Hiustenlähtö tarkoittaa normaalia runsaampaa tai nopeampaa hiusten irtoamista. Sen yleisimpiä syitä ovat perinnöllinen kaljuuntuminen, hiuspohjan sairaudet, pälvikalju sekä tietyt lääkeaineet ja yleissairaudet. Sinällään hiuksen irtoaminen on osa hiuksen normaalia kiertokulkua: kierron kasvuvaiheessa hiukset kasvavat noin sentin kuukaudessa, sitten kasvu loppuu ja lopulta hius irtoaa. Päivittäin hiuksia irtoaa normaalistikin yli sata. Lapsilla yhden hiuksen kasvuvaihe kestää jopa yli 5 vuotta, aikuisilla hiuksen normaali elinkaari on vajaa vuosi.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Jos hiustenlähtö ei ole kovin voimakasta, ja se liittyy selvästi ikääntymiseen tai stressaavaan elämäntilanteeseen, vaiva ei välttämättä vaadi käyntiä lääkärissä.
Suositellaan jatkotutkimusta
Jos hiustenlähtö on hyvin nopeaa ja voimakasta, sen yhteydessä herää epäily jostakin sairaudesta (kuten kilpirauhasen vajaatoiminnasta) tai hiustenlähtö liittyy johonkin vastikään aloitettuun lääkitykseen, on hyvä kääntyä lääkärin puoleen.
Hiustenlähtö ja tutkiminen
Hiustenlähtö voidaan jakaa tasaiseen hiusten ohentumiseen ja läiskittäiseen eli vain osassa päänahkaa tapahtuvaan hiustenlähtöön. Perinnöllistä kaljuuntumista on käsitelty omassa artikkelissaan.
Yleisin tasaisen hiustenlähdön syy on ikääntyminen. Iän myötä hiusten kasvuvaihe lyhenee ja tätä kautta myös hiukset lyhenevät ja niitä irtoaa useammin. Perimä ja ikääntyminen vaikuttavatkin selvästi ruokavaliota tai hiusten hoitoa enemmän hiusten määrään ja vahvuuteen.
Muita hiusten tasaista harventumista aiheuttavia syitä ovat tietyt sairaudet ja elimistön kuormitustilat. Tällaisia voivat olla mm. poikkeava stressi, nopea laihtuminen, erilaiset tulehdustilat (kuten keuhkokuume), suuret leikkaukset, kilpirauhasen vajaatoiminta, anemia, syöpähoidot ja naisilla synnytys. Myös ehkäisypillereiden aloittaminen tai lopettaminen, kilpirauhaslääkkeet sekä tietyt reumalääkkeet ja epilepsialääkkeet voivat aiheuttaa tasaista hiustenlähtöä. Tyypillistä näiden syiden aiheuttamalle hiustenlähdölle on, että hiusten irtoaminen tapahtuu vasta muutaman kuukauden kuluttua lääkitysmuutoksesta tai elimistöä kuormittavasta tapahtumasta. Näin ollen esimerkiksi imetysaikana havaittava voimistunut hiustenlähtö liittyy usein muutama kuukausi aiemmin olleeseen synnytykseen.
Läiskittäisen hiustenlähdön yleisin syy on pälvikalju. Pälvikaljuus on autoimmuunitauti, jossa hiustenlähdön aiheuttaa elimistön hylkimisreaktio omia hiuksia kohtaan. Vaivalle on tyypillistä päänahan aristus tai kutina, minkä jälkeen hiukset irtoavat tavallisesti noin parin senttimetrin läpimittaiselta alueelta. Kaljuuntuvia alueita voi olla yksi tai useampia, mutta itse päänahka on terve. Vaiva korjaantuu 90 % tapauksista kuitenkin itsestään vuoden sisällä. Pälvikaljun lisäksi tietyt päänahan sairaudet voivat aiheuttaa läiskittäistä hiustenlähtöä. Tällaisia ovat mm. atooppinen ihottuma, tali-ihottuma sekä ns. arpeuttava kaljuuntuminen, jossa irronneiden hiusten karvatupet arpeutuvat pois eikä alueelle enää kasva uusia hiuksia. Nämä vaivat eroavat pälvikaljusta myös siten, että niissä hiuspohja punoittaa ja hilseilee melko voimakkaasti kaljuuntuvalta alueelta.
