Osuvimmat tulokset: Väsymys

Diabetes eli sokeritauti on sairaus, jossa veren sokeripitoisuuden säätely häiriintyy. Diabeteksesta on kyse, kun verensokeritaso on ennen aamupalaa mitattuna toistuvasti yli 7 mmol/l (millimoolia litrassa). Verensokeria eli veressä olevan glukoosin määrää voidaan mitata verikokein. Diabetes voidaan luokitella useisiin eri alatyyppeihin, kuten tyypin 1 ja tyypin 2 diabetekseen (nuoruus- ja aikuistyypin diabetes). Diabeteksen oireet ja tutkiminenDiabeteksen oireet vaihtelevat eri tyyppien mukaan. Tyypin 1 diabetes johtuu haiman insuliinia tuottavien solujen tuhoutumisesta ja täten insuliinin puutteesta. Hyvin yleisesti tyypin 1 diabetes todetaan jo lapsena. Sen tyypillisiä oireita ovat mm. laihtuminen, väsymys sekä suurentuneet virtsamäärät. Tavallisesti oireet ilmaantuvat joidenkin päivien tai viikkojen aikana.Tyypin 2 diabetes johtuu insuliinin tehon heikentymisestä eli insuliiniresistenssistä, eikä sinänsä insuliinin puutteesta. Tyypin 2 diabetes on usein pitkään petollisen oireeton, mutta verensokeritason noustessa saattaa ilmaantua väsymystä, lisääntynyttä virtsaneritystä tai janon tunnetta. Yleensä tyypin 2 diabetes huomataan verikokeiden avulla.Raskausdiabeteksessa verensokeri suurenee raskauden aikana. Tilanne voi altistaa myöhemmin puhkeavalle diabetekselle.Diabeteksen toteaminen perustuu verensokerin määritykseen. Jos verensokeri on toistuvasti yli 7 mmol/l (millimoolia litrassa), voidaan puhua diabeteksesta. Pitkän ajan verensokeri, HbA1c, kertoo verensokeritasosta noin 2 kuukauden ajalta ja yli 48 mmol/mol (>6,5 %) arvo voi tarkoittaa diabetesta. Tyypin 2 diabeteksen kohdalla käytetään myös sokerirasituskoetta: siinä juodaan glukoosia eli rypälesokeria sisältävää nestettä ja sen jälkeen mitataan verensokeriarvoja. Jos kahden tunnin kohdalla mitattu arvo on yli 11 mmol/l, voidaan diabetesdiagnoosi asettaa.

Tyypin 2 diabeteksessa eli aikuistyypin sokeritaudissa veren sokeripitoisuuden säätely häiriintyy. Tyypin 2 diabetes johtuu insuliinin vaikutuksen heikentymisestä eli insuliiniresistenssistä, jolle mm. lihominen altistaa. Tauti kehittyy yleensä vasta aikuisiällä, ja sitä sairastaa lähes joka kymmenes suomalainen. Tyypin 2 diabeteksen oireet ja tutkiminenTyypin 2 diabetes on usein pitkään petollisen oireeton, mutta verensokeritason noustessa saattaa ilmaantua väsymystä, lisääntynyttä virtsaneritystä tai janon tunnetta. Yleensä tyypin 2 diabetes huomataan verikokeiden avulla.Hoitamattomaan diabetekseen voi liittyä muitakin sairauksia, jotka johtuvat kohonneesta verensokeritasosta. Nämä ns. liitännäissairaudet kehittyvät kuitenkin hitaasti, yleensä vuosien kuluessa. Diabeettisessa nefropatiassa eli munuaissairaudessa munuaisten toiminta häiriintyy. Diabeettisessa neuropatiassa eli ääreishermoston sairaudessa jalkoihin saattaa ilmaantua kipuja ja pistelyä. Diabeettinen retinopatia eli silmän verkkokalvon sairaus puolestaan aiheuttaa näkökyvyn heikkenemistä. Diabeteksen hyvällä hoidolla voidaan merkittävästi vähentää liitännäissairauksien ilmaantumista.Diabeteksen toteaminen perustuu verensokerin määritykseen. Jos verensokeri on toistuvasti yli 7 mmol/l (millimoolia litrassa), voidaan puhua diabeteksesta. Pitkän ajan verensokeri, HbA1c, kertoo verensokeritasosta noin 2 kuukauden ajalta ja yli 48 mmol/mol (>6,5 %) arvo voi tarkoittaa diabetesta. Myös sokerirasituskoetta käytetään: siinä juodaan glukoosia eli rypälesokeria sisältävää nestettä ja sen jälkeen mitataan verensokeriarvoja. Jos kahden tunnin kohdalla mitattu arvo on yli 11 mmol/l, voidaan diabetesdiagnoosi asettaa.

