Osuvimmat tulokset: Kipu

Jalan murtuma tarkoittaa alaraajan luuhun syntyvää halkeamaa. Jalan luiden murtuma voi sijaita reisiluussa, sääriluussa, nilkassa, jalkapöydässä tai varpaiden luissa. Murtuman voi aiheuttaa esim. kaatuminen, jalan vääntyminen tai painavan esineen osuminen jalkaan. Joissakin tapauksissa pitkäaikainen kuormitus voi synnyttää rasitusmurtuman. Jalan murtuman oireet ja tutkiminen Jalan murtuman yleisin oire on välittömästi syntyvä kipu. Yleensä murtuneella jalalla onkin heti vamman syntymisen jälkeen mahdotonta tai hyvin kivuliasta kävellä. Muita jalkamurtuman oireita ovat mm. turvotus ja mustelmat. Loukkaantuneen jalanosan poikkeava asento eli virheasento on yleensä aina merkki murtumasta. Jalan murtuma todetaan lääkärin vastaanotolla. Perustutkimukseen kuuluu jalan tutkiminen tunnustelemalla sekä luun murtuman osoittava röntgenkuvaus.

Nivelrikko eli artroosi on nivelen sairaus, jossa rustopinta vaurioituu. Tämä johtaa nivelruston ohentumiseen ja lopulta osittaiseen häviämiseen. Nivelrikon tarkkaa syytä ei tunneta, mutta perimällä ja nivelen poikkeavalla kuormituksella on oma vaikutuksensa. Kyse on iän myötä yleistyvästä vaivasta: alle 45-vuotiailla nivelrikkoa ei esiinny juuri lainkaan, mutta yli 55-vuotiaista siihen sairastuu vuosittain 1-3 prosenttia väestöstä. Nivelrikon oireet ja tutkiminenNivelrikko ilmaantuu yleisimmin polviin (katso polven nivelrikko), lonkkiin (katso lonkan nivelrikko) tai sormien niveliin.Tyypillisin nivelrikon oire on jomottava kipu, joka tuntuu paikallisesti nivelessä, mutta voi myös säteillä lähialueille. Nivelen aamujäykkyyttä tai liikkeellelähtöjäykkyyttä voi esiintyä, mutta tyypillisesti jäykkyys kestää alle 10 minuuttia, minkä jälkeen nivel vertyy. Nivel saattaa myös turvota rasituksen jälkeen. Alussa nivelrikon oireet ilmaantuvat rasituksessa ja helpottuvat levossa. Edenneessä vaiheessa oireita voi olla myös levossa.Pitkälle edennyt nivelrikko voi muuttaa myös nivelen asentoa. Erityisen selvästi tämä tulee esille polven nivelrikossa. Sormien nivelrikko iskee tyypillisesti sormien kärkiniveliin, joihin voi kehittyä pieniä, kovia kyhmyjä (ns. Heberdenin kyhmyt). Toinen tyypillinen sorminivelrikon paikka on peukalon tyvinivel. Nivelrikon toteaminen vaatii lääkärin tutkimuksen. Nivelten tunnustelun ja liikelaajuuksien arvioinnin lisäksi nivelrikon diagnosointiin käytetään röntgenkuvausta, jossa nivelrikko näkyy nivelraon kaventumisena. Joskus on tarpeen ottaa verikokeita esim. nivelreuman poissulkemiseksi.

