Kaljuuntuminen tarkoittaa hiusten harvenemista tai lähtöä joko tietyltä alueelta (miestyyppinen kaljuuntuminen) tai tasaisesti eri puolilta päänahkaa (naistyyppinen kaljuuntuminen). Kaljuuntumisen taustalla ovat perinnölliset tekijät, ja mieshormonit eli androgeenit ovat tärkeässä osassa sen syntymisessä. Tästä syystä puhutaan myös androgeneettisestä kaljuuntumisesta. Melkein jokainen suomalainen kantaa vähintään pienessä määrin kaljuuntumiseen liittyviä geenejä perimässään.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Mikäli kaljuuntuminen on tyypillistä ja siihen ei liity päänahan voimakasta oireilua, vaivaa voi turvallisesti lievittää itsehoidolla.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos kaljuuntuminen haittaa kovasti päivittäistä elämää tai siihen liittyy muita päänahan oireita, kuten poikkeavaa hilseilyä.
Kaljuuntuminen ja sen tutkiminen
Miestyyppinen kaljuuntuminen alkaa päälaelta ja ohimoiden alueelta, ja samalla otsan hiusraja nousee. Kaljuuntuminen ja sen nopeus on yksilöllistä, ja joillakin kaljuuntuminen voi alkaa jo ennen 20. vuoden ikää. Joskus kaljuuntumiseen voi liittyä päänahan hilseilyä tai tali-ihottumaa.
Naistyyppisessä kaljuuntumisessa hiustenlähtö on tasaisempaa, mistä johtuen kaljuuntumista ei useinkaan huomaa yhtä selvästi kuin miehillä. Vaivasta kärsivät eniten 40–60 -vuotiaat naiset. Myös naistyyppiseen kaljuuntumiseen liittyy useimmiten päänahan hilseily, rasvoittuminen tai tali-ihottuma.
Muista hiustenlähdön tyypeistä ja niiden oireista on kerrottu tarkemmin erillisessä artikkelissa hiustenlähtö.
Naistyyppistä kaljuuntumista voi testata itsenäisestikin hiusten vetotestillä. Testissä pientä hiustuppoa vedetään napakasti sormilla, jolloin päänahasta irtoaa hiuksia. Normaalisti niitä irtoaa alle viisi. Miestyyppisessä kaljuuntumisessa vetotesti ei sen sijaan ole kovinkaan käyttökelpoinen. Laboratoriokokeita tarvitaan harvoin.
Kaljuuntumisen itsehoito
Kaljuuntumisen tärkein itsehoito on päänahan säännöllinen ja tiheä pesu. Päänahkaa voi pestä sampoolla päivittäin tai vähintään parin päivän välein. Sampoopesut vähentävät päänahan mikrobeja sekä tulehdusta ja ehkäisevät siten hiustenlähtöä. Tähän tarkoitukseen on apteekeista saatavilla mm. ketokonatsolia sisältäviä sampoita. Tali-ihottumaa puolestaan voi hoitaa hydrokortisonipohjaisella liuoksella.
Minoksidiili on apteekista ilman reseptiä saatava, hiuspohjaan levitettävä liuos. Sitä käytetään kaksi kertaa päivässä sekä mies- että naistyyppiseen kaljuuntumiseen. Liuosta on olemassa kahtena eri vahvuutena; vahvempaa liuosta voi kokeilla, jos lievemmästä ei ole ollut hyötyä. Liuos vähentää hiustenlähtöä ja voi kasvattaa uusiakin hiuksia, mutta sen teho kestää vain niin kauan, kuin valmistetta käytetään.
Kaljuuntumisen asiantuntijahoito ja lääkkeet
Jos itsehoidosta ei ole apua, lääkäri voi kirjoittaa miestyyppiseen kaljuuntumiseen reseptillä finasteridia suun kautta otettavaksi. Lääke voi hiustenlähdön vähentämisen lisäksi kasvattaa myös uusia hiuksia. Finasteridin vaikutus alkaa muutaman kuukauden kuluessa, ja vasta noin vuoden päästä hoitotulosta voidaan arvioida luotettavasti. Lääkitys on tarkoitettu elinikäiseksi, sillä jos lääkitys lopetetaan, kaljuuntuminen käynnistyy uudelleen.
Naistyyppiseen kaljuuntumiseen voidaan kokeilla hankalammissa tilanteissa antiandrogeenisia eli mieshormonien vaikutusta estäviä e-pillereitä tai spironolaktonia.
Joissain tapauksissa kaljuuntumisen hoitona käytetään myös plastiikkakirurgin suorittamaa hiustensiirtoa.
Kaljuuntumisen ehkäisy
Kaljuuntumista voi ehkäistä päänahan säännöllisillä ja tiheillä sampoopesuilla sekä mahdollisen tali-ihottuman tehokkaalla hoidolla. Tähän tarkoitukseen apteekeista on saatavilla mm. ketokonatsolia sisältäviä sampoita sekä kortisoniliuoksia.
Sen sijaan vitamiini- tai hivenainetuotteilla ei ole tieteellisissä tutkimuksissa todettu suoraan kaljuuntumista estäviä vaikutuksia.