Anemia tarkoittaa veren hemoglobiinipitoisuuden pienenemistä. Miehillä normaalin hemoglobiinin alarajana on 134 g/l ja naisilla 117 g/l. Anemian taustalla on veren punasolujen määrän vähentyminen tai punasolujen rakenteen poikkeavuudet. Anemia ei ole itsenäinen sairaus, vaan oire jostain taustalla vaikuttavasta sairaudesta tai poikkeavuudesta. Raudanpuuteanemiassa elimistön rautavarastot ovat vähäiset. Raudanpuuteanemia on tavallisin anemian syy. Se voi johtua raudan saannin vähyydestä ravitsemuksellisista syistä (kuten syömishäiriö, hyvin rajoitettu tai vegaaniruokavalio tai runsas maidonjuonti), runsaista menetyksistä (kuten runsaat kuukautisvuodot) tai lisääntyneestä raudan tarpeesta (kuten kasvavan nuoren raskas kilpaurheilu).  Anemian aiheuttajat, oireet ja tutkiminen Anemia (mukaan lukien raudanpuuteanemia) aiheuttaa oireina yleensä ihon kalpeutta, väsymystä ja heikentynyttä rasituksensietokykyä. Raudanpuutteessa hemoglobiinitaso laskee hitaasti, jolloin elimistö tottuu siihen. Tämän vuoksi raudanpuuteanemia todetaan usein sattumalöydöksenä. Joskus hyväkuntoiseltakin henkilöltä voidaan todeta yllättävän matalia hemoglobiiniarvoja, jos verinäyte on otettu oireiden vuoksi. Nopeasti tapahtuva anemisoituminen (kuten infektion eli tulehduksen laukaisemassa punasolujen äkillisessä hajoamisessa) aiheuttaa voimakkaammat ja helpommin havaittavat oireet. Jos hemoglobiinipitoisuus laskee edelleen, oireet pahenevat: vaikean anemian oireita ovat mm. yleinen heikkous, ihon kalpeus, sydämen nopealyöntisyys, huimaus ja jopa hengenahdistus. Myös sepelvaltimotaudin tai sydämen vajaatoiminnan oireet pahenevat anemian myötä. Raudanpuute ei nykyisin tavallisesti johdu puutteellisesta ruokavaliosta, vaan lisääntyneestä punasolujen menetyksestä eli verenvuodosta. Naisilla runsaat kuukautiset (katso gynekologiset vuorohäiriöt) ovat tavallisimpia anemian aiheuttajia. Myös peräpukamat ja vatsahaava voivat olla raudanpuuteanemiaan johtavan verenvuodon syynä. Tällöin oireena saattaa olla verta ulosteessa tai musta uloste. Raudan imeytymishäiriön ja sitä kautta syntyvän raudanpuuteanemian taustalla on yleisimmin keliakia. Raskaus aiheuttaa usein lievän anemian. Jos tulevan äidin hemoglobiinitaso on alle 110 g/l, aloitetaan lisäraudan ottaminen. Alle 100 g/l -hemoglobiinitasolla erikoissairaanhoidon tutkimukset ovat tarpeen. Harvinaisempia anemian aiheuttajia ovat mm. B12-vitamiinin tai folaatin puute sekä erilaiset luuytimen sairaudet. Myös muut pitkäaikaiset sairaudet, kuten munuaisten