Vaivaisenluu syntyy, kun ukkovarpaan tyviniveleen kohdistuu poikkeava kuormitus ja sen seurauksena ukkovarvas kääntyy muita varpaita kohti. Vaiva on yleistynyt viime aikoina ja sen syntyyn vaikuttaakin mm. kapeakärkisten ja korkeakorkoisten kenkien käyttö. Vaivaisenluu on selvästi yleisempi naisilla: vaivasta kärsii joka toinen yli 60-vuotias nainen, miehistä noin joka viides. Vaivaisenluun oireet ja tutkiminenVaivaisenluun tavallisin ensioire on rasituksessa tuntuva kipu isovarpaan tyvinivelessä. Vaivan edetässä tyviniveleen voi ilmaantua turvotusta, känsiä tai hiertymiä. Lopulta tyvinivelen kohdalle jalkapöydän luuhun kasvaa luukyhmy (ns. bunion) ja ukkovarvas voi kääntyä muita varpaita kohti. Usein vaivaan liittyvää kipua esiintyy ukkovarpaan ja tyvinivelen lisäksi myös jalkaterän alueella, nilkassa ja jopa säären alueella.Mikäli ukkovarpaan tyvinivel tulee kipeäksi hyvin äkillisesti ja muuttuu punoittavaksi ja turvonneeksi, kyseessä saattaa olla kihti. Vaivaisenluun voi yleensä todeta itsekin oireiden perusteella, mutta varma diagnoosi edellyttää vastaanotolla käymistä. Tällöinkin jalkaterapeutin, yleislääkärin, fysiatrin tai kirurgin suorittama jalan seudun tutkimus yleensä riittää. Joskus tilannetta voidaan kartoittaa myös röntgenkuvan tai erityisen askel-analyysin avulla.

Ganglio eli hyytelörakko on hyytelömäistä nestettä sisältävä hyvänlaatuinen pullistuma ihon alla, joka syntyy nivelten ja jännetuppien alueille. Se sijaitsee yleisimmin ranteessa kämmenselän puolella. Ganglion muodostumisen syytä ei tiedetä. Ganglio todetaan vuosittain noin 30 henkilöllä / 100 000 suomalaista kohti.Ganglion oireet ja tutkiminenGanglion keskeinen oire on ihon alle muodostuva, aavistuksen pehmeä patti. Muuten ganglio on vähäoireinen. Kipua voi ilmaantua ranteen liikkeissä tai ääriasennoissa. Myös ganglion arkuutta sekä esimerkiksi puristusvoiman heikkoutta voi esiintyä. Joskus hyytelörakko saattaa painaa hermoa, jolloin oireina voi olla mm. pistelyä tai puutumisen tunnetta.Tyypillinen ganglio on melko helppo tunnistaa, mutta tarvittaessa lääkäri voi varmistaa ganglioepäilyn tyhjentämällä siitä neulalla hyytelömäistä nestettä tai tarkastelemalla sitä valon avulla. Ganglion neste läpäisee valoa, joka voidaan huomata silmämääräisesti ihon päältä (transilluminaatio). Joskus voidaan ottaa röntgenkuva muiden syiden poissulkemiseksi. Tarvittaessa myös ultraääni- tai magneettikuvausta voidaan käyttää.