Hiustenlähdön tutkimiselle on olemassa yksinkertainen vetotesti, jonka voi hyvin tehdä kotioloissa: Testissä otetaan pieni tuppo hiuksia sormien väliin ja vedetään napakasti. Normaalisti hiuksia irtoaa alle viisi. Hiustenlähdön syyn tarkempi selvittäminen saattaa kuitenkin vaatia käyntiä lääkärin vastaanotolla, jossa päänahka voidaan tutkiaan tarkemmin ja ottaa tarvittaessa verikokeita erilaisten sairauksien poissulkemiseksi.
Hiustenlähdön itsehoito
Hiustenlähdön itsehoitoon ei ole olemassa erityisen tehokkaita keinoja. Moni käyttää erilaisia rohdosvalmisteita, hivenaineita tai vitamiineja hiustenlähdön hoitoon, mutta niiden tehoa ei ole pystytty tieteellisissä tutkimuksissa todentamaan. Jos hiustenlähdön taustalla on esimerkiksi suuri leikkaus tai synnytys, hiusten kasvu normaalistuu itsestäänkin muutamassa kuukaudessa.
Mikäli hiustenlähtö liittyy stressiin, kohtuullinen liikunnan harrastaminen, säännöllinen ateriarytmi ja riittävä yöuni saattavat korjata tilannetta. Pälvikaljun hoitoon voidaan kokeilla myös apteekeista saatavaa minoksidiililiuosta, jota levitetään hiuspohjaan kaksi kertaa päivässä. Säännöllisesti käytettynä se saattaa nopeuttaa hiusten kasvamista takaisin. Onneksi pälvikalju korjaantuu itsestäänkin 90% tapauksista noin vuoden kuluessa.
Perinnöllisen kaljuuntumisen itsehoidoista on kerrottu tarkemmin erillisessä artikkelissa.
Hiustenlähdön hoito
Hiustenlähdön asiantuntijahoito riippuu vaivan aiheuttajasta. Mikäli taustalla on jokin hiustenlähtöä aiheuttava yleissairaus tai lääkitys, lääkäri suuntaa toimenpiteet tämän mukaisesti. Pälvikaljun hoitoon lääkäri voi kokeilla myös vahvoja kortisoniliuoksia päänahkaan tai jopa suun kautta annettavaa kortisonikuuria. Usein näiden hoitojen vaikutukset jäävät kuitenkin vähäisiksi.
Ihotautilääkäri voi kirjoittaa reseptilääkkeitä mm. arpeuttavaa kaljuuntumista aiheuttavien ihosairauksien, kuten punahukan tai punajäkälän, hoitoon. Perinnöllisen kaljuuntumisen hoidosta on kerrottu erillisessä artikkelissa.
Korvaukset
Esimerkiksi vaikeasta pälvikaljusta kärsivien on mahdollista saada lääkinnällisenä kuntoutuksena maksusitoumus peruukin hankkimista varten.
Hiustenlähdön ehkäisy
Hiustenlähtöä voidaan ehkäistä säännöllisellä hiustenpesulla esimerkiksi päivittäin tai joka toinen päivä. Sampoopesut vähentävät päänahan mikrobeja sekä tulehdusta, ja suojaavat tätä kautta myös hiustenlähdöltä. Sampoon olisi hyvä sisältää esimerkiksi ketokonatsolia tai muuta antiseptistä ainetta. Tällaisia lääkesampoita saa mm. apteekeista.
Nykyisin huonon ravitsemuksen aiheuttama hiustenlähtö on harvinaista. Jos tällainen tila kuitenkin todetaan, normaali ja monipuolinen ravinto saattaa ehkäistä hiusten harvenemista ja ohentumista edelleen. Sen sijaan esim. kalsiumia tai piitä sisältävien tablettien käyttö ei suoraan ehkäise hiustenlähtöä, koska hiuskarvat eivät sisällä (toisin kuin usein luullaan) näitä ainesosia.