vajaatoiminta, nivelreuma, erilaiset syövät tai pitkäaikaiset tulehdukset, voivat olla anemian syynä. Lasten hemoglobiinitasoa tarkasteltaessa tulee muistaa, että lasten normaaliarvot ovat erilaiset kuin aikuisella ja iästä riippuvaisia. Vastasyntyneellä hemoglobiinitaso on korkea (170-200 g/l), ja taso laskee sikiöaikaisten punasolujen hajotessa ensimmäisten elinviikkojen aikana niin sanottuun fysiologiseen kuoppaan. Taso on matalimmillaan 1-2 kuukauden ikäisillä (95-130 g/l). Lapsen hemoglobiinitaso nousee aikuistasolle vasta kouluiässä. Anemia ja alhainen hemoglobiini todetaan verikokeella. Usein käytetty tutkimus on perusverenkuva (PVK), jossa verisolujen määrän lisäksi nähdään myös hemoglobiinitaso. Verikokeilla voidaan tutkia tarvittaessa lisäksi rautavarastojen määrää sekä punasolujen tuotantoon ja kulutukseen liittyviä arvoja tai B12-vitamiinipitoisuutta. Joskus anemian syyn selvittämiseksi saatetaan tehdä myös mahan ja suoliston tähystyksiä (gastroskopia tai kolonoskopia) tai ottaa näyte luuytimestä.

Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) tarkoittaa kilpirauhashormonin eli tyroksiinin määrän vähenemistä elimistössä, mikä hidastaa aineenvaihduntaa ja voi aiheuttaa monenlaisia oireita. Syynä on yleensä elimistön oma reaktio kilpirauhaskudosta vastaan, mikä johtaa kilpirauhassolukon tuhoutumiseen (ns. autoimmuunityreoidiitti). Kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsii noin 4 prosenttia väestöstä ja se on naisilla neljä kerta yleisempi kuin miehillä. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ja tutkiminen Kilpirauhasen vajaatoiminnan tyypillisiä oireita ovat mm. painonnousu, ihon kuivuus, palelun tunne, väsymys, ummetus, runsas hiustenlähtö ja mielialan lasku. Myös turvotusta kasvoissa ja silmissä voi esiintyä. Oireilun kehittyminen voi kestää kauankin, jopa vuosia. Lapsilla ja nuorilla kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa pituuskasvun hidastumista ja samanaikaista painon nousua. Muut oireet ovat samankaltaisia kuin aikuisillakin. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat usein melko epämääräisiä, joten vajaatoiminnan varma toteaminen vaatii yleislääkärin, endokrinologin tai yleissisätautilääkärin vastaanoton. Kilpirauhasen tunnustelun lisäksi lääkäri voi tutkia kilpirauhasen toimintaa verikokeiden avulla. Yleisimpiä mitattavia kilpirauhasarvoja ovat tyreotropiini (TSH) sekä tyroksiini (T4V). Tarvittaessa voidaan ottaa myös tarkempia kilpirauhasverikokeita, kuten vasta-ainetutkimuksia.