Jalkaterän kipu tarkoittaa jalkaterän alueelle paikallistuvaa arkuutta tai kipua. Jalkaterän kivun yleisimpiä aiheuttajia ovat erilaiset vääntymiset, jalkaterän poikkeava asento tai toiminta, hermopinteet ja rasitusmurtumat. Jalkaterän kipu on lievänä ja lyhytkestoisena melko yleinen vaiva etenkin keski-ikäisillä.Jalkaterän kivun aiheuttajat ja tutkiminenKehon paino kohdistuu pystyasennossa jalkaterän alueelle. Jalkaterä koostuu lukuisista eri luista, nivelistä ja nivelsiteistä. Se on myös toiminnallisesti muokkautuva ja monipuolinen rakenne: kävellessämme jalkaterän ja nilkan alue ottaa vastaan iskuja (kun jalka iskeytyy maahan), siirtää painoa ja tuottaa myös ponnistusvoimaa jalan taas noustessa maasta. Jalkaterän alue elää, kiertyy ja venyy askelluksen aikana. Monet jalkaterän vaivat syntyvät, kun kävelyn normaalit liikeradat häiriintyvät. Tällöin esimerkiksi päkiän kohdalla sijaitseva poikittainen jalkaholvi voi madaltua ja aiheuttaa oireita.Jos jalkaterän kipu on alkanut tapaturmaisesti, sen taustalla on yleisimmin lievä jalkaterän pehmytkudosten venähdys. Nilkan nyrjähdys tai varvasmurtuma voi myös säteillä kipua jalkaterän alueelle. Myös jalan murtumat ovat mahdollisia kivun syitä, mutta tällöin jalalla ei yleensä pysty varaamaan lainkaan. Monet kiputilat kehittyvät vähitellen, kun jalkaterän normaali toiminta häiriintyy. Ns. etujalan kiputilassa (metatarsalgia anterior) kipu sijaitsee päkiän seudussa. Vaivan syynä on poikkeava jalan poikittaiskaaren madaltumiseen yhdistyvä rasitus sekä usein korkokenkien käyttö. Jalkaterän alueen luiden (kuten metatarsaaliluiden) rasitusmurtumat puolestaan syntyvät poikkeavan tai pitkän rasituksen seurauksena, esimerkiksi varusmiehille pitkistä marsseista johtuen. Hermopinteet johtuvat nimensä mukaisesti hermojen pinne- eli puristustilasta. Puristustilan voivat aiheuttaa esimerkiksi vamma tai ahtaat kengät. Tavallisimmat hermopinteet sijaitsevat jalkaterän alueella nilkan sisäkehräksen seudussa (tarsaalitunnelisyndrooma) sekä päkiän alueella (Mortonin syndrooma). Hermopinne aiheuttaa hermokivulle tyypillistä polttavaa, vihlovaa tai sähköiskun tapaista kipua. Myös puutumista voi esiintyä.Plantaarifaskiitti on yleinen jalkaterän vaiva, mutta tässä vaivassa kipu paikantuu pääasiassa jalkapohjaan kantapään seutuun. Vaivaisenluu puolestaan syntyy isovarpaan alueen poikkeavasta kuormituksesta. Se aiheuttaa usein rasituksen jälkeistä kipua isovarpaan tyven alueella, mutta kipu voi säteillä myös jalkaterän alueelle. Myös kihti kipeyttää tyypillisesti isovarpaan tyvinivelen alueen, mutta kipu voi tuntua jalkateränkin alueella. Nivelrikko ei yleensä aiheuta oireilua jalkaterän nivelten alueelle, mutta joskus tämäkin on mahdollista. Lisäksi jotkin yleissairaudet voivat aiheuttaa oireilua tai kipuilua jalkaterän alueelle: esimerkiksi ASO-tauti eli jalan valtimoiden kovettumatauti voi saada aikaan jalkaterän alueen puutumista tai kipua kävelyn aikana.Jalkaterän kivun tarkan syyn selvittäminen vaatii käyntiä esim. yleislääkärin, fysiatrin tai ortopedin vastaanotolla. Lääkäri tarkastaa ja tunnustelee jalkaterän alueen sekä tutkii jalkaterän ja nilkan asennon ja toiminnan kävelyn aikana. Jos epäillään tulehdusta tai kihtiä, lääkäri voi määrätä muutamia verikokeita. Mahdolliset luumurtumat todetaan röntgenkuvauksella. Yleensä tarkempia verikokeita tai kuvantamisia ei kuitenkaan tarvita jalkaterän kivun vuoksi.

