Vilja-allergia tarkoittaa jonkin viljalajin (yleensä vehnä, ruis tai ohra) aiheuttamaa allergista reaktiota. Reaktiossa elimistö tuottaa vasta-aineita viljan sisältämää valkuaisainetta eli proteiinia kohtaan. Vilja-allergia on suhteellisen yleinen alle 1-vuotiailla, mutta se häviää usein viimeistään kouluikään mennessä.
MILLOIN HOITOON?
Suositellaan jatkotutkimusta
Neuvolaan tai lääkäriin on hyvä olla yhteydessä, jos herää epäily lapsen kohdalla herää epäily vilja-allergiasta.
Vilja-allergian oireet ja toteaminen
Vilja-allergia voi aiheuttaa välittömiä tai viivästyneitä oireita. Muutamassa minuutissa (viimeistään parissa tunnissa) alkavia välittömiä oireita ovat mm. nokkosihottuma ja ihon punoitus sekä joskus harvoin anafylaksia (äkillinen yleisreaktio). Viivästyneessä reaktiossa (tuntien tai päivien kuluessa) tyypillisiä oireita ovat atooppisen ihottuman paheneminen sekä suolisto-oireet (kuten ripuli, pulauttelu ja epämääräiset mahakivut). Yli 5 päivän kuluttua alkaneita oireita ei pidetä allergiaan viittaavina.
Oireiden tunnistaminen voi kuitenkin olla hankalaa, koska suolen toiminnan vaihtelu on yleistä vauvaikäisillä ilman ruoka-allergioitakin. On myös hyvä muistaa, että atooppinen ihottuma on usein itsenäinen sairaus, johon kuuluu aaltoileva taudinkulku, eikä se välttämättä liity ruoka-allergioihin.
Ruoka-allergiat paranevat usein kouluikään mennessä. Vilja-allergian on todettu olevan vielä lyhytkestoisempi kuin esim. maitoallergia tai kananmuna-allergia ja usein se parantuukin noin 6-12 kk kuluessa toteamisesta.
Kouluikäisillä voi esiintyä myös keliakiaa, jossa viljojen sisältämä gluteeni aiheuttaa vaurioita ohutsuolen limakalvoilla. Keliakiaa ei tule kuitenkaan sekoittaa vilja-allergiaan, sillä se ei ole allerginen sairaus.
Vilja-allergian toteaminen perustuu ns. välttämis-altistuskokeeseen. Mikäli herää epäily vilja-allergiasta, voi kotioloissa kokeilla tietyn viljalajikkeen välttämistä ja pitää samalla oirepäiväkirjaa. Jos oireet vaikuttaisivat lievenevän, varsinainen allergia todetaan lääkärin valvonnassa toteutettavalla altistuskokeella (yleensä poliklinikalla tai lastenosastolla). Koe aloitetaan antamalla pieni annos viljatuotetta suun limakalvoille. Mikäli oireita ei tule, annosta lisätään vähitellen. Kokeen aikana seurataan oireiden ilmaantumista, ja oirepäiväkirjan täyttämistä jatketaan kotona vielä viikon ajan altistuksen jälkeenkin.
Vilja-allergiaa voidaan tutkia myös iho- ja verikokeiden avulla, kuten ihopistokokeilla (ns. prick-testi) sekä ns. IgE-vasta-aineiden mittaamisella verestä. Näiden käyttäminen on kuitenkin vähentynyt tulosten epäluotettavuuden vuoksi.
Allergioiden tutkimiseen erikoistuneita lääkäreitä ovat mm. iholääkärit, lastenlääkärit sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärit. Monilla on myös allergologian erityispätevyys.
Vilja-allergian itsehoito ja välttämisruokavalio
Jos altistuskokeella todettu vilja-allergia on selvä ja oireet hankalia, on kyseistä viljaa vältettävä. Tällöin on kokeiltava korvaavia ruoka-aineita, kuten kauraa, riisiä tai tattaria. Aina tiukka välttämisruokavalio ei kuitenkaan ole tarpeen. Vilja-allergiasta huolimatta muuta ruokavaliota ei ole syytä rajoittaa lainkaan ja uusien ruoka-aineiden käyttöönotto vauvaikäisellä on suotavaa normaalissa aikataulussa.
Äkillisesti pahentuneen atooppisen ihottuman ensihoitoon voi käyttää apteekeista saatavia kortisonivoiteita.
Vilja-allergian asiantuntijahoito
Jos vilja-allergia itsehoito tuntuu hankalalta, ohjeita ruokavalion suunnitteluun saa lastenneuvolan lisäksi mm. ravitsemusterapeuteilta. Joissakin tapauksissa myös siedätyshoito voi tulla kyseeseen.
Vilja-allergian (kuten muidenkin ruoka-allergioiden) hoidossa on hyvä muistaa, että pääosa pienten lasten vilja-allergioista häviää hyvissä ajoin ennen kouluikää. Tämän vuoksi altistuskoe uusitaan tietyin väliajoin (esim. 6-12 kk välein), jotta viljan välttäminen ruokavaliossa ei turhaan ”jää päälle”.
Lisätietoa vilja-allergiasta saa mm. Allergia- ja astmaliiton oppaista.
Vilja-allergian ehkäisy, probiootit ja prebiootit
Vilja-allergiaa ei voida ennaltaehkäistä ruokavaliorajoituksilla, kuten ei muitakaan ruoka-allergioita. Esim. tiettyjen ruoka-aineiden välttäminen raskauden aikana tai vauvaikäisen ruokavalion rajoittaminen eivät tutkimusten mukaan vähennä ruoka-allergiaa vaan päinvastoin. Mikäli elimistö ei ole kosketuksissa jonkin ruoka-aineen kanssa, seurauksena saattaa olla tälle ruoka-aineelle herkistyminen eli allergisoituminen.
Imettämisen jatkamisella yksivuotiaaksi saakka voi joidenkin tutkimusten mukaan suojata allergioiden puhkeamiselta. Rintaruokinnan ohessa suositellaan kiinteiden ruokien aloittamista 4 kuukauden iästä alkaen.
Ns. probiooteilla ja prebiooteilla on joissakin tutkimuksissa pystytty ennaltaehkäisemään allergioiden syntymistä. Probiootit ovat suoliston bakteerikantaa tasapainottavia eläviä mikrobeja ja prebiootit ohutsuolessa vaikuttavia kuidun kaltaisia hiilihydraatteja. Molempia saa apteekeista ilman reseptiä.