Uniapnea tarkoittaa toistuvia, yli 10 sekunnin hengityskatkoksia unen aikana. Vaiva johtuu ylähengitysteiden ahtautumisesta nukuttaessa. Uniapneasta kärsii noin 4 000 miestä ja 2 000 naista / 100 000 suomalaista kohti.Uniapnean oireet ja tutkiminenUniapnea aiheuttaa katkeilevaa kuorsausta ja unenaikaisia hengityskatkoksia. Lisäksi esiintyy suun kuivumista, tihentynyttä yöllistä virtsaamistarvetta sekä yöhikoilua. Hengityskatkosten vuoksi unen laatu heikkenee ja uni jää katkonaiseksi. Tämä aiheuttaa lähes aina päiväväsymystä ja verenpaineen nousua, mutta usein myös muistihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia sekä jopa pakonomaista nukahtelutaipumusta päivisin.Yöunen häiriintyminen (katso unettomuus) pitempiaikaisesti lisää mm. sepelvaltimotaudin, verenpainetaudin, diabeteksen sekä tapaturmien riskiä.Uniapnean tutkimisesta vastaavat yleislääkäreiden lisäksi KNK-lääkärit (korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri) ja keuhkolääkärit. Perustutkimukseen uniapneaa epäiltäessä kuuluu nenänielun rakenteen sekä suun tarkastelu. Tarvittaessa voidaan ottaa laboratoriokokeita (kuten veren hemoglobiini) ja sydänfilmi eli EKG muiden väsymystä ja hengityskatkoksia aiheuttavien syiden poissulkemista varten. Uniapnean tarkka diagnosointi tapahtuu unirekisteröintiä käyttämällä. 

Fibromyalgia tarkoittaa pitkäaikaista kipu-uupumusoireyhtymää, jolle on tyypillistä eri puolilla kehoa tuntuva kipu, päiväaikainen väsymys ja virkistämätön yöuni. Fibromyalgian tarkkaa syntytapaa ei tunneta, mutta sen taustalla on ainakin kivunsäätelyjärjestelmän herkistymistä ja tahdosta riippumattoman hermoston toimintahäiriöitä. Fibromyalgiaa sairastaa noin 2-4 % väestöstä; yhdeksän kymmenestä diagnoosin saaneesta on naisia. Fibromyalgian oireet ja tutkiminen Fibromyalgian tyyppioire on eri puolilla kehoa tuntuva kolottava kipu ja arkuus. Tyypillisimpiä kipupaikkoja ovat lihasten kiinnityskohdat mm. pakaroissa, selässä ja niskoissa (mm. jännitysniska), mutta fibromyalgiakipua voi olla muuallakin. Jotta diagnoosi voidaan asettaa, kipuja tuleekin todeta sekä vartalon vasemmalla ja oikealla puolella että vyötärön ylä- ja alapuolella. Fibromyalgian muita keskeisiä oireita ovat heti aamusta alkava väsymys ja uupuminen sekä virkistämätön yöuni, joka koetaan katkonaisena. Lisäksi voi esiintyä vatsavaivoja, turvotuksen tunnetta, huimausta ja puutumista. Fibromyalgia vaikuttaa myös mielen toimintaan: mieliala voi olla masentunut tai ahdistunut, lisäksi voi esiintyä mm. keskittymiskyvyttömyyttä ja muistiongelmia. Fibromyalgian tarkempi tutkiminen vaatii käyntiä yleislääkärin, fysiatrin tai reumalääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimukseen kuuluu potilaan tarkan haastattelun lisäksi tyypillisten, fibromyalgiaan liittyvien kipupisteiden tunnustelu. Itse diagnoosi ei vaadi erityistutkimuksia, mutta joskus muiden uupumusta aiheuttavien sairauksien (kuten anemia tai kilpirauhasen vajaatoiminta) poissulkeminen verikokeilla on tarpeen.

