivoja ovat mm. hermojen säteilykipu sekä pakaran alueen lihaskipu. Häntäluukipu on helppo todeta itsekin, mutta vaivan tarkempi tutkiminen tapahtuu yleislääkärin, ortopedin tai fysiatrin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimukseen kuuluu mm. pakaroiden ja lantionpohjan alueen tunnustelu. Naisten kohdalla gynekologinen tutkimus voi olla avuksi. Vaikka kyse olisi tapaturmasta, ei kuvantamistutkimuksia yleensä tarvita.

Pakarakivulla tarkoitetaan pakaran alueelle paikantuvaa arkuutta tai kipua. Lyhytaikainen pakarakipu voi olla seurausta normaalista lihasrasituksesta. Pitempiaikainen kipu taas on yleensä johtumiskipua muualta: pakaran alueelle säteilevää kipua voivat aiheuttaa mm. lonkan tai risti-suoliluunivelen kiputilat tai selkäperäiset vaivat. Pakarakivun aiheuttajat ja tutkiminenLyhytaikainen pakarakipu on yleensä peräisin pakaran alueen lihaksista, ja johtuu esim. urheilusuorituksen jälkeisestä normaalista lihasten rasitustilasta. Tällöin mm. kävely portaissa tai pakaran alueen lihasten venytys voi tuottaa pientä kipua. Oireilu häipyy tavallisesti itsestään muutaman päivän kuluessa.Istuinkyhmyn limapussi sijaitsee lonkan takana ison pakaralihaksen alueella. Limapussi voi ärtyä, jos istuu yhtäjaksoisesti liian pitkään tai väärässä asennossa. Ajoittainen seisomaan nousu sekä istuma-asennon vaihdot helpottavat oireita.Selkäperäiset vaivat (kuten välilevytyrä ja iskias) säteilevät melko usein pakaran alueelle. Tällöin pakara-alueella voi esiintyä mm. kipua tai puutumista. Yleensä alaselkä on samanaikaisesti kipeä tai jäykkä. Joskus kipu tai puutumisen tunne voi säteillä myös jalkaterään tai varpaisiin saakka. Myös piriformis-syndrooma voi aiheuttaa pakaran alueen kipua, puutumista tai pistelyä. Oireet voivat säteillä edelleen takareiden, pohkeen sekä jopa jalkaterän tai jalkapohjan alueelle. Piriformis-syndroomaan ei yleensä kuitenkaan liity selkäkipua.Harvinaisemmista pakarakivun aiheuttajista risti-suoliluunivelen kipu (SI-nivelen kipu) paikantuu yleensä alas ristiselkään, mutta voi säteillä myös pakaran alueelle tai nivusiin. Myös selkärankareuma voi oireilla alaselän lisäksi pakaran alueella. Lonkan nivelrikossa kipu voi säteillä pakaran alueelle tai reiteen, vaikka tyypillisesti kipu esiintyykin lonkan alueella. Tällöin oireilu alkaa usein rasituksen jälkeen. Edenneessä nivelrikossa voi esiintyä myös lepokipua.Pakarakivun tutkiminen edellyttää käyntiä esim. yleislääkärin, fysiatrin tai ortopedin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat pakara-alueen ja selän tunnustelu sekä liikkeiden tutkiminen. Tarkentavat tutkimukset riippuvat mahdollisesta vaivan aiheuttajasta. Röntgenkuvaus tai joskus myös magneettikuvaus eli MRI voivat tulla kyseeseen selkävaivaa epäiltäessä, verikokeista on hyötyä mm. selkärankareuman selvittelyissä.

Selkärankareuma on tulehduksellinen reumaattinen sairaus, joka aiheuttaa rakenteellisia muutoksia selkärankaan. Tarkkaa syytä selkärankareumalle ei tiedetä, mutta se on vahvasti perinnöllinen sairaus. Vuosittain selkärankareuma todetaan noin 10 henkilöllä / 100 000 aikuista kohti. Miehet kärsivät vaivasta naisia useammin. Selkärankareuma puhkeaa tyypillisesti nuorella aikuisiällä; jopa 80 prosentilla sairastuneista oireet alkavat jo alle 30-vuotiaina. Selkärankareuman oireet ja tutkiminen Selkärankareuma puhkeaa tavallisesti nuorella aikuisiällä; yli 45-vuotiaana alkava oireilu on hyvin harvinaista. Tyypillisin oire selkärankareumalle on pikkuhiljaa paheneva alaselkäkipu, joka on usein pahimmallaan aamuyöllä. Kipu voi säteillä myös pakaran alueelle. Yleensä lepo pahentaa ja liikunta helpottaa kipua. Myös aamuinen selän jäykkyys, joka helpottaa päivän mittaan, on selkärankareumalle tyypillistä. Selkärankareumaan voi liittyä myös muita vaivoja. Risti-suoliluunivelen kipu (SI-nivelen kipu) pakaran alueella, jänteiden ja nivelten tulehdukset varsinkin alaraajoissa sekä silmän värikalvon tulehdus (iriitti) ovat selkärankareumaa sairastavilla muuta väestöä yleisempiä. Selkärankareuman tutkiminen edellyttää käyntiä yleislääkärin, fysiatrin tai reumatautien erikoislääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat selän tunnustelu sekä liikkeiden tutkiminen. Jos herää epäily selkärankareumasta, tulehdusarvojen (CRP ja lasko) ja HLA B27 –antigeenin mittaaminen verikokeella kuuluu myös asiaan. Mahdollisia selkärankareuman aiheuttamia risti-suoliluunivelen tulehdusmuutoksia voidaan havaita röntgenkuvauksella tai magneettikuvauksella.

Peräaukon haavauma eli anaalifissuura tarkoittaa ihon haavaa tai halkeamaa peräaukon seudussa. Peräaukon haavauma syntyy yleensä ummetuksen seurauksena, jolloin kova uloste venyttää ja vaurioittaa peräaukkoa. Myös ripulista aiheutuva toistuva pyyhkiminen voi johtaa peräaukon haavauman syntyyn. Vaiva on erityisen yleinen nuorilla naisilla ja eläkeikää lähestyvillä miehillä. Peräaukon haavauman oireet ja tutkiminenPeräaukon haavauman tyypillinen oire on peräaukon seudun kipu. Kipu pahenee ulostamisen aikana ja voi tämän jälkeen kestää jopa parin tunnin ajan. Lisäksi verta voi näkyä pieni määrä wc-paperissa pyyhkimisen yhteydessä. Myös peräpukamat voivat aiheuttaa verenvuotoa peräaukosta, mutta niihin liittyvä kipu on yleensä vähäisempää.  Peräaukon haavauman tunnistamiseksi lääkäri tutkii ja tarkastaa peräaukon seudun ja ihon. Tarvittaessa lääkäri voi tarkastaa pienen tähystysputken avulla (proktoskooppi) myös peräsuolen tilannetta.

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.