Pinnallinen laskimotulehdus tarkoittaa yleensä jaloissa esiintyvää pinnallisen laskimon pientä tukosta ja tästä aiheutuvaa ärsytysperäistä tulehdustyyppistä reaktiota. Tila on hyvin harvoin varsinainen bakteerin aiheuttama tulehdus. Vaivalle altistavat pitkäaikainen laskimoiden vajaatoiminta ja suonikohjut, hyytymishäiriöt sekä pinnallinen iskuvamma. Vaiva on vaarattomampi ja yleisempi kuin syvä laskimotukos.Pinnallisen laskimotulehduksen oireet ja toteaminenPinnallinen laskimotulehdus eli tromboflebiitti aiheuttaa usein oirealueelle tyypillisiä ärsytysperäisen tulehduksen oireita, kuten kipua, punoitusta, kuumotusta ja melko pienelle alueelle ilmaantuvaa turvotusta. Oireileva laskimokohta voi olla aristava ja kovemman tuntuinen. Etenkin laajempiin laskimotulehduksiin voi liittyä kuumeilua.Oireilu voi kestää kolmesta neljään viikkoa, mutta kovempi kohta laskimossa voi tuntua jopa kuukausia. Yleisimmin laskimotulehdus syntyy jalkoihin, mutta se voi ilmaantua myös muualle kehoon kuten kaulalle tai käsiin.Pinnallinen laskimotulehdus on sitä vaarattomampi mitä pienemmällä alueella se on. Laajemmat (halkaisijaltaan yli 5 cm) ja ylempänä eli lähempänä nivusta olevat laskimotulehdukset voivat olla haitallisempia, koska ne voivat johtaa joskus syvään laskimotukokseen tai vielä harvemmin keuhkoveritulppaan.Lievän pinnallisen laskimotulehduksen voi todeta itsekin yllämainittujen oireiden avulla. Epävarmassa tilanteessa lääkärin perustutkimus riittää yleensä vaivan toteamiseen. Laajemmissa ja etenkin polven yläpuolisissa tulehduksissa syvä laskimotukos voidaan sulkea pois laskimoiden ultraäänitutkimuksella. Verikokeista ei ole hyötyä pinnallisen laskimotulehduksen ja syvän laskimotukoksen erottelussa.

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.

Katkokävely on tyypillinen alaraajojen valtimotaudin oire. Katkokävelyllä tarkoitetaan kävellessä ilmaantuvaa yleensä toisen pohkeen alueen kipua, voimattomuutta ja puutumista, joka pakottaa lopettamaan kävelemisen ja helpottuu hetki pysähtymisen jälkeen. Oireilu johtuu valtimoiden ahtautumisesta ja verenkierron heikkenemisestä. Alaraajojen valtimotauti on yksi valtimotaudin muodoista ja yleensä sitä tavataan keski-iän ylittäneillä henkilöillä. Alaraajojen valtimotaudin oireet ja tutkiminen Alaraajojen valtimotaudin tyypillisin oire on katkokävely. Oireilu ilmaantuu kävellessä, jolloin jalkojen lihakset tarvitsevat suuremman määrän happea verenkierrosta kuin levossa. Valtimon ahtautuminen heikentää verenkiertoa ja vähentää lihasten hapensaantia. Pysähtyminen helpottaa oireilua, mutta kävelyn jatkaminen tuo oireet taas esiin. Alaraajojen valtimotauti aiheuttaa usein pohkeen alueen oireita, koska pohje tarvitsee melko paljon verenkiertoa ja valtimo on normaalistikin siellä jo valmiiksi melko kapea. Myös selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa katkokävelyä, mutta tällöin oireilu esiintyy yleensä ylempänä pakaroiden tai reisien alueella. Tarkemmin selkäydinkanavan ahtaumasta on kerrottu artikkelissa spinaalistenoosi. Katkokävely ilmaantuu nopeammin kovemmassa rasituksessa kuten ylämäkeä käveltäessä. Verenkierron huononemisen vuoksi jalat voivat tuntua kylmiltä ja niitä voi paleltaa herkemmin.  Katkokävelyoireilu pahenee vain harvalla ajan myötä ja yleensä oireilu pysyy samanlaisena pitkäänkin. Joskus alaraajojen valtimotauti voi aiheuttaa äkillisiä oireita, mikäli valtimo tukkeutuu kokonaan. Tällöin oireina on usein äkillinen pohjekipu, jalan viileys, tunnottomuus ja ihon kalpeus. Alaraajojen valtimotautia epäiltäessä lääkäri tunnustelee jalkojen pulssit. Tarkempaa tietoa jalkojen valtimoista saadaan ns. doppler-ultraäänitutkimuksella, jossa verrataan nilkkojen ja olkavarsien verenkiertoa ja verenpaineita. Myös kuvantamisia, kuten magneetti- tai tietokonekuvantamisia varjoaineen kanssa, voidaan käyttää.