Työuupumus eli burn out tarkoittaa työstä ja työstressistä johtuvaa pitkittyvää kuormitusta, johon työntekijä ei enää kykene sopeutumaan. Työuupumuksen taustalla on siis useimmiten työntekijän voimavarojen sekä työn vaatimusten epäsuhta. Suomessa työuupumusta itsessään ei luokitella sairaudeksi, vaan oireyhtymäksi. Usein kuitenkin työuupumukseen yhdistyy mm. masennus. Vakavasta työuupumuksesta kärsii noin 2 500 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti, lievästä oireilusta jopa joka neljäs työntekijä.Työuupumuksen oireet ja tutkiminenTyöuupumus ja sen oireet eivät kehity äkillisesti, vaan pitkän ajan kuluessa. Työuupumuksen keskeisiä oireita ovat:1) Kokonaisvaltainen uupumus ja väsymys, jotka alkavat näkyä työelämän lisäksi myös vapaa-ajalla, eikä normaali palautuminen enää riitä. 2) Oman työn merkityksen kyseenalaistaminen ja työnilon katoaminen.3) Ammatillisen itsetunnon heikkeneminen, mikä näkyy mm. pelkona, ettei hallitse enää työtään sekä huonommuuden tunteena verrattuna muihin työntekijöihin. Työuupumukseen liittyy usein myös muita sairauksia, jollaisia ovat mm. masennus, paniikkihäiriö, unettomuus tai sopeutumishäiriöt. Tällöin oireena voi olla mm. yleistä mielihyväntunteen katoamista, mielialan laskua, ahdistuneisuutta tai nukahtamis- ja univaikeuksia.Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat työntekijän haastattelu sekä työolosuhteiden ja voimavarojen selvittäminen. Työuupumuksen selvittämiseksi on olemassa myös erillisiä oirekyselylomakkeita. Lääkäri selvittää myös mahdolliset muut oireiluun liittyvät sairaudet, kuten masennuksen tai unihäiriöt.

Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi) tarkoittaa kilpirauhashormonin eli tyroksiinihormonin liiallista tuotantoa kilpirauhasessa. Yleisin kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttaja on Basedowin tauti, jossa elimistö tuottaa vasta-aineita kilpirauhasta kohtaan. Tämä johtaa liialliseen tyroksiinin tuotantoon. Hypertyreoosia voi aiheuttaa myös kyhmystruuma, jolloin kilpirauhaseen kasvaneet pienehköt kyhmyt tuottavat tyroksiinia. Vaiva on yleisin 30-40-vuotiailla, ja siitä kärsii noin 2 % naisista ja 0.2 % miehistä. Kilpirauhasen liikatoiminnan oireet ja tunnistaminenTyroksiini on hormoni, joka vaikuttaa elimistön aineenvaihduntaan. Hypertyreoosin aiheuttama tyroksiinin liikatuotanto saa aikaan aineenvaihdunnan kiihtymisen, mikä voi johtaa moninaisiin iho-, suolisto-, sydän- ja silmäoireisiin. Myös yleisoireita, kuten väsymystä, kuumottavaa oloa, hermostuneisuutta, janon tunnetta, käsien tärinää ja painon laskua voi esiintyä.  Kilpirauhasen liikatoiminnan tyypillisiä iho-oireita ovat hikoilu ja punoitus. Iho voi tuntua myös poikkeuksellisen kostealta ja lämpimältä. Tyypillisiä suolisto-oireita ovat nopeutunut suolen toiminta ja ripuli. Sydänoireisiin kuuluvat nopealyöntisyys ja joskus myös rytmihäiriöt. Silmien kuivumiseen liittyvää roskan tunnetta voi esiintyä kaikissa hypertyreoosin tyypeissä, mutta erityisen tyypillisiä silmäoireet ovat Basedowin taudissa. Se voi aiheuttaa mm. kaksoiskuvia tai näön huononemista sekä silmien lievää pullistumista ulospäin. Kilpirauhastulehdus eli ns. subakuutti tyreoidiitti voi myös aiheuttaa ohimenevän kilpirauhasen liikatoiminnan. Sen muita tyypillisiä oireita ovat kaulakipu, kuume ja kilpirauhasen aristus. Hypertyreoosi-vaihetta seuraa kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi. Kilpirauhasen liikatoimintaa epäiltäessä yleislääkäri, sisätautilääkäri tai endokrinologi tunnustelee kilpirauhasen. Hypertyreoosin toteamiseksi otetaan verikokeita (T4V ja TSH), jotka kertovat kilpirauhasen hormonitoiminnasta. Subakuuttia tyreoidiittia epäiltäessä mitataan myös elimistön tulehdusarvot (La ja CRP). Tietyissä tilanteissa erilaiset vasta-ainetutkimukset voivat olla hyödyksi, mutta muita tutkimuksia ei yleensä tarvita.